Tapaninpäivän maanjäristyksen mittasuhteet hirvittävät. Richterin logaritmisen asteikon 9,0:n järistys väristi maan kiertoliikettä, siirsi Sumatran saarta 30 metriä ja nostatti tuhoisat tsunamit Intian valtamerelle. Tätä kirjoitettaessa uhriluvuksi ilmoitetaan 150 000 - suomalaisia on kadoksissa noin 200.

Tragedian jälkeen paria päivää myöhemmin pohjoisen tasavaltamme tunnetun ammattiyhdistyksen demokraattisesti valittu valtuuskunta kokoontui pohtimaan hallituksensa esitystä. Voisiko virkaehtosopimuksen hyväksyä? Esitys sisälsi nyt EML-osuuden takalaudan, mutta ei muuta uutta edelliseen tarjoukseen verrattuna.

Valtuuskunta hyväksyi sopimuksen. Tyylipisteitä ei jaettu, eikä hurraahuutoja kuultu. Lopputulos jäi laihaksi kuin kuivan kesät oravat; kuten monesti aikaisemminkin, liiton tavoitteitten saavuttamisen sijaan käteen jäi pari melkein onnistunutta torjuntaa.

Tavoitteisiimme listattiin syksyllä muutama selkeä prioriteetti. Yleinen kuntataso kuuluisi myös meille. Tk-liitteeseen haluttiin työmäärän rajaamiseen käytettävä argumentti. Sairaalapuoli haaveili päivystysrasituksen lievittymisestä edeltävän päivän vapaalla ja jopa suoritepalkkauksesta.

Uusi lääkärisopimus ei sisällä mitään näihin päinkään viittaavaa. Voi vain hämmästellä tuloksen ja pilvilinnojen välistä epäsuhtaa. Miksi näin kävi? Näen, että neuvottelujen kiirehtiminen imagosyistä suisti ammattiyhdistyksen tarkoituksen raiteiltaan.

Torjuntavoittoja on siis saatu. Erikoismaksuluokan sisältämä palkkasumma kirjattiin ylös, ja yhteisymmärrys maksatuksen tulkinnasta on myös pronssiin valettu. Kunpa Kunpas olisi aikoinaan printattu sopimukseen samalla varmuudella, jolloin tämän kierroksen neuvotteluja hapattanut epäluottamus olisi vältetty. Nyt Lääpas kotiutuu vain työryhmäharmonian myötä - unennäköä tämäkin.

Valitettavana pidän syrjäisyyslisän poistamista. Tämän vaikutus syrjäisillä työpaikoilla havaitaan, kun suuret kandikurssit valmistuvat. On vaikea ymmärtää myös ei-automaattisten lisien jälkeen jättämistä. Aina yhtä rasittava päivystystyö ei lopu koskaan, ja asialliset korvaukset kuuluvat jokapäiväisen työn sankareille.

Valtion sektoriakin heiluteltiin. Sivuvirkaisista professoreitten palkkahinnoittelu poistettiin toivoen, että huippuosaajien henki riittää myös henkilökohtaiseen palkkavääntöön. Muut sivuvirkaiset jäivät edelleen hinnoitteluun.

Valtionsektorin valiokunta keskustelikin pitkin syksyä paljon sivuviran palkkioista ja työmäärän mahdollisesta rajaamisesta sopimuksessa. Lopulta nykyinen sopimusteksti havaittiin erittäin ansiokkaaksi, kunhan vain se tulkitaan oikein. Sopimuksessa lukee:

Edellä... määrätyn lisäksi voidaan sivuviranhaltijalle maksaa sopimuksen yleisessä osassa tarkoitettua henkilökohtaista lisää ja tavanomaisten tehtävien lisäksi määrätyistä lisätehtävistä erillistä tehtävälisää yhteensä enintään ...

... Sivuviranhaltijoiden työaikaa ei ole sopimuksessa määritelty, vaan sen suhteen noudatetaan aiemmin yleisesti omaksuttua käytäntöä. Yliopistoviranhaltijoiden työaikaa ei ole tarkoituksenmukaista erotella toisaalta sairaalatyöhön ja toisaalta yliopiston viran hoidosta aiheutuviin tehtäviin.

Ohje on tulkittava siten, että sivuvirka on ylipäätään olemassa yliopiston opetus- tai muihin tehtäviin kuuluvan kliinisen osan mahdollistamiseksi tarkoituksenaan noudattaa lain vaatimusta isännänvastuun toteutumisesta. Toisin sanoen yliopiston työntekijä tarvitsee sivuviran, jotta voisi ylipäätään toimia potilastyössä. Se ei tarkoita sitä, että sivuvirkainen olisi velvollinen tekemään loputtomasti sairaalatyötä yliopistotehtäviensä lisäksi. Sopimustekstin mukaan kaikesta ylimenevästä kliinisestä työstä tulisi neuvotella erikseen, samoin kuin sen korvaamisesta.

Sopimusasioitten tärkeys kuihtuu, kun seuraa Aasian tilannetta. Avun tarve on huutava. Lääkäriliitto lahjoitti 25 000 euroa uhrien auttamiseksi. Haluan osaltani ilmaista syvän osanottoni uhrien läheisille.