Kukapa meistä ei olisi opiskeluvaiheessa tehnyt lyhytaikaisia sijaisuuksia ja ollut mukana pyörittämässä jotain päivystysrinkiä. Myös valmistumisen jälkeen on usein kiinnostavaa katsella ympärilleen ja kokeilla eri työpaikkoja ja erikoisaloja. Näin on tehty aina, mutta viimeisen, vain vajaan kolmen vuoden aikana tämä työskentelymuoto on järjestäytynyt yhtiömuotoiseksi lääkärivuokraustoiminnaksi.

Toiminnan ollessa amatöörimäistä ja satunnaista sitä tervehdittiin suurella tyydytyksellä. Nämä lääkärit olivat tervetullut apu aluesairaaloiden erikoislääkäreiden jatkuvaan päivystysrasitukseen. He paikkasivat mukavasti tilanteita, kun virkalääkäri oli lomalla, koulutuksessa tai sellaista ei edes ollut. Toiminnan järjestäytyminen (yhtiömuotoon) on kuitenkin tehnyt samasta toiminnasta yhtäkkiä epämoraalista.

Toimittajat ovat herkästi kirjoittaneet lääkäreitä syyllistävästi vaatien heitä muuttamaan huonosti miehitettyyn työpaikkaan, usein syrjäseudulle, velvollisuudentunteesta tai kiitollisuudesta yhteiskunnalle. Osa kollegoista on julistanut paheksuntaansa niille, jotka ovat valinneet vaihtoehtoisen työn tekemisen muodon. Kansanterveystyön johtavat lääkärit esittivät, että tätä työtä ei tule ottaa huomioon osana perusterveydenhuollon pätevöitymistä. Heidän mukaansa siis työnantaja, pikemminkin kuin työnkuva, määrittäisi sen, mikä on koulutuksellista. Eräät professorit vaativat yli 30 % työajasta teoreettista koulutusta, jotta toimiminen vuokravälitysyhtiön kautta voidaan hyväksyä osaksi erikoistumispalvelua, vaikka se muutoin työnä oli luonteeltaan samaa kuin muilla erikoistuvilla. Missä yliopistossa tarjotaan tuollainen koulutusvolyymi?

Nyt Kuopion yliopiston rehtori on moittinut (HS 12.10) nuoria lääkäreitä siitä, että yhteisvastuullisuutta ei löydy ja sitoutuminen julkiseen terveydenhuoltoon on heikkenemässä ja tilalle on tullut omien taloudellisten etujen ajaminen. Useissa lehtijutuissa, myös rehtori Uusituvan puheessa, arvostellaan sitä, että nuori lääkäri kiinnittää työtä valitessaan huomiota myös palkkaan.

Terveyskeskuksissa työskentelevien lääkärien määrä on edelleen vähentynyt samalla, kun kaikissa muissa työpaikoissa lääkärimäärä on kasvanut. On ymmärrettävää, että asia huolestuttaa terveyspolitiikasta tai terveyspalveluiden järjestämisestä vastaavia tahoja. Olemassa oleva lääkärimäärä riittäisi kuitenkin hyvin täyttämään terveyskeskustenkin työpaikat.

Nyt olisikin aika pyrkiä hakemaan ratkaisut terveyskeskusten työvoimapulaan. On murheellista, jos me lääkäritkin mietimme, auttaako parhaiten reipas ylikoulutus, muuntokoulutus, keppi vai syyllistäminen. Kaikkiahan jo käytetään! Parhaimmillaan perusterveydenhuollon lääkärin työ on lääkärin töistä palkitsevinta ja mielenkiintoisinta. Sen vahvuudet on saatava esiin pikemminkin kuin vaatia nuorilta uhrimieltä.

Keikkatyötä tekevät lääkärit valitsevat työnantajansa, koska se voi tarjota heille mahdollisuuden hallita sekä työaikaa että vapaa-aikaa. Tähän ei julkinen sektori nyt kykene. Jollekin sopii työskentely viikonloppuisin ja öisin, toiselle vain päiväaikainen työskentely viikolla. Kolmas haluaa tehdä neljä päivää viikossa. Syyt voivat vaihdella, mutta jo näihin valintoihin voi kaikilla olla sama syy, kuten esim. lasten hoidon järjestäminen. Palkkaus riippuu tehdyistä työtunneista ja työajoista. Se ei yleensä ole suurempi kuin virkalääkärillä, joten kyseessä ei ilmeisesti ole rahan maksimointi, vaan työn hallinnan optimointi.

Vuokralääkäreiden teoreettinen koulutuskin on järjestetty tai sovittu monessa yhtiössä toisin kuin yleisesti uskotaan. Työnantajan vaihtuminen ei muuta työtehtävän koulutuksellisuutta yhtään. Vaikka eniten työtä tehdäänkin päivystysaikana (viikonloppuisin firmojen lääkärit hoitavat yli 3 miljoonan suomalaisen perusterveydenhuollon päivystyspalvelut), reppulääkärit voivat hoitaa periaatteessa koko yksittäisen kunnan perusterveydenhuollon. Vuokralääkärit tekevät myös normaalia perusterveydenhuollon pitkäkestoista lääkärin työtä sitoutuen omaan kuntaansa, jos sellaista kunta pyytää. Monen kollegankin kuva tästä toiminnasta ja sen mahdollisuuksista on väärä.

Siis mikä lopulta on tärkeää? Perusterveydenhuolto tulee saada toimivaksi. Kuntien tarjoama työ houkuttelee, mutta ei se, miten se edellytetään tehtäväksi. Nuoria lääkäreitä ei tule ja vanhatkin lähtevät. Tulisiko meidän siis pikemminkin syyllistää ne vanhat ja kokeneet kollegat, jotka jättävät perusterveydenhuollon pulaan? Ei ole lääkärivuokrausfirmojen syy, jos kunta ei osaa järjestää työnkuvaa, vaikka malli on vierestä varastettavissa ja naapurimaista kopioitavissa. Eikä meidän vanhempien lääkäreiden tule syyllistää nuoria kollegoitamme, jos he katsovat työolosuhteiden hallinnan ja palkkauksensa perään. Pikemminkin heistä tulee ottaa oppia!

Lääkäriliitolla on tarjota ratkaisuvaihtoehtoja perusterveydenhuollon ongelmiin. Keskustelemme mieluusti myös yksittäisten kuntien kanssa, sillä toimiva perusterveydenhuolto on meille ja jäsenillemme tärkeä. Toteutus ei vain ole liiton toimivallassa. Katseet kääntyvät ministe- riöön, joka vastaa terveyspalvelujärjestelmän puitteista ja ohjeistuksesta, sekä kuntiin, jotka voivat järjestää toiminnan niin kuin parhaaksi näkevät.