Tämän lehden ilmestymispäivänä kokoontuu Lääkäriliiton valtuuskunta syyskokoukseensa. Valtuuskuntakokousta edeltävä hallituksen kokous jää kohdallani viimeiseksi. Tässä yhteydessä on hyvä tarkastella myös mennyttä hallituskautta ja liiton toimintaa, jonka päätehtävä on parantaa jäsentensä etuja. Hyvät työnteon edellytykset ja asiallinen korvaus tehdystä työstä ovat tärkeitä keinoja lääkärien työtyytyväisyyden ja hyvinvoinnin takaamiseen.

Kuitenkin peruslähtökohta menestykselliselle työnteolle on nähdäkseni se, että henkilöstö on koulutettua ja jaksaa hyvin. Toisin sanoen vain osaava ja hyvinvoiva lääkäri, jolla oma persoona on työvälineenä, pystyy täysipainoiseen työpanokseen ja hyvään vuorovaikutukseen potilaan kanssa. Tämä taas on potilaan etu ja ehdoton oikeus. Lääkärien hyvinvointi on ollut hurskaalta kuulostava motiivini liiton toiminnassa mukana ololleni. Haluan korostaa potilaslähtöistä ja humaania, ihmistä kunnioittavaa lääkärintoimintaa. On hyvä muistaa, että lääkäritkin ovat ajoittain potilaina.

Edustan yleislääketiedettä, jonka valtti ja samalla vaikeus on suunnaton laaja-alaisuus. Työkenttänä ovat kaikki ikäluokat, koko väestö ja sen sairaudet ja vaivat kaikessa kirjossaan. On tiedettävä monesta paljon ja kaikesta jotakin. Toki lääketieteellisen tiedon voimakkaasti lisääntyessä ja nopeasti uudistuessa on yleislääkärinä useinkin myönnettävä tietämättömyytensä. On vain luvattava ottaa selkoa ja myös tehtävä se. Yleislääkärille kerrotaan seulomattomana elämäntarinoita, esitetään sairauksien koukeroita ja tarjotaan moninaisia oirekuvia. Kaiken tämän tiedon jäsentämisessä ja potilaan todellisen tilan hahmottamisessa tarvitaan erityistä lääkärintaitoa, joka kehittyy yleensä vasta kokemuksen myötä.

Jotta maamme terveydenhuolto toimisi hyvin ja järkevästi, se tarvitsee vahvan perusterveydenhuollon sekä erikoissairaanhoitoon nähden järkevän työnteon porrastuksen. Tämä jo fraasilta kuulostava toteamus on edelleenkin totuus. Perusterveydenhuollon asema on kuitenkin nyt vakavasti uhattuna, sillä kuluvan vuoden aikana tilanne terveyskeskuksissa on oleellisesti muuttunut. Paikoin alkaa työn ja tehtävistä selviytymisen paine käydä kestämättömäksi.

Viestit terveyskeskuksista ovat hälyttäviä: Lääkärit, ja nyt jo parhaat hoitajatkin, kaikkoavat muualle ja lopuilla on entistä tiukempaa. Työn ilo on katoamassa tai se on jo tyystin kadonnut. Väestövastuukaan ei enää houkuttele, sillä sen tuomat edut on syöty. Kaksi viimeisintä sopimuskierrosta ovat olleet sairaalapainotteisia. Urakkapalkkaan nähden työ terveyskeskuksissa on kohtuuttoman raskasta ja sitä on liikaa. Lääkäri ei voi itse rajata työmääräänsä, eikä pysty riittävästi vaikuttamaan työolosuhteisiinsa. Muut sanelevat ehdot. Terveyskeskuksiin ei nyt juurikaan hakeuduta työhön. Moni kollega onkin todennut, ettei tällä hetkellä toivo lääkärilapsensa asettuvan terveyskeskukseen.

Mikä neuvoksi? Terveyskeskuksista ei saa tulla kakkosluokan työpaikkoja!

Olen pitänyt terveyskeskustyöstä. Se on monipuolista sekä haasteellista, ja se on lähellä ihmisen arkea. Kunnallisella työllä on kuitenkin ongelmansa, jotka tulee nopeasti ratkoa, mutta on sillä myös hyvät puolensa. Tilanne on nyt vain monista syistä kärjistymässä. Perusterveydenhuolto on lähellä kriisiä.

Ministeri Soininvaaran esitelmä Kunnallislääkäripäivillä marraskuun puolivälissä antoi kuitenkin uskoa siihen, että perusterveydenhuollolla on tukijansa ja asioihin yritetään vaikuttaa myös sosiaali- ja terveysministeriön taholta.

Lääkärityövoimavaje ja lääkärien saannin epävarmuus sekä myös erityisesti vanhustenhuoltoa koskeva jatkuva kritiikki julkisuudessa uuvuttavat samalla terveyskeskusten koko henkilökuntaa. Moitteen sijaan kunnalliset työpaikat ansaitsisivat edes joskus julkiset kiitokset - mikä motivaatiotekijä kiitoksen saaminen onkaan!

Kollegakunnan hyvinvoinnin eteen tarvitaan jatkuvaa työtä. Luottamuslääkäritoiminnasta erillään olevana olemme nyt Lääkäriliitossa aloittamassa tukikollegatoiminnan vakavasti sairastuneen kollegan avuksi. Liitto toimii luottamuksellisesti kontaktitietojen välittäjänä. Tämä tukikollega-ajatus syntyi, kun noin vuosi sitten itse koettuani vakavan sairauden etsin kohtalotovereita kollegoista. Kokemusten vaihto antoi tukea. Tukikollega-asiasta kerrotaan tarkemmin ohessa.

Vaikka mukanaoloni Lääkäriliiton toiminnassa on vienyt aikaani, se kuitenkin on ollut antoisaa. Nyt hallitustyöstä pois jättäytyessäni kiitän kaikkia yhteistyöstä! Kuitenkin erikseen haluan esittää kiitokseni puheenjohtajallemme, Katille, hienosta hallituksen ja liiton johtamisesta sekä kaikesta siitä paneutumisesta ja työstä, mitä hän on tehnyt ammattikunnan hyväksi yleensä ja erityisesti yhteiskuntasuhteitten hoitamisessa.

Kaikkien lääkärikunnan asioitten eteen ahkeroineiden työ on luonut pohjaa sille, että nyt tunnustetaan lääkärien palkkojen olevan vastuuseen nähden huonot ja yleinen mielipide on kääntymässä puolellemme. Tästä on uusien päättäjien hyvä jatkaa.

Toivon valtuuskunnan onnistuvan valitsemaan lääkärikunnalle parhaan mahdollisen johtajan edessä olevalle vaikealle kaudelle sekä hallituksen, joka tukee liiton yhtenäisyyttä ja jolta löytyy myös ymmärrystä ja viisautta toimiessaan Lääkäriliiton henkilökunnan työnantajana.

Onnea tuleville vastuunkantajille!