Kun olin pieni, vanhemmat patistivat tyttöstään koulukirjojen ääreen: Kun nyt opiskelet ahkerasti, saat hyvän todistuksen ja pääset arvostettuun, hyväpalkkaiseen ammattiin. Niin sitä pikku neiti luki, kirjoitti ylioppilaaksi ja pääsi lääkärikouluun, josta aikanaan valmistui. Ja vasta sitten hän tilinauhaa katsoessaan tajusi kuinka häntä - kaikkien vanhempien hyvää tarkoittavalla tyylillä - oli huijattu. Tai oikeastaan huijattu vain osittain: kirurgiksi valmistuttuaan hän totesi ammatin kyllä olevan Suomessa edelleen arvostuslistojen kärkisijoilla. Ihmiset ja yhteiskunta arvostaa kirurgeja ja lääkäreitä - miksi se ei näy palkkapussissa?

Seuraava harha tuli sitten lääkärikoulusta valmistumisen jälkeen. Nyt eivät edes vanhemmat huijanneet, vaan kyseessä oli varmasti joku väärinkäsitys: kuviteltiin, että erikoistumalla ja hankkimalla lisää ammattitaitoa saisi myös lisää palkkaakin. Harhaa. Sairaalassa erikoistuvan lääkärin taulukkopalkka on alimmillaan heti laillistuksen jälkeen 2 608 euroa ja erikoislääkärin palkka 3 421 euroa, eroa tulee 813 euroa, joka yleensä tasoittuu päivystystavan muuttumisen myötä. Kannattaako tämän rahan takia ottaa lisää vastuuta ja kohentaa ammattitaitoaan? Kannattaako olla vuosia parin tonnin palkalla sairaalassa erikoistuvana lääkärinä, kun muissa lääkärinhommissa pääsee paremmille ansioille?

Palkkajärjestelmämme ei tunne edelleenkään palkitsemisjärjestelmää siihen, että joku on vuosien työkokemuksen ja lukemattomien omalla ajalla käytyjen koulutustilaisuuksien jälkeen saanut rautaisen ammattitaidon ja kliinisen kokemuksen. Palkan vuosisidonnaiset osat, siis ne entisen ikälisät, tulevat kaikille työpaikalla oleilijoille, mutta mitään kannustusjärjestelmää ammattitaidosta meillä ei ole. Paikallisesti sovittavia henkilökohtaisia lisiä saatetaan maksaa muutama sata euroa, mutta kunnollisia ammattimiehen palkkoja ei voida tai haluta maksaa. Kunnallisen puolen tasapäistämisessä meille käy pian niin, että huippuosaajat häviävät yksityissektorille, jossa ihmiset ovat valmiita maksamaan osaajille suuriakin summia. Kuinka tulevaisuudessa käy, kun laastariveron poistumisen jälkeen vakuutusyhtiöt saavat ostaa palveluja haluamaltaan taholta? Kalastetaanko ammattitaitoisimmat lääkärit pois julkisesta terveydenhuollosta?

Erityispätevyysjärjestelmä on antanut joillekin mahdollisuuden hiukan neuvotella lisäpalkkausta, kun konkreettisesti on työnantajalle voinut osoittaa pätevöitymisensä. Tämäkään järjestelmä ei ole kohdellut kaikkia erikoisaloja tasapuolisesti. On erikoisaloja, joille soveltuvia erityispätevyyksiä on vähän tai ei oikeastaan ollenkaan.

Palkkojen tasaisuus julkisella puolella on perinne. Vaikka lääkäriksi ei yleensä ryhdytäkään kovien rahapalkkojen toivossa, on varsinkin kokeneen erikoislääkärin palkka huono. Tällä hetkellä vain uuteen virkaan astuvat lääkärit voivat yrittää hinnoitella itseään tasapäisestä palkkarakenteesta ulos, työpaikan vaihto on siis ainoa keino palkkakehityksen saavuttamiseen. Kuntatyönantaja lienee ainoita työnantajia, joissa nykyisin uuden, vastavalmistuneen työntekijän palkka on usein parempi kuin kokeneen vanhemman kollegan. Meidän on kehitettävä palkkausmalleja, joissa vanhoille kokeneille lääkäreille maksetaan kokemuksen ja ammattitaidon edellyttämää palkkaa. Ei siitä, että virkaikää tai elinvuosia on enemmän vaan siitä, että lääkärinammatissa paras ammattitaito saavutetaan vasta vuosien jatkokoulutuksella, työnteolla ja kokemuksellakin.

Kouluttautumisen tulee kannattaa - aina.