KT:n Saipio: Lääkärit uuden työaikalain piiriin
- Uusi työaikalaki tulee koskemaan pääosaa lääkärikunnasta, totesi lain valmisteluun kiinteästi osallistunut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikkö Heikki Saipio Lääkäriliiton luottamusmiespäivillä 21.3.96. Hän arvioi uudistuksen merkitsevän lääkäreille työsidonnaisuuden vähenemistä, mutta samalla kokonaisansioiden laskua. Eniten uuden lain mukainen työaikakatto tulee muuttamaan työjärjestelyjä nykyisissä raskaissa päivystyspisteissä, joihin Saipio ennakoi tarvittavan noin 300 lääkäriä lisää.
Lakiehdotuksen mukaan säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Kolmen viikon työjaksoissa säännöllinen työaika olisi korkeintaan 120 tuntia. Työaikoja voidaan laskea myös pidemmissä jaksoissa, esimerkiksi viikkotyöajan tasoittumisjakso voi olla jopa yksi vuosi. Ylityötä saa perustyöajan lisäksi teettää enintään 250 tuntia vuodessa sekä paikallisesti sopien vielä 80 tuntia vuodessa lisää. Nykyisillä työjärjestelyillä maksimimäärä tulisi paljon päivystävillä lääkäreillä täyteen jo alkuvuodesta.
Uuden työaikalain piiriin on tarkoitus saada noin 70 000 sellaista kunnallista viranhaltijaa, jotka eivät nykyisin ole minkään työaikalain alaisia, kuten lääkärit ja hammaslääkärit. Lain eli siis työaikasuojan ja ylityökorvausten ulkopuolelle aiotaan jättää mm. johtamistyö sekä itsenäiset asiantuntijatehtävät. Samoin ulkopuolelle jää kotona tai muuten sellaisissa oloissa tehty työ, ettei työnantaja pysty valvomaan siihen käytettyä aikaa.
Johtavan lääkärin työ ei kuuluisi lain piiriin eikä ilmeisesti myöskään väestövastuulääkärin työ. Ylilääkärien osalta Saipio totesi tilanteen vielä epäselväksi, varsinkin kun ylilääkäreillä työn itsenäisyys ja johtamisen osuus vaihtelevat suuresti. Ratkaisevaa ei ole virkanimike vaan työn sisältö.
Mikä päivystys on työaikaa?
Saipio totesi uuden lain asettavan ehdottoman katon ainoastaan ylityön tekemiselle, lähes kaikista muista sen määräyksistä voidaan sopia toisin valtakunnallisilla virkaehtosopimuksilla. Vaikka lain mukaan työajaksi lasketaan työhön käytetyn ajan lisäksi se aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä, ei lääkärien sairaalapäivystystä Saipion mielestä tulisi laskea kokonaan työajaksi.
Lääkäriliiton tulkinnoissa ja laskelmissa on lähdetty siitä, että kaikki työpaikkapäivystys on työaikaa. Jos työajaksi Saipion esityksen mukaisesti katsottaisiinkin vain aktiivityön osuus, ei ylityökatto johtaisi välttämättä uusiin työnjakojärjestelyihin juuri muualla kuin nykyisissä raskaissa päivystyspisteissä. Niissä siirryttäisiin mahdollisesti vuoro- tai jaksotyöhön.
Uusi työaikalaki antaa vain yleisperiaatteet ylityön korvaamisesta, mutta tulevaisuudessakin korvausjärjestelmät on tarkoitus määritellä tarkemmin virkaehtosopimuksissa. Työaikalaissa mainitut 50 ja 100 %:n ylityökorotukset eivät tule automaattisesti käyttöön, vaan kaikki virkaehtosopimuksen muutokset edellyttävät normaalia sopimusmenettelyä.
Saipio ei luottamusmiehille puhuessaan ottanut kantaa uuden työaikalain palkkauksellisiin vaikutuksiin, mutta hän on aiemmin esittänyt julkisuudessa, että varat uusien lääkärinvakanssien perustamiseen saataisiin säästyneistä päivystys- ja ylityökorvauksista. Lääkäriliitto selvittää parhaillaan jäsenistön näkemyksiä ja käy laajaa sisäistä keskustelua uudistukseen liittyvistä edunvalvontatavoitteista.
Työaikalain sanelema ylityökatto on kuitenkin vain työnantajakohtainen, huomautti Saipio. Mikään ei estä lääkäreitä työsidonnaisuuden vähetessä lisäämästä toimintaansa esimerkiksi yksityissektorilla.
Vaikka työaikalaki on tarkoitus saada voimaan ensi vuoden alusta, koskisi se lääkäreitä vasta seuraavan sopimuskauden alusta eli helmikuusta 1998 alkaen. Tämä antaa aikaa neuvotella uudistukseen liittyvistä palkkausjärjestelyistä sekä sopeutua sen aiheuttamiin työvoimapoliittisiin vaikutuksiin. Jos esimerkiksi osoittautuu, ettei välttämättömiä terveyspalveluja pystytä jatkuvasti turvaamaan ylityökaton takia, on asetuksella Saipion mukaan vielä mahdollisuus säätää lääkärikunnan jäämisestä koko lain ulkopuolelle.
