Terveydenhuollon laatu on noussut viime vuosina suuren kiinnostuksen kohteeksi useissa länsimaissa. Suomessakin asiaa on sivuttu, mutta ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa on jotakin myös tapahtumassa. Tutkimustietoakin on alkanut kertyä, vaikkakin hitaasti, koska panostus on pientä - ainakin biomedisiiniseen tutkimukseen verrattuna. Tutkimustulokset ovat usein olleet huolestuttavia. Voi olla, että nykyhoitojen toteutumista ja laatua parantamalla voitaisiin lisätä terveyttä tehokkaammin kuin monilla kehitteillä olevista hoidoista. Institute of Medicine arvioi vuonna 1999, että Yhdysvalloissa jopa 100 000 henkeä vuodessa kuolee estettävissä olevien hoitoprosessin virheiden vuoksi. Suomeen suhteutettuna tämä tarkoittaisi jopa 2 000 henkeä vuodessa. McGlynn ym. arvioivat (N Engl J Med 2003;348:2635-45) hoidon laatua suhteessa suosituksiin 30 keskeisessä taudissa 439 laatuindikaattorin avulla. Tuloksena oli, että vain 55 % potilaista oli saanut suositusten mukaista hoitoa.

Voi miettiä, kuka enää kävisi konferenssimatkoilla, jos ilmailussa olisi sama kuolemaan johtava virheiden riski kuin terveydenhuollossa. Tai miten kävisi automerkille, jonka tuotteista vain 55 % olisi virheettömiä. Riskiensietokynnys on terveydenhuollossa aivan toisella tasolla kuin muualla yhteiskunnassa. Eikö esimerkiksi välitetä tai uskota sitä, että ihmisiä kuolee Suomessakin jatkuvasti lääkkeisiin ja lääkitysvirheisiin? Koskevatko ongelmat vain muita maita kuin Suomea? Riskeistä piittaamattomuus on tullut viime aikoina esiin palkkapoliittisissa vaatimuksissa, joiden mukaan lääkkeiden määräämisoikeuksia tulisi laajentaa - vaikka niitä pitäisi ennemminkin kiristää.

Laadun kehittäminen ja virheiden välttäminen terveydenhuollossa edistyy hitaasti monestakin syystä. On vaikeaa saada ihmisiä ymmärtämään, että useimmat virheet johtuvat ongelmista järjestelmässä eivätkä yksilön taitojen, saati asenteiden puutteista. Yksilöiden syyllistäminen estää virheistä oppimista ja niiden avointa käsittelyä. Ideaalia olisi oppia jo ennen virheitä, ns. läheltä piti -tilanteista. Huono järjestelmä altistaa inhimillisille virheille. Tietotekniikan soveltamisessa terveydenhuolto on ollut äimistyttävän hidas. Keskeistä on kuitenkin kulttuurin muutos. Järjestelmää pitää voida kehittää ennakkoluulottomasti ja byrokratian estämättä, virheiden estämisestä pitää tehdä osa rutiinia ja läheltä piti -tilanteista pitää alkaa systemaattisesti oppia. Kulttuurimuutokset eivät kuitenkaan tapahdu nopeasti eivätkä pakkokeinoin.

Voi olla, että aika alkaa kypsyä laadun ja virheistä oppimisen ottamiselle vakavasti. Suomessa on jo joitakin pilottiprojekteja, joiden kokemuksia mm. Lääkäriliiton laatuneuvosto yrittää levittää eteenpäin. WHO:kin on tullut kentälle ja kehittää mm. terminologiaa (www.who.int/patientsafety). Yhdysvalloissa on kuitenkin kyllästytty odottamaan ja menty askel pidemmälle kohti konkretiaa: Institute for Health Care Improvement (www.ihi.org) on käynnistänyt kampanjan, jonka tavoitteena on säästää 100 000 amerikkalaisen henki kesään 2006 mennessä vähentämällä sairaaloiden virheitä. IHI:n sivuilta löytyy käytännölliset ohjeet siihen, miten tämä toteutetaan näyttöön perustuvin keinoin. Tällä hetkellä jo 1 700 amerikkalaissairaalaa on sitoutunut projektiin. Jos vuoden kuluttua voidaan osoittaa, että kampanja toimi, on meilläkin alettava suhtautua asiaan uudella vakavuudella.