Lehti 42: Liitto toi­mii 42/2006 vsk 61 s. 4392 - 4393

Kuka sulkisi lääkärin korkin?

Oman alkoholiongelman tunnustaminen on muita hoitamaan tottuneelle lääkärille kova paikka. Tieto betasalpaajista, unilääkkeistä tai ihmisen fysiologiasta ei helpota työtä, joka pitää tehdä itse. Toipumiseen on kuitenkin tarjolla juuri lääkäreille räätälöityä vertaistukea. - Samasta pisteestä ovat löytäneet itsensä niin monet muutkin. Tämä on sairaus, josta voi toipua vain toisten tuella, sanoo kollegojen rinnalla kulkeva lääkäri.

Tanja Hannus

- Minusta tuli alkoholisti, koska käytin alkoholia säännöllisesti. Elimistöni tottui siihen ajan kanssa. Sitten tultiin pisteeseen, jossa fysiikka ja psyyke vaativat lisää ja lisää. Ja jos viinaa ei tullut, alkoivat vieroitusoireet, kertaa Matti parinkymmenen vuoden takaista elämäänsä.

Matti kertoo tunnistavansa myös itseensä sopivia piirteitä kollega, työterveyslääkäri Juhani Seppäsen kirjasta Selvästi juovuksissa. Matilla oli paljon töitä. Muutama olut laukaisi mukavasti stressiä työvuoron päätyttyä. Pikku hiljaa määrät lisääntyivät, ja hän huomasi olevansa henkisesti riippuvainen lähipubissa nautituista iltaoluista. Vähitellen Matti siirtyi lääkitsemään alkoholin vuoksi lisääntynyttä työpäivän jälkeistä väsymystään kotona, vaimolta piilossa otetuilla oluilla. Kuvioon astuivat myös krapularyypyt.

- Viisitoista vuotta läträsin enemmän tai vähemmän viinan kanssa. Vaikka olin koko ajan työkuntoinen, niin viiden vuoden ajan elin niin sanotulla loppusuoralla. Sille saavuttuani minun oli pakko myöntää, etten uskalla yrittää lopettaa jatkuvaa tissuttelua, sillä pelkään epäonnistuvani siinä, Matti muistelee.

Yksityisyys säilyy

Lääkäriliiton tiloissa, Helsingissä kokoontuu joka kuukauden ensimmäinen arkilauantai kello 13 tiedotusryhmä, jonne voi tulla hakemaan tietoa alkoholismista. Ryhmää vetää lääkäri, jolla on taustallaan paitsi omakohtainen kokemus alkoholismista myös tietoa, jolla auttaa kollegaa eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla.

Tarkasti lääkärien yksityisyyttä suojelevassa tiedotusryhmässä on huomattu tulijoiden määrän laskeneen. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö lääkärit kamppailisi samassa 10 prosentin porukassa muiden alkoholiongelmasta kärsivien suomalaisten kanssa. Enemmänkin kyse on siitä, että lääkäri kokee ammattinsa vuoksi kynnyksen avun hakemiseen yhä liian korkeaksi.

- Eräs kollega kertoi suunnitelleensa ryhmään tuloa vuoden verran. Välillä hän oli istunut autossa Lääkäritalon edessä kokoontumisaikana, muttei vain uskaltanut tulla sisään. Kun hän vihdoin rohkaisi mielensä, alkoi raittius, joka on kestänyt siitä saakka, Matti kertoo.

Tiedotusryhmän sijaan osa lääkäreistä turvautuu suoraan AA-ryhmän omaan, lääkäreille, hammaslääkäreille ja eläinlääkäreille suunnattuun ryhmään. Hippokrates-niminen ryhmä kokoontuu joka lauantai kello 16 Helsingissä, Kustaankadulla. Jäsentensä viikoittaisia tuntemuksia jakavan ryhmän kävijöissä on miehiä ja naisia. Naisten määrän Matti uskoo viime vuosina hieman nousseen. Sen sijaan lääkärin ammatin vastuun tai kiireen hän ei usko altistavan juomiselle. Lääkärien talous kuitenkin sallii itsensä rentouttamisen laadukkaan alkoholin avulla.

- Lääketehtaita ei voi syyttää siitä, että joimme menneinä vuosina, vaikka kyllä niiden järjestämillä juhlillakin varmasti oli vaikutusta. Nyt juomiseen puuttumisesta voi kiittää työyhteisöjen koventunutta kontrollia. Enää juopottelevaa kollegaa ei katsota läpi sormien. Toisaalta nuoret lääkärit, kuten koulutetut ihmiset yleensäkään, eivät harrasta humalahakuista juomista samassa määrin kuin aiemmin, Matti arvelee.

Vaaran paikkoja

- Uskon, että jokainen meistä alkoholisoituu, jos käyttää riittävästi alkoholia. Aivoista löytyvä biologinen mekanismi on erilainen niillä, jotka jatkavat juomista vielä silloinkin, kun toiset lopettavat. Siinä on se pieni ero, Matti sanoo.

Lue myös

Hän kertoo, että parikymmentä vuotta sitten tapahtunut raitistuminen kaikkine vaiheineen ja tuntemuksineen on opettanut hänelle paljon. Aktiivisena ryhmiin osallistujana hän näkee eri vaiheessa olevia kollegoja ja pystyy eläytymään heidän tuntemuksiinsa. Matin mielestä kollegan juominen uskalletaan kyllä ottaa esille. Suurempi ongelma on se, ettei tämä suostu ottamaan apua vastaan häpeän tunteiden ja ongelman kieltämisen takia.

- Hain itse usean vuoden ajan niin sanottua sopivan alkoholinkäytön rajaa. Sellaista ei löytynyt, vaan luisuin aina muutaman viikon tai viimeistään parin kuukauden jälkeen takaisin liikakäyttäjäksi. Ainoa mahdollisuuteni oli lopettaa kokonaan ja ottaa vastaan ryhmän tarjoama tuki.

Hippokrates-ryhmään tulleista suurin osa on saanut elämänsä uudelleen hallintaan. Ja jos joku on jäänyt pois, tämä on useimmiten tullut myöhemmin takaisin kertomaan, mitä tapahtui ja miksi on päättänyt jatkaa ryhmässä käymistä. Ketään ei tuomita eikä syytetä. Aloittamiseenkaan ei tarvitse erityisiä syitä. Usein riittää jo se, jos vastaa myönteisesti kysymykseen: Oletko ollut huolestunut alkoholin käytöstäsi.

- Raittius on prosessi, jonka joutuu elämään päivä kerrallaan. Vaikka mielialat varsinkin aluksi heittelehtivät, hyvä olo lisääntyy vähitellen. Itse en vaihtaisi raittiina olon huonoimpiakaan hetkiä tissutteluajan parhaimpiin päiviin, Matti vakuuttaa.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030