Kunnallisen eläketurvan piiriin kuuluvat kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa olevat viranhaltijat ja työntekijät, eräät toimeksiantosopimussuhteen perusteella työtä tekevät henkilöt sekä kunnalliset luottamushenkilöt. Kuntien eläkevakuutus myöntää ja maksaa kunnalliset eläkkeet.

Toimeksianto- ja konsulttisopimukset

Vuoden 2005 alusta lukien kunnallisen eläketurvan piiriin kuuluu toimeksianto- tai konsulttisopimuksen perusteella tehty työ, mikäli toimeksisaaja ei ole yrittäjä, yhtiö tai muu yhteisö. Kunnallisen eläkelain (KuEL) soveltamisen ulkopuolelle jäävät sellaiset yrittäjät, joilla on yrittäjien eläkelain (YEL) mukainen vakuutus tai Eläketurvakeskuksen ennen vuotta 2002 antama päätös vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamisesta. Yrittäjäeläkevakuutus pitää olla sitä toimialaa varten, jota toimeksiantosopimus koskee.

Jos yrittäjätoiminta on niin vähäistä (vuonna 2006 työtulo vähemmän kuin 5 850,92 e/v), ettei henkilö ole velvollinen ottamaan itselleen YEL-vakuutusta, työ kuuluu KuEL:n piiriin.

Jos henkilöllä ei ole yrittäjäeläkevakuutusta tai vapautusta vakuuttamisvelvollisuudesta, toiminta kuuluu KuEL:n piiriin. Tällöin työnteettäjä perii palkkiosta palkansaajan eläkemaksun ja maksaa työnantajan eläkemaksun. Ilman yrittäjäeläkevakuutusta oleva toimeksisaaja kuuluu KuEL:n piiriin, vaikka hänellä on ennakkoperintärekisteriote ja Y-tunnus.

Työsuhteen ja yrittäjyyden rajanvedosta

Toisinaan on tulkinnanvaraista, onko henkilö työsuhteessa työn teettäjään vai onko kyse toimeksiantosopimuksen perusteella tehdystä työstä itsenäisenä ammatinharjoittajana eli yrittäjänä. Kuntien eläkevakuutus ratkaisee kunnallisen eläkelain piiriin kuulumisen. Kun työ kuuluu kunnallisen eläketurvan piiriin, työnantaja maksaa palkasta tai palkkiosta työnantajan eläkemaksun ja perii työntekijän eläkemaksun.

Työn teettäjä ja työn suorittaja eivät voi eläkelaitoksia sitovasti keskenään sopia siitä, onko kysymyksessä työsuhde vai ei, vaan työsuhteen olemassaolo päätellään sen perusteella, täyttyvätkö työsopimuslaissa luetellut työsuhteen tunnusmerkit työn suorittajan tosiasiallisessa työskentelyssä. Osapuolet eivät voi myöskään eläkelaitoksia sitovasti keskenään sopia siitä, mitä eläkelakia sopimussuhteeseen sovelletaan.

Ratkaisu työsuhteen ja yrittäjyyden välillä tehdään aina kokonaisharkinnalla. Työsuhteen ja yrittäjyyden tunnusmerkkien keskinäinen painoarvo vaihtelee tilanteen mukaan. Harkinnassa otetaan huomioon erilaisia muodollisia ja aineellisia tunnusmerkkejä.

Yrittäjätoimintaan viittaavia muodollisia tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi luvan hakeminen lääninhallitukselta yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajana toimimiselle, ilmoitus lääninhallitukselle itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen aloittamisesta, kaupparekisteri-ilmoituksen tekeminen, ilmoittautuminen verohallinnon ennakkoperintärekisteriin, yrittäjäeläkevakuutuksen ottaminen ja toiminnan verottaminen elinkeinoverolain mukaan. Muodollisten tunnusmerkkien täyttyessä on yleensä kyse yrittäjätoiminnasta, mutta niistä huolimatta työn tekijän ja teettäjän suhde voi joissakin tilanteissa sisältää keskeiset työsuhteen piirteet ja tulla arvioiduksi sen mukaisesti.

Toiminta, joka vaatii suuria investointeja, tulkitaan yleisesti yrittäjätoiminnaksi. Tällöin toiminnasta aiheutuu taloudellinen riski, joka ei ole tunnusomaista työsuhteelle. Yrittäjänä pidetään yleensä myös omaan ammattitaitoon perustuvia palveluja julkisesti tarjoavaa henkilöä, vaikka toiminta ei edellyttäisi mainittavaa pääomansijoitusta. Yrittäjätunnusmerkkejä ovat tällöin toiminnan yleisyys, laajuus ja julkisuus, jotka ilmenevät esimerkiksi useina toimeksiantoina.

Työsuhteen ja yrittäjyyden rajavetotulkinnoissa selvityksen lähtökohtana on osapuolien tekemä sopimus. Sopimukset on syytä tehdä aina kirjallisesti ja siten, että niissä selkeästi ilmenee, tehdäänkö työ työsuhteessa vai ostetaanko henkilöltä tietty työsuoritus niin, että hän toimii itsenäisenä yrittäjänä. Molempien osapuolten tulee olla tietoisia siitä, mitä oikeussuhdetta sopimuksella tavoitellaan ja mitkä ovat sopimuksen seuraukset.

Vaikka sopimuksella ei voida eläkelaitosta sitovasti määrätä, onko kyseessä työsuhde vai ei, on osapuolten selkeästi ilmaistulla, tosiasiallisia olosuhteita vastaavalla yhteisellä tarkoituksella kuitenkin olennainen merkitys kokonaisarvioinnissa. Jos sopimus on kovin tulkinnanvarainen tai ei vastaa tosiasiallisia olosuhteita, on mahdollista, että työsuoritus tulkitaan jälkikäteen vastoin sopijapuolten tai toisen sopijan tarkoitusta työsuhteeksi.

Työeläkelakeja sovellettaessa pidetään lähtökohtana, että työntekijän ja työnantajan välistä oikeussuhdetta ei voida jakaa. Henkilö ei yleensä voi olla samanaikaisesti samaan tahoon sekä työntekijän että yrittäjän asemassa. Mikäli kuitenkin työsuhteessa tehtävä työ täysin, esimerkiksi toimialaltaan, poikkeaa ostopalveluna tehdystä työstä, on mahdollista toimia sekä työntekijän että yrittäjän asemassa samaan tahoon.

Työvoiman vuokrausta harjoittavalta yritykseltä vuokrattu työvoima on vuokraavan yrityksen palveluksessa. Työvoimaa välitettäessä esim. lääkärin työnantajana on välitystoimintaa harjoittava yritys ja työsopimus solmitaan lääkärin ja vuokrausyrityksen välillä. Tosiasiallinen työnjohto- ja valvontavalta kuitenkin siirretään terveyskeskukselle tai vastaavalle, jossa vuokralääkäri työskentelee. Eläkemaksuista vastaa tällöin työvoimaa vuokraava yritys, ei terveyskeskus, jossa lääkäri työskentelee.