Lääkärien perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta maksettava ylimääräinen valtionapu
Tämän vuoden alusta käynnistyneeseen perusterveydenhuollon lisäkoulutukseen on vuoden 1994 budjetissa varattu yhteensä 32 milj. mk, jonka turvin sosiaali- ja terveysministeriö maksaa lääninhallitusten kautta sairaaloille ja terveyskeskuksille 6 000 mk kuukaudessa lisäkoulutusta suorittavista lääkäreistä. Tämä kohdennettu valtionapu edellytti muutoksia erikoissairaanhoitolakiin ja kansanterveyslakiin.
Työnantajat ovat oikeutettuja saamaan ylimääräistä valtionapua seuraavista lääkäriryhmistä:
- 1.1.1995 jälkeen lääketieteen lisensiaatiksi valmistuneet (laillistetut lääkärit), jotka ovat suorittamassa perusterveydenhuollon lisäkoulutusta,
- ennen 1.1.1995 valmistuneet lääketieteen lisensiaatit, jotka ovat suorittamassa uuden ammatinharjoittamislain mukaisen siirtymäkauden määrittelemää orientoivan vaiheen palvelua laillistumista varten vuoden mittaisena
Sosiaali- ja terveysministeriön asiasta antamien uusien ohjeiden mukaan siirtymäkauden perusteella orientoivan vaiheen suorittavat lääkärit saavat laillistuksensa mukaan täydet itsenäiset ammatinharjoittamisoikeudet yleislääkärinä Suomessa. STM:n näkemyksen mukaan tämä laillistus ei kuitenkaan varmista "europätevyyttä" eli siirtymistä toiseen ETA-maahan itsenäistä yleislääkärin toimintaa harjoittamaan. Tämän pätevyyden halutessaan tähän ryhmään kuuluvien lääkärien tulee laillistamisen jälkeen ilmoittautua perusterveydenhuollon lisäkoulutusta varten johonkin lääketieteelliseen tiedekuntaan. Tiedekunta päättää, mitä aikaisemmasta palvelusta hyväksytään osaksi kaksivuotista perusterveydenhuollon lisäkoulutusta. Käytännössä suurin ero koskee sitä, että ennen valmistumista suoritetut palvelut eivät lisäkoulutukseen kelpaa samalla tavalla kuin orientoivassa vaiheessa. Tässä tarkoituksessa koulutukseen ilmoittautumisesta tiedekunta antaa todistuksen ja "europätevöitymistä" edellyttävältä lisäajalta suoritetaan myös ylimääräinen valtionapu.
Lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta annetun asetuksen (1435/1993) mukaan edellytetään vähintään kuuden kuukauden palvelua sairaalassa ja vähintään kuuden kuukauden palvelua terveyskeskuksessa tai vastaavassa perusterveydenhuollon tehtävässä. Näin ollen pisin mahdollinen palvelu sairaalassa tai terveyskeskuksessa on puolitoista vuotta, jotta riittävä palvelukokonaisuus muodostuisi. Valtion korvaus on kuitenkin enintään kahden vuoden aikaa vastaava korvaus yhden henkilön osalta.
Mikäli sairaaloissa tai terveyskeskuksissa esiintyy epäselvyyttä siitä, hyväksytäänkö palvelu asianomaisessa yksikössä lisäkoulutukseen, tulee asia selvittää lääketieteellisen tiedekunnan kanssa, joka viime kädessä päättää palvelun hyväksymisestä koulutukseen kuuluvaksi. Työnantajat laskuttavat ylimääräisen valtionavun lääninhallituksista takautuvasti puolen vuoden jaksoissa. Lääkäriliitto on kaikissa yhteyksissä korostanut, että järjestelmän tarkoituksena on ollut nimenomaan luoda lisää työtilaisuuksia eikä esimerkiksi vähentää muiden lääkärisijaisten käyttöä.
STM:n ohjeissa todetaan vielä, että myöskään kaikki yksinomaan orientoivan vaiheen palvelua suorittavat eivät välttämättä saa palvelua loppuun suoritetuksi vuoden 1995 aikana, joten valtion varoista maksettavaa korvausmenettelyä jatketaan vastaavasti heidänkin osaltaan. Vuoden 1996 osalta ei ole vielä tehty päätöksiä budjetoitavan rahamäärän suuruudesta. Järjestelmää luotaessa sitä on ollut tarkoitus jatkaa ja laajentaa vuoden 1995 jälkeenkin.
