Lääkärien suhtautumista potilaisiin tutkittu
Potilaiden suhtautumista terveyspalveluihin ja lääkäreihin on selvitelty lukuisissa tutkimuksissa, mutta nyt on Lääkäriliitto tutkinut ensimmäisen kerran, millaisia tunteita potilaan kohtaaminen lääkärissä herättää. Lääkärin asenteiden ja tunteiden selvittäminen on tärkeää, jotta potilas-lääkärisuhdetta voitaisiin kehittää molempien osapuolten näkökulmasta. Vastaukset auttanevat osaltaan ymmärtämään myös niitä seikkoja, jotka joskus ovat potilaan ja lääkärin välisten viestintäongelmien taustalla.
Lääkäriliiton eettisten periaatteiden valiokunta lähetti viime syksynä 500 työikäiselle lääkärille potilaan ja lääkärin vuorovaikutusta koskevan kyselyn, johon vastasi 365 henkilöä (vastausprosentti 73 %). Koska kyselyn otos on varsin pieni, ei vastausten perusteella voi tehdä koko ammattikuntaa koskevia yleistyksiä, mutta viitteitä lääkärien suhtautumisesta potilaisiinsa tulokset antavat.
Potilaan kohdatessaan lähes kaikki vastaajat (93 %) tuntevat aina tai usein auttamisen halua (taulukko 1). 83 % lääkäreistä tuntee työtyytyväisyyttä ja myötätuntoa 78 %. Epävarmuuden ja avuttomuuden tunteet olivat hieman keskimääräistä yleisempiä nuorten ja terveyskeskuslääkärien keskuudessa.
Ärtymystä potilaita kohtaan tunsi usein 1 % ja joskus 68 % vastaajista. Useimmiten ärtymys johtui potilaan käytöksestä (66 %) tai kiireestä (57 %). Lähes puolet vastaajista mainitsi syiksi potilaan yhteistyöhaluttomuuden tai vihamielisyyden sekä oman väsymyksensä. 18 % ilmoitti ärtyneensä turhasta käynnistä.
Kyselyssä tiedusteltiin myös, mistä lääkärin kiire johtuu. Yleisimpinä syinä mainittiin aikaa vievät potilastapaukset (30 %), väliin tulevat äkilliset tehtävät (29 %) sekä se, että työtä on yleensä liikaa (27 %). Eniten kiirettä työn paljous näytti aiheuttavan apulaislääkäreille.
Lähes kaikki lääkärit katsoivat kuitenkin kohtelevansa potilasta ystävällisesti ja asiallisesti (taulukko 2). Noin puolet vastaajista ilmoitti, että potilaan suhtautuminen tai lääkärin oma mieliala vaikutti joskus potilaan kohteluun.
Runsas kolmannes vastaajista ilmoittaa tarvitsevansa kommunikointiin liittyvää koulutusta. Useimmiten tämäntyyppistä koulutusta kaipasivat nuoret ja naispuoliset lääkärit. Vastaukset heijastelevat ilmeisesti enemmän kiinnostusta viestintätaitojen kehittämiseen kuin koulutuksen todellista tarvetta.
Potilaan elämäntilanne
Potilaan annetaan yleensä halutessaan kertoa elämäntilanteestaan tai sitä kysellään hoidon niin vaatiessa (taulukko 3). Mieslääkärit keskittyvät vähän naislääkäreitä useammin sairauden hoitamiseen, kun taas naislääkärit ovat useammin kiinnostuneita potilaan kokonaistilanteesta. Vanhemmat lääkärit ilmoittivat nuoria useammin kyselevänsä aktiivisesti potilaan elämäntilanteesta.
Kyselyssä tiedusteltiin, miten lääkäri menettelee, jos potilas kyselee vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Vaihtoehtoisia hoitomuotoja ei ollut tarkemmin määritelty, joten kysymys saattoi koskea yhtä hyvin esimerkiksi akupunktiota kuin aivan humpuukinakin pidettyjä menetelmiä.
Lähes 60 % vastaajista ilmoitti suosittelevansa vaihtoehtoisia hoitomuotoja harvoin tai ei koskaan. Lähes kaikki lääkärit olivat kuitenkin valmiit keskustelemaan niistä ja yli 20 % ilmoitti saattavansa joskus itsekin antaa vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Vain alle 5 % lääkäreistä harkitsee hoitosuhteen lopettamista sillä perusteella, että potilas on kiinnostunut vaihtoehtohoidoista.
