Lääkärien täydennyskoulutusneuvottelukunnan ensimmäinen kokous pidettiin Helsingin yliopiston Runeberg-salissa 18.5. Kokouksessa olivat läsnä miltei kaikkien jäsenorganisaatioiden edustajat. Lääkärien ammatillisen kehittämisen arviointineuvoston puheenjohtaja Amos Pasternack korosti avauspuheenvuorossaan ammattikunnan tärkeää itsesäätelyyn perustuvaa tehtävää täydennyskoulutuksen laadun kehittämisessä ja ylläpitämisessä.

Neuvottelukunnan puheenjohtajaksi valittiin kolmivuotiskaudeksi 2007 loppuun Lääkäriliiton puheenjohtaja Pekka Anttila ja varapuheenjohtajaksi ylilääkäri Minna Kaila Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä.

Duodecimin koulutuspäällikkö Juha Pekka Turunen esitteli neuvottelukunnan jäsenille arviointineuvoston tähänastista toimintaa sekä neuvoston neuvottelukunnalle kaavailemia tehtäviä:

- Lääkärien täydennyskoulutuksen järjestämistä koskevien valtakunnallisten suuntaviivojen antaminen

- Lääkärien ammatillisen kehittämisen arviointineuvoston täydennyskoulutuksen järjestämistä koskevan suosituksen (vuodelta 2003) laajapohjainen hyväksyntä

- Lääkärien täydennyskoulutukseen liittyvien ajankohtaisten selvitysten ja hankkeiden seuranta.

Arviointineuvoston ja täydennyskoulutusneuvottelukunnan välistä työnjakoa selvittää myös oheinen kuvio 1.

Ensimmäisen kokouksen tärkein osa oli järjestäytymisen ja alustuspuheenvuorojen jälkeen käyty vilkas keskustelu neuvottelukunnan tehtävistä.

Sosiaali- ja terveysministeriön edustaja lääkintöneuvos Risto Pomoell muistutti alustuspuheenvuorossaan mm. vuonna 2004 voimaan astuneesta terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutusta koskevasta laista ja STM:n asetuksesta, jossa säädetään täydennyskoulutuksen järjestämisestä, määrästä, seurannasta ja arvioinnista. STM:n opassarjassa on vuonna 2004 ilmestynyt asiaa käsittelevä Terveydenhuollon täydennyskoulutussuositus. STM katsoo, että erityisen tärkeitä kehittämisalueita ovat mm. Käypä hoito -suositukset, rationaalinen lääkehoito (ROHTO), laatusuositukset ja työnjaossa tapahtuvat muutokset.

Ylilääkäri Minna Kaila kertoi puheenvuorossaan, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä kertyy paraikaa kokemusta täydennyskoulutusrekisterin käytöstä ja meneillään on osaamisenarviointirekisterin kehitystyö kehityskeskustelujen ja täydennyskoulutuksen suunnittelun tueksi.

Terveyden edistämisen keskusta edustanut pääsihteeri Harri Vertio tähdensi sitä, että kansalaisten asiantuntemus ja vastuu omasta terveydestään ja hoidostaan saavat yhä enemmän painoarvoa ja kolmannen sektorin merkitys kasvaa. Järjestöt tuottavat koulutuksiin sisällöllistä näkökulmaa, lisäävät vuorovaikutusta ja antavat tautispesifistä koulutusta.

Lääketeollisuus ry:tä edustanut edunvalvonnan johtaja Sirpa Rinta korosti omassa puheenvuorossaan lääkärien ja lääketeollisuuden keskinäistä yhteistyötä koulutuksen saralla, jotta jatkossakin lääkkeitä osataan käyttää turvallisesta ja oikein. Hän viittasi lääketeollisuuden uusiin yhteistyötä täsmentäviin ohjeisiin.

Koulutusjohtaja Hannu Halila esitteli Suomen Lääkäriliiton tekemän Lääkärikyselyn 2005 alustavia tuloksia, joiden mukaan (10 443 vastausta) täydennyskoulutukseen osallistumisessa on suurta hajontaa. Noin 13 % vastaajista ei ole osallistunut lainkaan työpaikan ulkopuoliseen ammatilliseen koulutukseen. Koulutuspäivien keskiarvo on 7,4 päivää. Vastaajista 25 % oli yli kymmenen päivää ulkopuolisessa koulutuksessa. Työpaikan ulkopuolisen koulutuksen rahoitukseen työnantajat osallistuivat vuoteen 2000 verrattuna hieman enemmän. Osallistujien oma osuus oli molempina vuosina yhtä suuri kuin työnantajien.

Keskustelussa todettiin, että työpaikan ulkopuolinen koulutus on usein välttämätöntä, muttei itseisarvo sinänsä. Sisäinen koulutuskin on tärkeätä ja tarkoituksenmukaista mm. terveydenhuollon moniammatillista yhteistyötä ajatellen. Monilla erikoisaloilla kouluttautuminen ulkomailla on ammatillisen osaamisen ylläpitämiseksi ainoa vaihtoehto. Korostettiin koulutuksen tavoitteellisuutta, koulutuksen menetelmiä ja implementaatiotutkimuksen merkitystä, mikä tuo esille koulutuksen onnistumisen. Koulutuksen painopiste on olennainen ja se voi olla väärä, mielekäs tai oikea. Koulutustarjonnan laatua tulee parantaa. Täydennyskoulutusta on tarkasteltava yksittäisen lääkärin ja toimintajärjestelmän näkökulmasta (esim. oppiva organisaatio, laatunäkökulma). Sen on oltava terveydenhuollon toimintayksiköiden normaalia toimintaa. Neuvottelukunnan tulee omalta osaltaan sitouttaa osapuolia ja ylläpitää tasapuolisuutta (työnantajat, työntekijät ja kouluttajat). Tarvelähtöisyyttä on korostettava ja tarpeen arviointi onnistuu parhaiten kehityskeskustelujen kautta.

Kokouksen puheenjohtajana toiminut Minna Kaila kiteytti keskustelun pohjalta neuvottelukunnan tehtäviä:

1. Yhteistyön edistäminen täydennyskoulutukseen toteuttamiseen osallistuvien tahojen välillä

2. Täydennyskoulutuksen tavoitteellisuuden edistäminen ja laadun parantaminen

3. Täydennyskoulutuksen katvealueiden ja puutteiden tunnistaminen

4. Tiettyjen erityisen tärkeiden aiheiden sisällyttäminen täydennyskoulutusohjelmiin (esim. rationaalinen lääkehoito, työnjaon muutokset, laatusuositukset).

Luennon pitäminen ei ole luennoitsijan omaa täydennyskoulutusta

Tärkeä neuvottelukunnan kokouksessa esiin tuotu asia on kouluttajien täydennyskoulutuksen rekisteröintikäytäntöjen vaihtelevuus. Neuvottelukunta ei pitänyt oikeana käytäntöä, jonka mukaan kouluttajalle kirjataan saaduksi täydennyskoulutukseksi osallistumista koulutustapahtumaan kouluttajana. Kouluttaja voi toki osallistua tilaisuuteen myös koulutettavana, esimerkiksi esiintyessään luennon tai muun koulutuksen pitäjänä monipäiväisissä tilaisuuksissa. Silloin osa tulisi kirjata viransuorituksena ja osa koulutuksena.