Lääkärijärjestöt perustavat täydennyskoulutuksen arviointineuvoston
Lääkärien täydennyskoulutusta ryhdytään kehittämään entistä järjestelmällisemmin. Suomen Lääkäriliitto, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Finska Läkaresällskapet perustavat täydennyskoulutuksen arviointineuvoston, jonka tehtävänä on mm. laatukriteerien luominen täydennyskoulutustilaisuuksille. Ensi vuoden alussa alkavan työn päämääränä on lääkärien täydennyskoulutuksen määrällinen ja laadullinen turvaaminen.
Arkkiatri Risto Pelkonen teki vuoden 1999 lopulla kolmen valtakunnallisen lääkärijärjestön (Suomen Lääkäriliitto, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Finska Läkaresällskapet) puheenjohtajille ehdotuksen lääkärien täydennyskoulutuksen paremmaksi systematisoimiseksi ja rahoituksen turvaamiseksi. Puutteellisen rahoituksen ohella erityisen ongelmallisena on pidetty huonoa ja epätasaista pääsyä koulutukseen, koulutustarjonnan osittaista sattumanvaraisuutta ja huonoa kattavuutta. Lisäksi koulutus ei ole riittävän osallistujakeskeistä ja käytettävät opetusmenetelmät ovat vanhentuneita.
Täydennyskoulutus on ollut muutenkin monella tavalla esillä viime aikoina. Sen merkitys korostui Duodecimin priorisointineuvottelukunnan kannanotoissa vuonna 1999. Se on mainittu myös erityisenä kehittämiskohteena mm. sosiaali- ja terveysministeriön toiminta- ja tavoiteohjelmassa. Täydennyskoulutusta pidetään eräänä tärkeänä tekijänä lääkärien työssä jaksamisen parantamisessa.
Myös kansainvälisesti täydennyskoulutus (CME, Continuing Medical Education) on ollut lisääntyvässä määrin esillä. Sen merkitys on korostunut lääketieteellisen tiedon uusiutumisnopeuden kiihtyessä. CME:n sijaan on alettu käyttää myös laajempaa ammatillisen kehittymisen käsitettä (CPD, Continuous Professional Development). Kansainväliset lääkärijärjestöt ovat kannanotoissaan korostaneet, että täydennyskoulutuksen tulee olla lääkärin eettinen velvollisuus. Pakottavat järjestelmät (esimerkiksi toimiluvan määräaikaisuus eli resertifikaatio) eivät ole parantaneet lääkärin työn laatua.
Lääkärien perus- ja jatkokoulutus eli erikoislääkärikoulutus ovat yliopistojen vastuulla. Yliopistojen kanssa on syytä tehdä yhteistyötä myös täydennyskoulutuksessa, mutta lähtökohdiltaan täydennyskoulutus ei kuulu yliopistojen toimialueeseen eikä tiedekuntia ole resursoitu tätä toimintaa varten. Asiasta käydyissä keskusteluissa on todettu, että luontevimmin täydennyskoulutus sopii perinteiseen tapaan lääkärijärjestöjen vastuulle. Lääkärikunnan autonomian säilyttämistä on pidetty tärkeänä, jotta voidaan torjua uhkana nähdyt mahdolliset viranomaisten täydennyskoulutuksen pakollisuutta koskevat säännöt - jollaisia Suomessa ei kuitenkaan ole suunnitteilla.
Arkkiatrin ehdotuksen jatkokäsittely
Kolmen lääkärijärjestön edustajat ovat valmistelleet arkkiatrin tekemää aloitetta työryhmässä, joka on käynyt neuvotteluja muiden lääkärijärjestöjen, tiedekuntien ja mm. STM:n ja Kuntaliiton kanssa. Perusperiaatteena on, että täydennyskoulutuksen rahoitus on edelleen pääasiassa työnantajan velvollisuus. Täydennyskoulutusta tulee olla tarjolla jokaisen yksittäisen lääkärin tarpeita vastaavasti. Lääkäriliiton vuonna 1999 antaman suosituksen mukaan jokaiselle lääkärille tulee taata vuodessa vähintään kaksi viikkoa työpaikan ulkopuolista täydennyskoulutusta työnantajan kustantamana. Lisäksi lääkärin viikkotyöaikaan tulee sisältyä viisi tuntia työpaikan sisäistä täydennyskoulutusta ja mahdollisuutta itseopiskeluun. Tuoreiden selvitysten mukaan nämä minimimäärät eivät nykyisin toteudu läheskään kaikkialla.
Täydennyskoulutusta koskevan yhteistyön tiivistämiseksi on hahmoteltu täydennyskoulutussuositusta, jossa otettaisiin kantaa mm. koulutuksen laatuun, määrään, rahoitukseen ja osallistumismahdollisuuksien turvaamiseen. Sopimus olisi valtakunnallinen puitesopimus, johon liitytään paikallisesti. Sopimusta hallinnoimaan on kaavailtu perustettavaksi lääkärien täydennyskoulutuksen neuvottelukuntaa, jossa täydennyskoulutukseen osallistuvat tahot olisivat edustettuina.
Hyvin järjestetyllä täydennyskoulutuksella on varmasti merkitystä myös nykytilanteessa, kun työnantajat joutuvat kilpailemaan lääkärityövoimasta. Hyväksytyt täydennyskoulutuksen laatukriteerit täyttävät työpaikat voisivat käyttää näitä valttinaan työpaikkailmoittelussa.
Koulutuksen arviointi
Kolme edellä mainittua lääkärijärjestöä ovat päättäneet perustaa lääkärien täydennyskoulutuksen arviointineuvoston. Laajemman CPD-termin mukaisesti esillä on ollut myös vaihtoehtoisena terminä lääkärien jatkuvan ammatillisen kehittymisen arviointineuvosto. Arviointineuvoston tehtävinä tulevat olemaan laatukriteerien luominen täydennyskoulutustilaisuuksille ja niiden järjestäjille, koulutuksen järjestäjien ja koulutustilaisuuksien hyväksyminen, täydennyskoulutuksen toteutumisen seuranta ja tarvearviointi sekä toiminta yhteistyöelimenä kansainvälisessä koulutuksen akkreditoinnissa. Arviointineuvostoon on suunniteltu kolmen valtakunnallisen lääkärijärjestön yhteensä viiden edustajan lisäksi kolmea edustajaa erikoislääkäriyhdistyksistä ja yhtä tiedekuntien edustajaa.
Täydennyskoulutuksen järjestäjinä toimivat kuten tähänkin asti lääkärijärjestöt, erikoislääkäriyhdistykset, sairaanhoitopiirit, terveydenhuollon ja sairaanhoidon muut laitokset ja järjestöt, yliopistot, lääketeollisuus jne. Arviointineuvosto toimii luomiensa laatukriteerien perusteella koulutuksen järjestäjien ja koulutustilaisuuksien hyväksyjänä.
Kansainvälinen yhteistyö tulee olemaan mm. yhteydenpitoa Euroopan erikoislääkäriliiton UEMS:n piirissä tapahtuvaan koulutustilaisuuksien akkreditointitoimintaan. Euroopan tasolla tulisi olla maakohtaisesti täydennyskoulutuksen arviointiin keskittyvä taho, jollaiseksi nyt perusteella oleva arviointineuvosto Suomessa parhaiten soveltuu. Eurooppalaista yhteistyötä täydennyskoulutuksen alalla edellyttävät myös muut keskeiset Euroopan tason lääkärijärjestöt CP (Euroopan lääkärien pysyvä komitea), UEMO (Euroopan yleislääkärijärjestö) ja PWG (Euroopan nuorten lääkärien järjestö). Yhteistyötä tehtäneen myös Ruotsiin perusteilla olevan ILPU:n kanssa (Institutet för Läkares Professionella Utveckling).
Kolme lääkärijärjestöä ovat tehneet periaatepäätöksen arviointineuvoston perustamisesta. Tavoitteena on, että muut mukaan tulevat tahot saadaan nimettyä ja toiminta käynnistettyä vuoden 2002 alusta. Päämääränä on lääkärien täydennyskoulutuksen määrällinen ja laadullinen turvaaminen, mikä on niin lääkärikunnan kuin potilaidenkin etu.
Kilpailu arviointineuvoston nimestä
Perinteisen täydennyskoulutus -termin ohella viime aikoina on entistä enemmän alettu käyttää laajempaa jatkuvan ammatillisen kehittymisen käsitettä. Täydennyskoulutuksen kehittämistä valmistellut kolmen lääkärijärjestön ryhmä toivoo kollegakunnalta ehdotuksia sopivaksi nimeksi perustettavalle arviointineuvostolle.
Nimiehdotukset toivotaan lähetettäväksi 31.8.2001 mennessä osoitteella:
Hannu Halila,
Suomen Lääkäriliitto,
PL 49, 00501 Helsinki,
fax: (09) 393 0773,
sähköposti:
hannu. halila@fimnet.fi.
Kolmen parhaan nimiehdotuksen ehdottajat palkitaan vapaavalintaisilla Duodecimin kirjapalkinnoilla.
