Työssä olevien lääkärien määrä on kasvanut viime vuosina keskimäärin runsaalla 200 lääkärillä. Vuoden aikana kasvoi eniten terveyskeskuksissa työskentelevien lääkärien määrä. Lääkäreiden kokonaismäärä oli maaliskuussa 2005 yhteensä 20 857, joista työikäisiä oli 18 079. Heistä Suomessa työskenteli 15 731 lääkäriä.

Työssä olevista lääkäreistä lähes puolet (47 %) toimii sairaaloissa ja vajaa neljännes (23 %) terveyskeskuksissa. Päätoimisina yksityislääkäreinä toimii kymmenen prosenttia, opetuksen ja tutkimuksen parissa vajaa seitsemän prosenttia, työterveyshuollossa kuusi prosenttia ja muissa tehtävissä kahdeksan prosenttia ammattikunnasta.

Ainoastaan opetuksen ja tutkimuksen sektori on viime vuosina supistunut. Tutkimustehtäviin hakeutuminen oli yleistä 1990-luvun alkupuolella, jolloin lääkärien työllisyystilanne oli huono. Nykyisin päätoimisina opettajina ja tutkijoina toimii 1 028 lääkäriä, mikä on yli 200 henkeä vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

Pää- ja sivutoimisia yksityislääkäreitä

Päätoimista yksityisvastaanottoa piti viime maaliskuussa 1 611 lääkäriä. Määrä on kasvanut 50 % kymmenessä vuodessa.

Kaikkiaan yksityislääkärinä toimivia oli 6 656. Työikäisistä lääkäreistä sivutoimista yksityisvastaanottoa piti 4 331 lääkäriä. Lisäksi 714 yli 63-vuotiasta lääkäriä ilmoitti hoitavansa potilaita yksityisesti.

Päätoimisten yksityislääkärien määrä on suurin Etelä-Suomessa. Kolmannes heistä työskentelee pääkaupunkiseudulla.

Erikoistuneita on 77 % päätoimisista ja 83 % sivutoimisista yksityislääkäreistä. Päätoimisista suurimmat ryhmät ovat silmälääkärit, psykiatrit, yleislääkärit ja gynekologit.

Sivutoimiset yksityislääkärit pitävät yksityisvastaanottoa keskimäärin 4 tuntia viikossa. Päätoimi heillä on useimmiten sairaalassa.

Lääkärikyselyssä tiedusteltiin tällä kertaa myös yksityislääkärien perimiä vastaanottopalkkioita. Erikoislääkärit ilmoittivat yleisimmäksi palkkiokseen vuonna 2005 keskimäärin 62 euroa (mediaani 58 euroa) ja yleislääkärit 48 euroa (mediaani 35 euroa).

Naisia yli puolet lääkäreistä

Naisten osuus lääkärikunnasta on kasvanut tasaisesti ja nykyisin 53 % kaikista työssä olevista lääkäreistä on naisia.

Merkittävin sukupuolirakenteen muutos on ollut sairaaloissa. Kymmenen viime vuoden aikana naisten osuus sairaalalääkäreistä on noussut noin 40 prosentista 51 prosenttiin. Suhteellisesti eniten (62 %) naislääkäreitä työskentelee terveyskeskuksissa. Päätoimisissa yksityislääkäreissä on yhtä paljon naisia kuin miehiä.

Naislääkärit ovat mieslääkäreitä nuorempia. Mieslääkärien keski-ikä on 47 ja naislääkärien 43 vuotta. Alle 30-vuotiaista lääkäreistä yli kaksi kolmannesta on naisia, joten ammatin naisvaltaistuminen jatkuu myös tulevaisuudessa.

Erikoislääkäreitä yli 60 %

Erikoislääkärin tutkinnon on suorittanut 61 % työssä olevista. Lisäksi 16 % on parhaillaan erikoistumassa. Lähes 70 prosentilla sairaaloissa toimivista lääkäreistä on erikoislääkärin oikeudet. Osalla lääkäreistä on useamman erikoisalan oikeudet.

Myös tieteellisen jatkotutkinnon on suorittanut huomattava osa ammattikunnasta. 22 % työssä olevista lääkäreistä on väitellyt tohtoriksi.

Tämänkertaisessa lääkärikyselyssä tiedusteltiin myös ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistumista. Selvitys osoitti, että Lääkäriliiton suosituksen mukainen kahden viikon palkallinen täydennyskoulutus toteutuu vain harvassa työpaikassa.

Työajalla tai palkallisella virkavapaalla koulutukseen oli vuonna 2004 osallistunut 84 % lääkäreistä ja koulutuspäivien keskiarvo oli alle 7. Omalla ajallaan oli kouluttautunut 35 % ja palkattomalla virkavapaalla 5 % lääkäreistä.

Ilmoitusvelvollisuus heikentyneestä ajokyvystä

Lääkärikyselyn erityisaiheena tiedusteltiin myös syyskuussa 2004 voimaan tulleen tieliikennelain muutoksen vaikutuksia lääkärin työhön. Kymmenen prosenttia lääkäreistä vastasi tehneensä lainmuutoksen jälkeen poliisille ilmoituksia potilaan heikentyneestä ajokyvystä. Keskimääräistä enemmän ilmoituksia olivat tehneet erikoistumattomat lääkärit. Erikoislääkäreistä uudistus oli vaikuttanut erityisesti neurologeihin ja geriatreihin, joista ilmoituksia oli tehnyt joka toinen.

Lääkärit katsoivat kuitenkin ilmoitusvelvollisuudella olleen suhteellisesti enemmän haitallista vaikutusta hoitosuhteisiin kuin mitä ilmoituksia oli tehty. Jopa 16 prosenttia koki ilmoitusvelvollisuuden vaikuttaneen kielteisesti potilas-lääkärisuhteeseen. Lähes puolet hoitosuhteen ongelmia kokeneista lääkäreistä ilmoitti potilaan yrittäneen peitellä heikentyneeseen ajokykyyn liittyviä tietoja. Viidesosassa tapauksia potilaan arveltiin jättäneen tulematta vastaanotolle ilmoitusvelvollisuuden takia.

Kyselyn mukaan 4 prosenttia lääkäreistä koki joutuneensa toimimaan lainmuutoksen jälkeen vastoin eettisiä periaatteitaan potilaan ajokyvyn arvioinnissa.