Lääkäriliitto on antanut pyynnöstä sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon Terveydenhuollon ammatinharjoittamistyöryhmän muistiosta.

Työryhmän tehtävänä on ollut selvittää terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lainsäädännön kiireelliset muutostarpeet ja tehdä selvityksen perusteella ehdotus lainsäädännön tarkistamiseksi.

Lääkäriliitto katsoo, että itsenäisenä yleislääkärinä toimimisen ja laillistuksen välinen yhteys tulee pohtia kokonaan uudelleen. Perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut säätää lääkärin suhdetta kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmään. Näin ollen lisäkoulutuksen kytkeminen lääkärin itsenäiseen ammatinharjoittamisoikeuteen ja erityisesti laillistukseen tulee purkaa.

Työryhmän toimiaika oli lyhyt ja siihen nähden muutosehdotusten määrä on huomattava. Monet muutosehdotuksista ovat jo pitemmän valmistelun pohjalta syntyneinä perusteltuja ja kannatettavia. Eräät ehdotuksista eivät kuitenkaan ole Lääkäriliiton mielestä kiireellisiä ja vaativat tarkempaa jatkoselvittelyä.

Lääkäriliiton kannalta lain uudistamisessa on keskeisintä lääkärien laillistamiskäytännön muuttaminen siten, että lääketieteen lisensiaattitutkinnon perusteella myönnettävälle laillistukselle palautetaan sen aiempi merkitys. Kytkentä ammatinharjoittamislainsäädännössä perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen ja itsenäisen ammatinharjoittamisoikeuden välillä tulee poistaa. Tämän vuoksi Lääkäriliiton mielestä lääkärin ammatinharjoittamisoikeutta koskevaa kohtaa ei nyt esitetyssä muodossa tule muuttaa.

Lääkäriliiton aloitteen mukaisesti työryhmä esittää nyt, että erikoislääkärien oikeuksien myöntäminen palautettaisiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle. Myös SLL esittää lausunnossaan, että lakia terveydenhuollon ammattihenkilöistä muutettaessa TEO myöntää hakemuksesta erikoislääkärin oikeudet. Tämä edellyttää muutoksia lain 6 pykälä:ään työryhmän esittämällä tavalla.

Lääkäriliitto esittää lausunnossaan, että lääkärien laillistusta koskevaa 4 pykälä:ää muutetaan siten, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää hakemuksesta lääkärille oikeuden harjoittaa ammattia laillistettuna ammattihenkilönä asianomaisen koulutuksen perusteella.

Lääkäriliitto toteaa myös, että Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin ei tule kirjata hallinnolliseksi ohjaukseksi katsottavia huomautuksia, vaan ainoastaan annetut rangaistukset.

LAILLISTUS TULEE JATKOSSAKIN MYÖNTÄÄ HETI LISENSIAATIN TUTKINNON JÄLKEEN

Seuraavassa käydään läpi Lääkäriliiton näkemyksiä muutosehdotuksista tarpeellisilta osiltaan pykäläkohtaisesti.

Lain 4 pykälä koskee oikeutta harjoittaa lääkärin tai hammaslääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä ja erikoislääkärinä tai erikoishammaslääkärinä.

Lakiluonnoksessa esitetään muutettavaksi 4 pykälä 1 momenttia siten, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa lääkärin tai hammaslääkärin ammattia asianomaiseen ammattiin johtavan peruskoulutuksen suorittamisen perusteella. Voimassaolevaan lakiin verrattuna tästä kohdasta on poistettu laillistettuna ammattihenkilönä. Laillistus on siirretty seuraavaan momenttiin koskemaan ainoastaan oikeutta toimia itsenäisesti yleislääkärinä.

Suomen Lääkäriliiton mielestä tällaista muutosta ei tule ehdottomasti tehdä. Kyseessä on erittäin merkittävä periaatteellinen muutos, jollaisia työryhmän ei ollut tarkoitus tässä vaiheessa tehdä. Lääketieteen lisensiaateille tulee jatkossakin myöntää laillistus heti lisensiaattitutkinnon perusteella.

Voimassaolevan pykälän 1 momenttiin sisältyy ilmaus: toisen johdon ja valvonnan alaisuudessa jota on pidetty sanamuodoltaan tulkinnanvaraisena ja epäselvänä. Tarkennus asianomaista ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena saattaa jonkin verran tätä asetelmaa täsmentää.

Lisäksi tässä kohdassa halutaan ilmaista minkälaisissa toimintayksiköissä tätä palvelua voidaan suorittaa. Käytännössä ehdotettu viittaus lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista sulkisi pois vain itsenäisen ammatinharjoittajan yksityisvastaanotolla tapahtuvan toiminnan. Muilta osin palvelun suorittaminen olisi edelleen mahdollista myös yksityissektorilla ja ns. kolmannella sektorilla, mikä on Lääkäriliiton näkemyksen mukaan perusteltua.

ERIKOISLÄÄKÄRIN OIKEUKSIEN MYÖNTÄMINEN TEO:LLE

Neljännen pykälän 2 momentissa on määritelty oikeus harjoittaa yleislääkärin ammattia itsenäisesti laillistettuna ammattihenkilönä. Voimassaolevassa laissa tämä oikeus on katsottu saavutetuksi, kun lääkäri on suorittanut perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen tai sitä vastaavan asetuksella säädetyn koulutuksen. Nyt ehdotetaan muutettavaksi, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntäisi hakemuksesta oikeuden harjoittaa yleislääkärin ammattia itsenäisesti laillistettuna ammattihenkilönä mainitun koulutuksen suorittamisen jälkeen.

Jo lakia terveydenhuollon ammattihenkilöistä alun perin säädettäessä Lääkäriliitto katsoi, ettei Keski-Euroopan olosuhteisiin pohjaavaa perusterveydenhuollon lisäkoulutusvaatimusta tule liittää ammatinharjoittamisoikeuteen. Varsinaisesti tuo EU-säännös edellyttää lisäkoulutusta yleislääkärin ammattia sosiaaliturvajärjestelmän piirissä harjoittavalta lääkäriltä. Useimmissa Euroopan maissa ei ole olemassa erikseen yleislääketieteen erikoisalaa, joten tällaisen lisäkoulutuksen vaatiminen on ollut lähinnä keino yleislääkärin ammattitasovaatimusten nostamiseen ja siirtymiseen kohti tätä spesialiteettia. Kaksivuotisena jaksona saatiin tämä vaihe keinotekoisesti sisältymään myös osaksi suomalaista erikoislääkärikoulutusta.

Euroopan Parlamentti on päättänyt omalta osaltaan perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen minimiajan nostamisesta kolmeen vuoteen 5.7.2000. Pidennetty lisäkoulutusaika ei mitenkään mahdu enää suomalaiseen järjestelmään. Tämän asian työryhmäkin on todennut jatkotoimenpide-ehdotuksessaan esittäessään selvitettäväksi lääkärien oikeutta toimia itsenäisesti yleislääkäreinä erikoistumisen perusteella.

Kokonaisarviona Lääkäriliiton mielestä ei tässä vaiheessa tule tehdä momentin sisältöä koskevia muutosesityksiä ehdotetulla tavalla, vaan ratkaista asia kokonaisuudessaan huomioiden tämä eurooppalainenkin kehitys.

Lääkäriliiton aiemman kannan mukaan laillistusta koskevaa 4 pykälä tulee muuttaa siten, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää hakemuksesta lääkärille oikeuden harjoittaa ammattia laillistettuna ammattihenkilönä asianomaisen koulutuksen perusteella. Lääkäriliitto ehdottaa lain 4 pykälä 2 momenttia muutettavaksi kuulumaan: Lääkärin ammattia yleislääkärinä sosiaaliturvajärjestelmän piirissä harjoittavalla on oltava todistus lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen tai sitä vastaavan koulutuksen suorittamisesta. Tällöin lääkärien laillistusta käsittelevästä 4 pykälä 1 momentista poistetaan toisen johdon ja valvonnan alaisena maininta.

Edelleen pykälään esitetään myös Suomessa koulutuksen saaneille lääkäreille mahdollisuutta hakea erikoislääkärin tai erikoishammaslääkärin oikeutta, jonka Terveydenhuollon oikeusturvakeskus sitten myöntäisi. Lääkäriliitto kannattaa tätä lisäystä perusteltuna ja pitää esitettyä sanamuotoa onnistuneena. Tähän kohtaan työryhmämuistiossa liittyy opetusministeriön edustajien eriävä mielipide. Lääkärien kohdalta lakimuutos on kuitenkin perusteltu senkin vuoksi, että erikoislääkärin oikeuksien myöntäminen perustuu asiaa koskevaan EU-direktiiviin 93/16, jollaista vastaavaa erityispätevyyskohtaa ei muihin ammattiryhmiin Euroopan tasolla liity.

KESKUSREKISTERIIN EI TULE MERKITÄ HUOMAUTUKSIA

Lain 20 pykälä käsittelee ilmoitusvelvollisuutta. Jo käytännön syistä voidaan Lääkäriliiton näkemyksen mukaan pitää perusteltuna sitä, että ilmoitusvelvollisuus itsenäisen ammatinharjoittamisen aloittamisesta koskisi jatkossa vain päätoimisesti tapahtuvaa toimintaa.

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisterin tietosisältöä koskee 24 a pykälä. Tämän uuden pykälän 1 momentin 2 kohdassa esitetään, että rekisteriin merkitään Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja lääninhallituksen antama muu ratkaisu, jossa terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitoiminnassa on todettu olevan virheellisyyttä, laiminlyöntiä tai moitittavuutta. Muutosesityksen perusteluissa tarkennetaan tämän ilmaisun tarkoittavan mm. hallinnolliseksi ohjaukseksi katsottuja huomautuksia ja vakavia huomautuksia vastaisen toiminnan varalle.

Hallinnollista ohjausta on totuttu pitämään viranomaisen näkemyksen ilmaisuna, jota ei tule pitää rangaistuksena. Lääkäriliitto vastustaa esitettyä muutosta ja katsoo, että rekisteriin tulee jatkossakin merkitä vain annetut rangaistukset.

Ammattitoiminnan asianmukaisuuden selvittämistä, virheellistä toimintaa ja kykenemättömyyttä toimia ammatissa käsittelevät pykälät 25, 26 ja 28. Näihin ns. turvaamistoimenpiteisiin liittyvien ilmaisujen täsmennyksiin ja menettelyjen tarkennuksiin ei Lääkäriliitolla ole huomautettavaa. Mahdollisuus määräaikaisesti poistaa tai rajoittaa ammatinharjoittamisoikeus on tarpeellinen lisäys verrattuna nykytilanteeseen, jossa oikeuksien poistoa tai rajoitusta on pitänyt erikseen pyytää keskeytettäväksi.

ASETUKSEEN EHDOTETUT MUUTOKSET

Lääkäriliitto ei pidä tarpeellisina työryhmän esittämiä muutoksia asetukseen terveydenhuollon ammattihenkilöistä.

Asetuksen 3 pykälä:ään (opiskelijan toimiminen laillistetun ammattihenkilön tehtävässä) esitetään kahta tarkistusta. Suomessa lääketiedettä opiskelevan osalta poistettaisiin yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitetut terveydenhuollon palveluja tuottavat yksiköt. Lääkäriliitto ei pidä ehdotettua muutosta tarpeellisena.

Lääkärin sijaisena toimimisen kannalta ei ole olennaista se, miten palvelut on rahoitettu ja järjestetty. Tärkeää on se, miten ohjaus ja valvonta on järjestetty. Tällä perusteella Lääkäriliitto ei katso olevan tarvetta tätä koskevaan muutokseen.

Toinen muutos koskee ulkomailla lääketiedettä tai hammaslääketiedettä opiskelevia, jotka eivät ole Suomen tai muun Euroopan talousalueen valtion kansalaisia. Ehdotuksen mukaan tällaiset henkilöt eivät voisi toimia sijaisina Suomessa laillistetun ammattihenkilön tehtävissä. Lääkäriliitto ei pidä ehdotettua muutosta tarpeellisena, vaan jättäisi Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle jatkossa harkinnan mahdollisuuden näiltä osin.

TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI

Ammatinharjoittamisen, valvonnan ja koulutuksen yhteensovittamistarpeiden osalta työryhmä toteaa lyhyesti, että lääkärien oikeus toimia itsenäisesti yleislääkärinä lääkärin erikoistumisen perusteella tulisi selvittää.

Kuten Lääkäriliitto on kannanotoissaan jo aiemmin todennut, tulee itsenäisenä yleislääkärinä toimimisen ja laillistuksen välinen yhteys pohtia kokonaan uudelleen. Perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut säätää lääkärin suhdetta kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmään. Näin ollen lisäkoulutuksen kytkeminen lääkärin itsenäiseen ammatinharjoittamisoikeuteen ja erityisesti laillistukseen tulee purkaa.

Lääkäriliitto katsoo, että laillistamisen tulee lääkärien osalta tapahtua yksiselitteisesti suoritetun perustutkinnon pohjalta. Näin tapahtuu EU:n lääkärikoulutuksen neuvoa-antavan komitean (ACMT, Advisory Committee on Medical Training) selvityksen mukaan yli puolessa EU:n jäsenvaltioista.

Psykoterapiakoulutuksen tarkentamiseen esitetään asiantuntijaryhmää. Lääkäriliitto pitää tätä ehdotusta kannatettavana. SLL katsoo kuitenkin, että tällaisen asiantuntijaryhmän toimeksiantoa tulee muuttaa työryhmän esittämästä. Nykykäytännössä TEO rekisteröi yksittäisen psykoterapeutin. Psykoterapiakoulutuksen järjestäminen poikkeaa muusta terveydenhuollon koulutuksesta mm. siinä, että alalla ei ole vahvistettuja kouluttajapätevyyksiä eikä rekisteröityjä koulutuspaikkoja. Syntynyt sekaannus psykoterapeutin ammattinimikkeen kriteereistä perustuu nimenomaan näihin epäkohtiin, jotka ensisijaisesti tulisi korjata siten, että koulutusohjelmat ja kouluttajilta edellytettävät pätevyydet rekisteröidään.

Lääkäriliitto esittääkin lausunnossaan, että asiantuntijaryhmän tehtävänä tulee olla esityksen laatiminen psykoterapian koulutusohjelmien rekisteröimisestä ja kouluttajapätevyyksistä sekä psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeuden edellytyksenä olevista kriteereistä.

Lääkäriliiton mielestä työryhmä on aivan oikein kiinnittänyt huomiota riittävästä täydennyskoulutuksesta huolehtimisen jälkeenjääneisyyteen laman aikana tapahtuneiden säästötoimien vuoksi. Yhtenä keinona tilanteen korjaamiseksi mainitaan tähän tarkoitukseen valtion budjetissa osoitettua määrärahaa.

Täydennyskoulutuksen rahoituksen tulee Lääkäriliiton näkemyksenkin mukaan olla monikanavaista ja päävastuu siitä tulee olla työnantajilla. Valtiovallan rahoitusta on tarpeen myös kanavoida täydennyskoulutukseen nykyistä enemmän.

Erilliskysymyksenä esitetään selvitystä vaativaksi se, kenen toimesta ja kustannuksella järjestetään lain tarkoittama ammattitaidon selvittäminen. Kun tämä selvittäminen lähtee useinmiten käyntiin viranomaisten aloitteesta, tulee Lääkäriliiton mielestä sen kustannuksiin osoittaa myös rahoitusta julkisista varoista.

Edelleen työryhmä ehdottaa, että olisi selvitettävä, voidaanko arvonlisäverotuksen piiriin kuuluminen liittää muuhun kuin ammatinharjoittamislainsäädäntöön. Tämäkin selvitys on syytä tehdä ja sitä kautta vähentää painetta tämän lain piiriin sisällytettävien ammattiryhmien määrän edelleen kasvattamiseen.