Lääkäriliitolta uusi suositus: Terveydenhuollon johtaminen ja lääkärien virkanimikkeet

Lääkäriliiton hallitus on 19.11.98 hyväksynyt uuden terveydenhuollon johtamista ja lääkärien virkanimikkeitä koskevan suosituksen. Liitto katsoo, että sairaaloita ja terveyskeskuksia varten tulee luoda selkeät, asiantuntijuuteen pohjautuvat johtamisjärjestelmät, jotka edistävät palveluketjun tehokkuutta ja taloudellisuutta. Suosituksen tavoitteena on turvata potilaiden hyvä hoito sekä säilyttää terveydenhuollon toiminnallinen kokonaisuus. Koska potilaiden hoito perustuu lääkärien tekemiin päätöksiin ja lääkärit ovat terveydenhuollon korkeimmin koulutettu asiantuntijaryhmä, tulee jokaisen toimintayksikön johtajana toimia lääkäri.

Lääkäriliitto on koko toimintansa ajan ottanut aktiivisesti kantaa terveydenhuollon hallintoon ja siihen liittyviin virkarakenteisiin. Liitto on laatinut 80-luvulta lähtien virkarakennetta koskevia suosituksia, joita on hallinnon nopean muuttumisen myötä jouduttu uudistamaan. Uutta suositusta kaivattiin jälleen, sillä liiton viime ja tänä vuonna tekemät kyselyt osoittivat, että erityisesti sairaaloiden johtavat lääkärit kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa kaventuneen ja varsinkin tulosyksikkökehitykseen sekä mielenterveyspalvelujen uudelleenorganisointiin liittyy hallinnollisia ongelmia.

Nyt valmistunut suositus on lähetetty kaikille ylilääkäreille sekä liiton luottamustehtävissä toimiville henkilöille. Kiinnostuneet voivat tilata suositusta liiton neuvotteluosastolta.

Lääkäri päättää potilaan hoidosta

Lääkärin riippumaton asema ja ammatillinen itsenäisyys on selkeästi vahvistettu Suomen lainsäädännössä. Yhteisenä periaatteena terveydenhuoltoa koskevissa laeissa on, että potilaan hoidon ja siihen liittyvien järjestelyjen tulee olla selvästi lääkärien päättämiä ja johtamia.

Tämä koskee kansanterveystyötä ja erikoissairaanhoitoa samoin kuin yksityistä terveydenhuoltoakin.

Liitto korostaa, että terveydenhuollon hallintoa järjestettäessä ja toimintamalleja luotaessa tulee huolehtia siitä, etteivät ne ole ristiriidassa lääkärin riippumattomuutta koskevien lakien ja niiden hengen kanssa.

Terveydenhuollon vastuullisena viranomaisena hallinnon keskeisillä portailla tulee liiton näkemyksen mukaan olla lääkäri. Terveydenhuoltoon kuluvat rahalliset resurssit ohjautuvat ensisijaisesti yksittäisten lääkärien tekemien hoitopäätösten ja toimenpiteiden seurauksena. Ainoastaan toiminnasta vastaava lääkäri pystyy sovittamaan yhteen potilaiden hoidon ja taloudelliset mahdollisuudet. Tämän vuoksi kaikissa hallintomalleissa tulee löytyä vastuun ottava lääkäri, joka samalla toimii päättävien toimielinten esittelijänä.

Liiton suosituksen yleisenä periaatteena on, että järjestettiinpä toiminta julkisessa terveydenhuollossa millä mallilla tahansa, tulee yksiköiden johdossa olevilla lääkäreillä olla lain edellyttämä itsenäinen toimintavalta vastuulleen annetun terveyden- ja sairaanhoidon toteuttamisessa. Jotta johtaja pystyisi vastaamaan yksikkönsä työn tuloksista, tulee hänellä olla riittävä päätösvalta myös henkilöstön valintaan ja palkkaukseen. Nykyisin tulosyksikköjen johtajille on annettu runsaasti velvollisuuksia, mutta ei tarvittavaa vaikutusvaltaa henkilöstöasioista päätettäessä.

Väestöpohjat riittävän suuriksi

Valtionosuusuudistuksen seurauksena terveydenhuollon rahoitusvastuu ja palvelutuotanto on hajautunut ja edelleen hajautumassa yhä pienempiin yksiköihin. Liiton suosituksessa todetaan, että palvelujen rationaalinen ja taloudellinen tuotanto edellyttää joissain tapauksissa nykyistä suurempia väestöpohjia niin perusterveydenhuoltoon kuin erikoissairaanhoitoonkin. Tämän ei kuitenkaan tarvitse merkitä pakkoliitoksia, vaan riittävät toiminnalliset kokonaisuudet voidaan toteuttaa myös yhteistyösopimuksin ja työnjaosta neuvottelemalla.

Erikoissairaanhoito terveyskeskuksessa

Siirrettäessä aikaisemmin sairaanhoitopiirien tehtävänä olleita erikoissairaanhoidon toimintakokonaisuuksia terveyskeskuksiin tulee terveyskeskuksissa turvata palvelujen korkea laatutaso ja hoitoketjun toimivuus. Tämä edellyttää, että palveluista vastaa erikoisalan lääkäri, jolla on sellainen asema ja virkanimike, että hänen vastuulleen voidaan määrätä erikoisalan suunnittelu, kehittäminen ja koordinaatio sekä erikoisalan palvelujen koko henkilöstön johtajuus. Hänen tehtävänään on tapauskohtaisesti harkita, mitkä toiminnot on järkevää toteuttaa perustamalla virkoja ja mitkä hankkia ostopalveluina vaikkapa konsultoinnein.

Psykiatriaan selkeä johtamisjärjestelmä

Psykiatrisessa hoidossa hyvin toimivat hoitoketjut ovat tärkeitä, sillä potilaat tarvitsevat usein eri tuottajien palveluja joko samanaikaisesti tai hoidon eri vaiheissa. Jotta mielenterveyspalvelut muodostaisivat toiminnallisen kokonaisuuden, tulee niiden johto- ja järjestämisvastuun olla selkeästi määritetty riippumatta siitä, onko tuotantovastuu sairaanhoitopiirissä vai terveyskeskuksessa.

Siirrettäessä psykiatrista toimintaa terveyskeskuksiin tulee potilaiden tutkimuksen ja hoidon olla ensisijaisesti terveydenhuollon vastuulla. Eri toimintayksiköiden, kuten mielenterveystoimistojen, psykososiaalisten työryhmien, perhe- ja kasvatusneuvoloiden, oppilashuollon ja päihdehuollon yksiköiden asema ja tehtävät järjestetään niin, että pystytään toteuttamaan järkevät hoitoketjut. Koordinaatiovastuun mielenterveystyöstä tulee liiton suosituksen mukaan olla sairaanhoitopiirin psykiatrian ylilääkärillä.

Koska psykiatria on erittäin laaja erikoisala ja terveyskeskuksiin siirrettynäkin sen piirissä toimii useista ammattihenkilöistä koostuvia työryhmiä, tulee toiminnan johtovastuun olla ylilääkäri-nimikkeellä toimivalla lääkärillä.

Virkanimikkeet uudistettava

Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on nykyisin kymmeniä erilaisia lääkärin virkanimikkeitä, joita käytetään osin epäjohdonmukaisesti. Nyt vahvistettuun suositukseen sisältyy liiton kannanotto nimikkeiden ajanmukaistamisesta.

Lääkäriliitto katsoo, että nimikkeitä tulee kehittää siten, että apulaislääkärien virkanimikkeeksi kaikkialla muutetaan erikoistuva lääkäri. Sairaaloissa apulaisylilääkärinimikkeet tulisi korvata osastonylilääkärin tai ylilääkärin nimikkeellä. Terveyskeskuksissa apulaisylilääkärit tulisi muuttaa alueylilääkäreiksi tai erikoisalan ylilääkäreiksi.

Vuoden 1999 alusta voimaan tuleva asetus erikoislääkäritutkinnosta vähentää erikoisalojen määrän 92:sta 49:ään. Tällöin kaikki terveydenhuollossa toimivat erikoisalojen yksiköt ovat kooltaan niin suuria, että niiden johdossa tulee olla ylilääkäri tai osastonylilääkäri.

Suosituksessa muistutetaan myös mahdollisuudesta hyödyntää virkanimikkeitä kannustavan palkkapolitiikan ja positiivisen urakehityksen edistämiseen. Esimerkiksi Ruotsissa erikoislääkärit toimivat sairaaloissa lähes yksinomaan ylilääkärin nimikkeellä. Lääkäriliitto katsoo, että virkanimikkeiden käyttöä tulee myös Suomessa kehittää lääkärien rekrytointikeinona muiden Pohjoismaiden tapaan.