Lääkärien ja toimittajien yhteinen tiedotussuositus on vastikään uusittu. Suosituksen tarkoituksena on sopia tiedottamisen pelisäännöistä toimittajien ja lääkärien kesken eri tilanteissa. Sen ovat hyväksyneet sekä Suomen Journalistiliiton että Suomen Lääkäriliiton hallitukset.

Ensimmäinen toimittajien ja lääkärien yhteinen tiedotussuositus oli laadittu vuonna 1985, jonka jälkeen sen sisältöä tarkistettiin vuonna 1993.

Tiedotussuositusta uudistaneen työryhmän puheenjohtaja oli Lääkäriliiton hallituksen jäsen Timo Kaukonen. Muina jäseninä olivat lehdistöpäällikkö Maimu Halonen Lääkäriliitosta, lääketieteen toimittaja Ulla Järvi Salon Seudun Sanomista, erikoislääkäri Perttu Lindsberg HYKS:sta, viestintäpoliittinen sihteeri Leena Paukku Journalistiliitosta, toimituspäällikkö Erik Rissanen Ilta-Sanomista sekä sihteerinä tiedottaja Mika Vehkasaari Lääkäriliitosta. Lääkärien ja toimittajien yhteinen tiedotussuositus:

n Tiedottaminen terveydenhuollossa

Terveys ja sairaus koskettavat meitä jokaista. Ihmisillä on oikeus saada oikeaa tietoa näistä hänelle tärkeistä asioista. Lääkärien ja toimittajien välinen luottamuksellinen yhteistyö tuottaa ihmisille heitä kiinnostavaa ja heille tärkeää tietoa. Asiallinen ja nopea tiedonvälitys lisää luottamusta terveydenhuoltoon sekä lieventää epävarmuutta ja turhia pelkoja.

Terveydenhuollossa työskentelevien toiminnan on oltava mahdollisimman avointa. On kuitenkin otettava huomioon, mitä lainsäädännössä määrätään lääkärin vaitiolovelvollisuudesta sekä ei-julkisista ja salassa pidettävistä asioista.

Lääkärit usein asiantuntijoina tiedotusvälineissä

Lääkärit esiintyvät yleensä asiantuntijoina lääketieteellisissä kirjoituksissa ja ohjelmissa. Lääkärillä on ammatissaan oikeus ja velvollisuus välittää asiatietoa totuudenmukaisen tiedonvälityksen pohjaksi. Asiantuntijana toimiessaan ja tietoja antaessaan lääkärin tulisi mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon eri tiedotusvälineiden tarpeet.

Jos lääkäri katsoo, ettei hän ole kyseessä olevan alan asiantuntija, hänen tulee todeta tämä toimittajalle ja mahdollisuuksien mukaan osoittaa toinen haastateltava.

Haastattelujen antamisessa ja tieteellisten tutkimusten (kuten väitöskirjojen) julkistamisessa lääkärin pitää välttää vaikeita ilmaisuja ja pyrkiä kaikin tavoin kansantajuistamaan aihettaan.

Lääkärin on mahdollista myös itse tuoda esille tärkeinä pitämiään asioita ja nostaa niitä keskustelunaiheiksi. Hän voi esittää uusia näkökulmia vanhoihin asioihin ja popularisoida, tehdä ymmärrettäväksi usein vaikeata ja monimutkaista aihepiiriä.

Lääkärin on hyvä muistaa, että toimittajan haastatellessa häntä asiantuntijana, ei kyse ole vastakkainasettelusta tai haastateltavan lausumien kyseenalaistamisesta.

Toimittajan ja kuvaajan työskennellessä sairaalan tai terveyskeskuksen sisällä on hyvän tavan mukaista kysyä siihen lupa. Pyyntöön on syytä suostua, ellei se häiritse laitoksen toimintaa.

Jokaisella lääkärillä oikeus haastattelun antamiseen

Jokaisella terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevällä on oikeus antaa haastattelu omassa asiassaan, kertoa mielipiteensä ja esiintyä asiantuntijana tiedotusvälineelle.

Terveydenhuollon toimintayksiköissä pitää kuitenkin olla sovittuna, kenellä on tiedotusvastuu. Virallisten lausuntojen ja kannanottojen antaminen kuuluu niille, jotka vastaavat hallinnollisesta toiminnasta. Klinikoissa vastuu on yleensä delegoitu ylilääkäreille.

Nykyajan nopea tiedonvälitys on aiheuttanut sen, että toimittajat tarvitsevat asiantuntijoita kaikkina vuorokauden aikoina. Jos lääkärillä sattuu olemaan kiire toimittajan soittaessa hänelle, olisi hyvä, että lääkäri voisi kertoa toimittajalle ajankohdan, jolloin ehtii keskustella.

Lääkärillä on potilaansa asioissa vaitiolovelvollisuus. Hän voi puhua ainoastaan potilaan suostumuksen perusteella. Ellei tätä suostumusta ole, lääkäri saattaa joutua julkisuudessa aika ajoin vaikeaan tilanteeseen, kun julkisuuteen kerrotaan vain yksipuolista tietoa, eikä lääkäri voi tuoda esille omaa näkemystään.

Julkisuuden henkilö ja sairaus

Jokaisella henkilöllä on oikeus olla lääkärin hoidossa ilman julkisuuden pelkoa. Huomattavan yleisen edun vaatiessa asian julkistamista ja potilaan siihen suostuessa hänen terveydentilaansa koskevasta tiedottamisesta sovitaan potilaan ja lääkärin kesken.

Potilaan ollessa kykenemätön ottamaan asiaan kantaa, tiedottamisesta huolehtii hoitava lääkäri yhdessä potilaan omaisten kanssa.

n Tiedottaminen onnettomuuksista

Vallitsevana käytäntönä on, että onnettomuuksista ja niiden seurauksista kerrotaan tiedotusvälineissä.

Kun toimittaja hankkii tietoja onnettomuuksista, katastrofeista ja kuolemantapauksista ja kertoo niistä, on hänen noudatettava erityistä hienovaraisuutta. Tavoitteena on suojella ennen kaikkea onnettomuuden uhrien ja heidän läheistensä tunteita, toissijaisesti yleisön tunteita.

Toimittaja ei saa painostaa hätätilanteessa olevia ihmisiä antamaan haastatteluja. Kärsivien ihmisten haastatteleminen tai kuvaaminen ei saa lisätä heidän tai heidän omaistensa kärsimyksiä. Toimittajan on hankittava tietonsa avoimesti ja rehellisin keinoin.

Julkisilla paikoilla otettujen tilannekuvien julkaisemiseen ei yleensä tarvita kuvatun lupaa. Tiedotusvälineiden on kuitenkin noudatettava erityistä varovaisuutta, kun ne julkaisevat kuvia onnettomuuksien uhreista. Valokuva ei saa aiheuttaa uhrille tai hänen omaisilleen aiheetonta kärsimystä.

Yksittäiset onnettomuustapaukset

Kun toimittaja kysyy lääkäriltä onnettomuuden uhrin tilaa, lääkärin on ennen tietojen antamista varmistettava se, että puhutaan nimenomaisesti samasta tapahtumasta ja samasta onnettomuuden uhrista. Lääkäri ei saa esimerkiksi kertoa, onko joku potilas tuotu sairaalaan. Toimittajan on hankittava tieto asiasta jotain muuta kautta.

Lääkärin tulee vaitiolovelvollisuuden rajoissa todeta, onko potilas kuollut, loukkaantunut hengenvaarallisesti, vaikeasti vai lievästi, jääkö potilas sairaalahoitoon vai pääseekö ensiavun saamisen jälkeen kotiin. Toimittajalle voidaan kertoa myös uhrin sukupuoli, ikä ja kotipaikkakunta.

Joukko-onnettomuudet

Joukko-onnettomuuden sattuessa paikkakunnalla toimitaan poikkeusoloissa. Sairaalaan perustetaan tiedotusyksikkö, jonka tehtävänä on jakaa välitön informaatio tapahtuneesta. Tiedotusyksikkö antaa tietoja onnettomuuden laajuudesta, uhrien tilasta ja potilaiden omaisille myös henkilöllisyydestä. Ennen kuin henkilötietoja annetaan toimittajille, on pyrittävä saamaan yhteys onnettomuuden uhrien omaisiin.

Tiedotus poikkeusoloissa

Poikkeusoloissa tarvitaan tavanomaista tehokkaampaa tiedotusta. Ihmisten tiedontarve kasvaa varsinkin tilanteissa, jotka he kokevat uhkaavan terveyttään. Ydinvoimaan ja säteilyyn liittyvien onnettomuuksien osalta harkitaan tiedotuksen keskittämistä valtioneuvoston tiedotusyksikköön. Asiasta päättää valtioneuvosto. Tämä ei kuitenkaan poista asiantuntijaviranomaisten tiedotusvelvollisuutta. Ihmisten ja tiedotusvälineiden tiedontarpeisiin on vastattava heti huhujen estämiseksi.

Poikkeusoloissa tiedotuksen järjestämisestä paikallisella tasolla huolehtii kunta. Terveydenhuollon tiedotus on koordinoitava terveyskeskuskuntayhtymän alueella.

Vähäisimmissä kriisitilanteissa, kuten epidemioiden sattuessa tai uhatessa, vaaditaan nopeaa ja asiallista tietoa sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Vaikka epidemia tavallisimmin koskee vain tiettyä aluetta, on asialla usein yleistä mielenkiintoa laajemmaltikin.

n Haastattelun tai lausunnon tarkistaminen

Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, missä tiedotusvälineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hyvän tavan mukaista on myös kertoa, onko keskustelu toimittajan kanssa tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi. Haastattelun yhteydessä on erikseen sovittava, jos lääkäri jostain syystä haluaa esiintyä nimettömänä.

Kaiken tiedonvälityksen on pyrittävä totuudellisuuteen ja virheettömyyteen. Tämä on myös haastattelujen ennalta tarkistamisen perusta. Haastateltavan pyyntöön tarkistaa lausumansa ennen julkaisemista tulisi aina suostua asiatietojen varmistamiseksi, jos se vain suinkin on aikataulusyistä tai teknisesti mahdollista.

Tarkistamisoikeus koskee vain haastateltavan osuutta, ei esimerkiksi toimittajan arvioita. Haastateltava voi korjata lausumiinsa sisältyviä asiatietoja ja oikaista selvät väärinkäsitykset. Toimittaja vastaa itse omasta tekstistään, joten tarkistaminen on usein hänenkin kannaltaan perusteltua vaikeissa ja monimutkaisissa asioissa.

Jos tiedotusvälineessä julkaistu haastateltavan antama lausuma on kaikesta huolimatta kirjattu väärin ja sisältää virheellistä asiatietoa, on tiedotusvälineen julkaistava asiasta oikaisu viipymättä joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen sitä vaatiessa.

Sähköinen viestintä

Sähköisiä tiedotusvälineitä eli lähinnä televisiota ja radiota koskevat samat eettiset periaatteet kuin painettuakin sanaa.

Haastateltavalle on hyvä kertoa, että nauhoitetusta haastattelusta käytetään vain joitakin kohtia. Haastattelun lyhentäminen ei saa olennaisesti muuttaa asiasisältöä. Editointi on tehtävä oikeudenmukaisesti.

Hyvän tavan mukaista on, että haastateltavalla on oikeus kuulla tai nähdä ohjelma tai oma osuutensa siitä lopullisessa muodossaan, jos se ajallisesti on mahdollista. Muutoin haastateltavalle toimitetaan muulla tavoin tieto siitä, miten hänen lausuntoaan tullaan käyttämään.

n Ammattietiikka

Toimittajilla ja lääkäreillä on omat ammattieettiset norminsa. Oman taloudellisen edun tavoittelu julkisuuden avulla ei ole lääkäreiden eikä toimittajien ammattikuntien etiikan mukaista.

Toimittajien ammattieettiset normit tunnetaan Journalistin ohjeiden nimellä. Niissä on todettu mm., että toimittajan on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen. Lisäksi tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on silloin, kun tietolähteellä voi olla henkilökohtaisia intressejä. Journalistin ohjeet löytyvät internetistä osoitteella: http://www.journalistiliitto.fi/ohjeet/.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) tulkitsee alan eettisiä normeja sekä journalistin oikeuksia ja velvollisuuksia. JSN:n tarkoituksena on ohjata toimittajia niin sanotun hyvän journalistisen tavan ja journalistisen etiikan noudattamisessa.

Neuvosto tutkii sille tehtyjä kanteluja, joita voi tehdä kuka tahansa, jonka mielestä tiedotusvälineessä on loukattu hyvää journalistista tapaa. Jos tiedotusvälineen katsotaan rikkoneen hyvää journalistista tapaa, antaa JSN sille huomautuksen, joka on julkaistava kyseisessä välineessä. Lisätietoja JSN:stä löytyy osoitteella: http://www.jsn.fi.

Lääkärin eettiset ohjeet sisältyvät Suomen Lääkäriliiton julkaisemaan Lääkärin etiikka -kirjaan. Ne löytyvät myös internetistä liiton kotisivuilta osoitteesta: http://www.laakariliitto.fi.