Lääkäriliiton valtuuskunta: Työaikakaton mahdollisuudet selvitetään

Lääkäriliiton 7.5. kokoontunut valtuuskunta antoi hallitukselle tehtäväksi selvitellä työaikakaton aikaansaamista lääkäreille. Sen tavoitteena olisi paitsi kohtuuttoman työsidonnaisuuden helpottaminen ennenkaikkea työtilaisuuksien luominen nuorille lääkäreille. Lääkärikyselystä saatujen ennakkotietojen mukaan runsaat 20 % ammattikunnasta kannattaa yleistä ja 60 % vapaaehtoista työaikakattoa.

Tanskassa ja Hollannissa lyhennettiin muutama vuosi sitten lääkärien työaikaa, minkä seurauksena työllisyystilanne on olennaisesti parantunut. Suomen Lääkäriliitto on kehottanut jäseniään vapaaehtoisiin toimiin töidensä jakamiseksi nuorille kollegoille. Useissa valtuuskunnan puheenvuoroissa korostettiin, että töiden uusjako on nopein tapa luoda työtilaisuuksia nuorille lääkäreille, vaikkei ammattikunta yksin voikaan huolehtia jatkuvasti kasvavasta lääkärityöttömyydestä, vaan myös muita keinoja tarvitaan.

Valtuuskunta hyväksyi yksimielisesti Kaisu Antilan esittämän ponnen, jonka mukaan lääkärien työaikakaton mahdollisuuksia ryhdytään selvittämään. Selvittelyssä tarkastellaan sekä mahdollisen työaikalain aikaansaamista että työajan lyhentämistä virkaehtosopimuksen avulla.

Lääkärikoulutuksen vähentämiseksi esitettiin, että kukin lääketieteellinen tiedekunta vuorollaan pitäisi välivuoden sisäänotossaan. Näin voitaisiin vuosittain koulutettavien määrä laskea alle viralliseksi tavoitteeksi asetetun 350:n ja käyttää vapautuvat resurssit koulutuksen laadun parantamiseen.

Ey-direktiiviä tulkittu väärin

Valtuuskunta oli huolissaan ensi vuoden alusta voimaan tulevasta kaksivuotisesta perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta, joka korvaa nykyisen orientoivan vaiheen palvelun. Ongelmaksi on noussut palvelun suorittaminen, sillä sitä varten ei ole liiton vaatimuksista huolimatta perustettu vielä yhtään virkaa. Lääkäriliitto katsoo, että Suomen viranomaiset ovat tulkinneet väärin ETA-säännöksiä kytkemällä perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen eduskunnan käsittelyssä olevaan lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Lakiesityksen mukaan yleislääkärit saisivat itsenäisen ammatinharjoittamisoikeuden vasta suoritettuaan tämän kaksivuotisen palvelun.

Paula Vainiomäki katsoi, että valmistuvia lääkäreitä on petetty, kun heille opintojen loppuvaiheessa ilmoitetaan, etteivät he pääsekään harjoittamaan ammattiaan. Kun työtilaisuuksia ei ole, on vaadittavan palvelun suorittaminen lähes mahdotonta.

Valtuuskunnan antamassa julkilausumassa korostettiin, ettei suomalaisten lääkärien asemaa työmarkkinoilla saa vaikeuttaa tulkitsemalla EY-direktiivejä virheellisesti. Liitto edellyttää, että lääkärien on saatava ammatinharjoittamisoikeus heti perustutkinnon jälkeen, kuten muissakin terveydenhuollon ammateissa.

Ilkka Tierala totesi, että perusterveydenhuollon lisäkoulutus on turha lisäpidennys suomalaiseen käytännönläheiseen lääkärikoulutukseen. Medisiinariliiton edustaja Paula Niemi muistutti, että nykyisin meilläkin valmistuu lääkäreitä, jotka eivät vaikean työllisyystilanteen takia ole tehneet päivääkään lääkärintyötä. Yleinen näkemys valtuuskunnassa kuitenkin oli, että jos kerran perusterveydenhuollon lisäkoulutus on suoritettava, on se voitava laskea osaksi spesialiteettikoulutusta.

Lisävirkojen saamista perusterveydenhuollon lisäkoulutusta varten pidettiin tärkeänä ja varoja tähän esitettiin haettavaksi valtion budjetista, johon on varattu määrärahoja ETA-sopimuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Mahdollisesti perustettavien virkojen palkkauksesta oltiin huolestuneita - valtion ja kuntien viranomaiset ovat esittäneet palkkatason painamista huomattavasti alle orientoivan vaiheen palkkauksen. Tähän Lääkäriliitto ei aio suostua, sillä kysehän on normaalista lääkärin työstä.

Paikallisneuvotteluista päästävä

Valtuuskunnan puheenjohtaja Terttuliisa Ahokas tilitti avauspuheessaan ajatuksiaan kunnissa käydyistä säästöneuvotteluista. Kuluneen talven ja kevään paikallisneuvotteluissa monet lääkärit joutuivat ensi kertaa henkilökohtaisesti ottamaan kantaa omaan palkkaansa ja työnantajan vaatimukseen alentaa sitä. Ahokkaalle kannan muodostaminen ei ollut vaikeaa: palkanalennus on mahdollista vain, jos työaikaa lyhennetään tai työn tulos on laadultaan huonoa. Hän peräänkuulutti kuitenkin keskustelua ja eettistä pohdintaa lääkäreiden suhtautumisesta mahdollisiin tuleviin säästövaatimuksiin.

Lääkäriliiton puheenjohtaja Björn Eklund totesi katsauksessaan alkuvuoden toimintaan, että paikalliset virkaehtosopimukset eivät ole oikea tapa valtakunnallisten taloudellisten ongelmien ratkaisuun. Aikaa ja vaivaa tuhlaantui kohtuuttomasti ja neuvotteluissa syntyneitä riitoja ratkotaan vielä pitkään eri oikeusistuimissa. Hän vaati liittoa tekemään kaikkensa, jotta nyt käyty neuvottelukierros jäisi lajissaan viimeiseksi. Tavoitteen saavuttamiseksi tulisi Eklundin mukaan harkita jopa pääsopimuksen ja voimassaolevan virkaehtosopimuksen irtisanomista.

Valtuuskunnassa yhdyttiin Eklundin näkemyksiin, mutta epäiltiin toisaalta, että paikallisneuvottelut ovat tulleet jäädäkseen. Osmo Pammo totesi, että jäsenkuntaa tulee valmentaa tulevia neuvottelukierroksia varten, jotta he eivät olisi niin herkkiä työnantajan propagandalle ja uhkailulle. Myös luottamusmiesten ajankäyttöä koskeva sopimus pitäisi uudistaa, jotta luottamusmiehinä toimivat väestövastuulääkäritkin saisivat korvauksen neuvotteluihin kuluneesta ajasta.

AJS syntymässä

Akavassa on jo pitkään suunniteltu keskusjärjestötehtävien erottamista pääsopijajärjestön tehtävistä. Viime vaiheessa valmisteluissa on keskitetty Akavan Julkisten Alojen Sopijajärjestön AJS:n luomiseen, johon kuuluisivat sekä kuntaa, valtiota että seurakuntasektoria edustavat akavalaiset liitot.

Lääkäriliitto on saanut takeet siitä, että Lääkärikartellilla on oikeus päättää itsenäisesti lääkärien sopimusasioista myös AJS:n sisällä. Samoin luottamusmiesjärjestelmä säilyy nykyisellään.

Valtuuskunta päätti antaa liiton neuvottelijoille valtuudet sitoa Lääkäriliitto AJS:ään edellyttäen, että Lääkäriliiton itsenäistä sopimusoikeutta siten vahvistetaan. Lääkäriliitto edellyttää myös, että keskusjärjestön toimintoja rationalisoidaan siten, että liiton Akavalle ja AJS:lle yhteensä maksama jäsenmaksu on korkeintaan 100 mk jäsentä kohden.

Psykiatria ja väkivaltarikokset

Panu Hakola toi valtuuskunnassa esille huolensa viime aikoina julkisuudessa esillä olleista väkivaltarikoksista, joiden hän katsoi olevan seurausta maassa noudatetusta virheellisestä kriminaalipolitiikasta ja psykiatristen sairaansijojen rajusta alasajosta.

Psykiatristen sairaansijojen vähentäminen vaikeuttaa sairaalaa tarvitsevien vaikeasti sairaiden potilaiden mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa hoitoa, mikä vaarantaa paitsi potilaiden terveyden myös yhteiskunnan turvallisuuden. Suomessa on toisin kuin useimmissa muissa maissa tahdosta riippumaton hoito rajattu pelkästään mielisairauksiin ja tämä estää lähes täysin mahdollisuudet hoitaa psykiatrian keinoin vaarallisia väkivaltarikollisia. Useat valtuuskunnan jäsenistä yhtyivät Hakolan näkemyksiin.

Muita päätöksiä

Valtuuskunta hyväksyi liiton toimintakertomuksen ja vahvisti tilinpäätöksen viime vuodelta. Valtuuskunnan puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Terttuliisa Ahokas ja varapuheenjohtajaksi Ari Palomäki.

Kokouksessa kuultiin lisäksi selonteot liiton toimenpiteistä lääkärityöttömyyden hoitamiseksi, potilasvakuutuksen korjaamiseksi, terveydenhuollon rahoituksen uudistamiseksi ja sairausvakuutuksen kehittämiseksi.

Valtuuskunta piti tärkeänä, että liitto neuvottelee Kansaneläkelaitoksen kanssa sairausvakuutusjärjestelmän kehittämisestä. Vaarana nähtiin, että muussa tapauksessa lääkäriasemat nykyisessä kilpailutilanteessa ajautuvat sairausvakuutuskorvausten välittämiseen potilaalle tavalla, joka ei vastaa liiton näkemyksiä. Lääkäriliiton tavoitteena on, että lääkärien ammatin harjoittamisen vapaus säilyy ja ettei lääkäreitä tai heidän potilaitaan aseteta korvausjärjestelmän suhteen eriarvoiseen asemaan.