Suomen Lääkäriliitto on antanut lausuntonsa liikenne- ja viestintäministeriölle ajokorttidirektiivin uudistamiseen liittyen. Sosiaali- ja terveysministeriölle antamassaan lausunnossa liitto ottaa kantaa ajokyvyn ilmoitusvelvollisuuden soveltamisohjeisiin.

Suomen Lääkäriliiton mielestä lääkäriä ei tulisi velvoittaa ilmoittamaan ajolupaviranomaisille potilaan ajokykyyn vaikuttavista sairauksista. Liiton mukaan tämä on potilaan itsensä velvollisuus. Toisaalta lääkäriä ei pidä syyttää vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta, jos tämä käyttää ilmoitusoikeuttaan yhdessä potilaan kanssa keskustellen ja harkinnan mukaan.

Monikansalliset asiantuntijaryhmät ovat valmistelleet ajokorttidirektiivin muutostarpeita. Esillä on ollut muun muassa ajonäön ja epilepsian vaikutus ajokykyyn. Ryhmien riskianalyysit perustuvat tutkimuksiin, joita on tehty Suomea vilkasliikenteisemmissä maissa.

Uudet ehdotukset

Lääkäriliitto toteaa, että yksityisajokortin saamiseksi tehdyssä tarkastuksessa näön tarkkuuden vaatimuksia voidaan lieventää. Yksityisliikenteessä silmien yhteisnäön olisi oltava vähintään 0.5. Horisontaalisen näkökentän laajuudeksi tulisi vähintään 120 astetta, tosin vähäisiä keskeisen näkökentän puutoksia sallitaan.

Ammattiliikenteessä näön olisi oltava paremmassa silmässä vähintään 0.8 ja heikommassa 0.1. Horisontaalisen näkökentän olisi ulotuttava 160 asteeseen, eikä keskeisiä näkökenttäpuutoksia saa löytyä. Vahvat linssit tai muut näön apuvälineet eivät ole ajamisen este, jos niillä saavutetaan edellä mainittu näön tarkkuus. Etenevään silmäsairauteen liittyen liitto kannattaa määräaikaisseurantaa.

Tarkkuutta raportointiin

Ajonäön osalta ehdotetut näkökentän mittaamisen kriteerit edellyttävät, että keskeisen näkökentän puutteiden määritys vaatii vähintään näköseulatasoisen laitteiston korvaamaan sormiperimetristä näkökenttätutkimusta. Tällainen on käytettävissä vain harvoin yleislääkärin vastaanotolla, jonne esimerkiksi taittovirhepotilaiden ajokyvyn arviointi kuitenkin kuuluisi.

Tällä hetkellä kliinisessä käytössä on monia näkökentän tutkimusmenetelmiä. Lääkäriliiton mielestä kliinisessä käytössä olisi aina raportoitava, mihin tutkimusmenetelmään tai standarditestiin tulos pohjautuu.

Liitto toteaa, että jos näön eri osa-alueiden puutteet esiintyvät yhdessä, arviointi olisi syytä suorittaa erityisessä ajokyvyn arviointiyksikössä. Yksikössä voitaisiin myöntää rajoitettuja ajolupia esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla autoileville tai selvittää, millaiset ajo-olosuhteet eivät kuulu ajoluvan piiriin.

Lääkäriliiton mukaan hämäränäön ja häikäisyherkkyyden merkitys ajokyvylle on suuri etenkin pohjoisessa. Liiton mukaan tätä näön ominaisuutta koskevat säädökset saattavat muuttua, kunnes luotettavia ja standardoituja rutiinitutkimusmenetelmiä on käytettävissä.

Rajoituksia riskien mukaan

Lääkäriliitto kannattaa asiantuntijaryhmän näkemystä, jonka mukaan oman riskinsä hyväksyvälle epileptikolle pitäisi sallia rajoitettu ajolupa. Tämä tukisi epileptikon sosiaalista selviytymistä. Liiton mukaan riski muille tienkäyttäjille ei olisi suuri harvaanasutuilla seuduilla.

Ajoluvan menettämisen aiheuttamat rajoitukset tulisi liiton mielestä arvioida tapauskohtaisesti ja moniammatillisesti esimerkiksi alueilla, joilla palveluverkosto on harventunut. Rajoituksia tulisi verrata ajon aikana tulevan kohtauksen riskiin. Etenkin auratuntemusten kohdalla rajattua lupaa ajaa yksin voitaisiin harkita myönnettäväksi, ellei potilaan liikennöintitarve ulotu ruuhkaliikenteeseen.

Ammattiliikenteen kohtausriskissä on sen sijaan tavoiteltava nollatoleranssia.

Alkoholiongelman yleisyys on merkittävä osa lääkärin ilmoitusvelvollisuutta ajoterveysasioissa. Liiton mukaan ajokoetta tulisi käyttää paljon nykyistä runsaammin. Se testaisi paremmin todellista selviytymistä liikenteessä.