Lääkäriliitto: Kuolevalle potilaalle hoivaa ja kivunlievitystä, ei eutanasiaa

Tutkimus suomalaisten asenteista eutanasiaan julkistettiin 27.5. Lääkäriliitossa pidetyssä tiedotustilaisuudessa, johon oli kutsuttu toimittajien lisäksi edustajia myös Potilasliitosta ja

Exitus-yhdistyksestä. Arkkiatri Risto Pelkonen selvitteli kuolinavusta käytävän keskustelun taustoja ja kansanedustaja Paula Kokkonen hoitotestamentin merkitystä kuolevien potilaiden hoidossa. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Markku Äärimaa korosti, ettei eutanasia sovi lääkärin etiikkaan, vaan parantumattomasti sairaita on pyrittävä hoitamaan mahdollisimman hyvin huolehtimalla heidän fyysisistä ja henkisistä tarpeistaan sekä riittävästä kivunlievityksestä.

Arkkiatri Risto Pelkonen totesi, että eutanasiasta käydään nykyisin laajaa keskustelua sekä terveydenhuollon ammattilaisten että maallikoiden keskuudessa. Hän piti myönteisenä sitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita hoidostaan ja haluavat ottaa vastuuta siitä, mutta näki toisaalta eutanasiakeskustelussa merkkejä maailman esineellistymisestä ja kuoleman laitostumisesta. Ihmiset eivät uskalla luottaa siihen, että saavat elämänsä lopussa tukea läheisiltään ja hoitohenkilökunnalta, vaan kuolemasta on tullut toimenpide, josta haluttaisiin päättää itse etukäteen.

Tehohoitoon kohdistuu hänen mukaansa nykyisin kielteisiä asenteita ja sitä pidetään usein toivottoman elämän pitkittämisenä ja itsemääräämisoikeuden lopullisena menetyksenä, vaikka todellisuudessa hoidon tulokset ovat hyvät ja useimmat paranevat. Laitoskuolema pelottaa monia: ihmiset pelkäävät jäävänsä yksin koneiden armoille.

Pelkonen katsoi, ettei parantumattomasti sairaiden hoitoon ja kivunlievitykseen ole kiinnitetty riittävästi huomiota, vaikka viime vuosina tilanne on kyllä parantunut. Suomalainen lainsäädäntö antaa potilaille hyvät mahdollisuudet vaikuttaa hoitoonsa ja hän toivoi, että keskustelua jatkettaisiin siitä, miten nykyistä järjestelmää voitaisiin kehittää potilaiden parhaaksi. Arkkiatri muistutti samalla, ettei meillä voida seurata Hollannin tai minkään muun maan mallia, vaan suomalaiset hoitokäytännöt on luotava oman kulttuurin ja perinteiden pohjalta.

Potilaan oikeuksia kunnioitetaan

Kansanedustaja Paula Kokkonen kertoi, että Suomessa on tehty järjestelmällisesti työtä potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseksi ja potilaan oikeuksien vahvistamiseksi, millä on ollut myönteiset vaikutukset myös kuolevien potilaiden hoitoon. Lääkintöhallituksen vuonna 1982 antamissa terminaalihoito-ohjeissa korostetaan, että potilaiden oikeutta kieltäytyä hoidosta on kunnioitettava. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain mukaan velvollisuus lievittää kärsimyksiä on yhtä tärkeää kuin parantaminen.

Eduskunnassa käytiin viime huhtikuussa keskustelua eutanasiasta Ruotsalaisen kansanpuolueen lakialoitteen takia, jossa esitettiin rikoslakiin mainintaa siitä, että kuolemansairaan potilaan elintoimintojen ylläpitämisestä voidaan potilaan niin tahtoessa luopua. Vaikka tämä on potilaan oikeuksia koskevan lain mukaista, tunnetaan hoitohenkilökunnan keskuudessa kuitenkin epävarmuutta ja pelkoa siitä, että hoidosta luopuminen tai sen keskeyttäminen voisi johtaa rikosoikeudellisen syytteen nostamiseen. Kokkonen esitti ratkaisuksi ongelmaan hoitotestamentin virallistamista säädösteitse.

Hän katsoi, että hoitotestamentin tehtävänä on toteuttaa potilaan tahto, mikäli se on sopusoinnussa maamme lakien kanssa. Kokkonen tiivisti voimassaolevan lainsäädännön siten, että potilaalla on pääsääntöisesti oikeus kieltäytyä hoidosta, ravinnosta ja nesteytyksestä, myös silloin kun hoito on jo aloitettu, mutta hänellä ei ole oikeutta saada itseään surmatuksi esimerkiksi lääkeruiskulla. Oikeudenvastaisena ei voida pitää myöskään tilannetta, jossa potilaalle annetaan lääkettä hänen kipujensa lievittämiseksi, mutta lääkitys kivut taltuttaen samalla johtaa hengityslamaan ja potilaan menehtymiseen.

Kokkonen totesi itse olleensa eutanasian kannattaja, ennenkuin tutustui saattohoidon mahdollisuuksiin. Hänen mukaansa hyvää terminaalihoitoa voidaan toteutaa kaikissa terveydenhuollon laitoksissa. Hoitolinjan valinnasta tulee neuvotella potilaan ja tämän omaisten kanssa ja päätös tulee kirjata sairauskertomukseen.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja selvitteli tarkemmin lääkintöhallituksen antamia terminaalihoito-ohjeita, jotka edelleen toimivat kuolevan potilaan hyvän hoidon periaatteina. Terminaalihoidossa luovutaan potilasta tarpeettomasti rasittavista toimenpiteistä ja keskitytään oireenmukaiseen perushoitoon sekä potilaan ihmisarvoa kunnioittavaan huolenpitoon. Tavoitteena on antaa potilaalle mahdollisuus elää loppuvaiheensa ilman vaikeita oireita ja kipuja haluamassaan ympäristössä ja läheistensä seurassa. Potilaan tahtoa kunnioitetaan kaikissa ratkaisuissa ja hänelle samoin kuin hänen omaisilleen pyritään tarjoamaan inhimillistä tukea lähestyvän kuoleman aiheuttavan ahdistuksen lievittämiseksi.

Lääkäriliitto samoin kuin kansainväliset lääkärijärjestöt suhtautuvat aktiiviseen eutanasiaan kielteisesti. Potilaan tahallinen surmaaminen on aina lääkärin etiikan vastaista. Eettiset säännöt kieltävät lääkäriä myös auttamasta potilastaan tekemään itsemurhan esimerkiksi määräämällä tarkoitukseen sopivia lääkkeitä.

Exitus ajaa eutanasian laillistamista

Puheenjohtaja Gwen Marttinen esitteli vuonna 1993 perustetun Exitus ry:n toimintaa, jossa nykyisin on mukana noin 200 jäsentä. Yhdistyksen tavoitteena on, että ihmiset voisivat kuolla rauhallisesti ja arvokkaasti ilman turhia kärsimyksiä. Tämän vuoksi se katsoo, että Suomessa tulisi hyväksyä vapaaehtoisen aktiivisen kuolinavun salliva laki. Tavoitteensa tueksi yhdistys teetti Suomen Gallupilla kansalaisten eutanasia-asenteita kartoittavan tutkimuksen.

Marttinen kertoi päätyneensä aloitteentekijäksi asiassa seurattuaan potilaiden kärsimyksiä sairaaloissa. Varsinkin kroonikkovanhusten elämä on hänen mukaansa usein pelkkää tuskaa, nöyryytystä ja loputonta kuoleman odotusta. Myöskään syöpäpotilaiden kipuja ei aina pystytä riittävästi lääkitsemään, jolloin elämän loppuvaihe saattaa muodostua sietämättömäksi kärsimykseksi.

Kun eutanasiamahdollisuutta ei ole, päätyvät monet kuolemaa toivovat potilaat Marttisen mukaan itsemurhaan, mikä on ahdistava, vaikea ja epävarma ratkaisu. Marttinen oli kertomansa mukaan itse tiedustellut ystäviltään, olisiko joku tulevaisuudessa mahdollisesti tarvittaessa valmis auttamaan häntä itsemurhan suorittamisessa eikä halukkaita ollut. Silti hän uskoi, että jos vapaaehtoinen eutanasia laillistettaisiin, löytyisi lääkäreitä, jotka suostuisivat kuolinavun antamiseen.

Keskustelussa kritisoitiinkin sitä, että eutanasian puolestapuhujat haluavat sälyttää potilaan surmaamisen lääkäreille, jotka on koulutettu puolustamaan elämää. Toisen ihmisen surmaaminen on lääkärille eettisesti vähintään yhtä kauhistuttavaa kuin kenelle tahansa. Eräs paikalla ollut huomauttikin, että Gallupin olisi pitänyt samalla kysyä eutanasia-myönteisiltä vastaajilta, kuinka moni olisi itse valmis suorittamaan toimenpiteen potilaan elämän lopettamiseksi.