Millaista työuraa suunnittelit opiskeluaikana? Vaihtuivatko suunnitelmasi valmistumisen jälkeen ihan toisiksi? Lääkärilehti kysyi kahdelta valtionsektorilla työskentelevältä lääkäriltä, mitä heistä piti tulla ja mistä he lopulta itsensä löysivät.

Kansanterveyslaitoksen bioteknologiayksikön johtajan, erikoistutkija

Janna Saarelan

ei uskoisi ajautuneen tutkijaksi, sen verran vakuuttavalta hänen ansioluettelonsa näyttää.

- Ajattelin opiskeluaikana, että suuntaudun ilman muuta kliiniseen työhön. Väitöskirjan teon aloitin tosin jo opiskelun ohessa Oulun yliopiston biokemian laitoksella, mutta ehdin työskennellä jonkin aikaa anestesialääkärinä heti valmistumiseni jälkeen. Vielä väiteltyäni vuonna 1998 olin vahvasti sitä mieltä, että menen kliiniseen työhön. Ohjaajani oli kuitenkin yhteydessä professori

Leena Palotiehen

, joka etsi mukaansa nuoria post doc-tutkijoita Kalifornian yliopistoon Los Angelesiin. Kolme vuotta Los Angelesissa hujahtivat tehdessä MS-tautitutkimusta ja opetellessa geenisiruihin liittyviä teknologioita. Kun Suomeen muuton aika tuli, katselin avoimia anestesialääkärin paikkoja, mutta tarjottu geenisiru-osaamiskeskuksen perustaminen Biomedicumiin kuulosti kiinnostavalta haasteelta ja houkutti jäämään tutkimusmaailmaan, Saarela hymyilee.

Tutkimus kiehtoo

Tällä hetkellä Saarelan työ jakaantuu kolmeen osaan. KTL:n Bioteknologiayksikön johtamisen lisäksi hän on geenisiruosaamiseen keskittyneen Biomedicumin Biochip-centerin toinen vetäjä. Omassa tutkimusprojektissaan hän etsii MS-taudin alttiuteen vaikuttavia geenejä.

Työnsä parhaiksi puoliksi Saarela mainitsee erityisasiantuntijuuden. Uudet, koko ihmisgenomin kattavat analyysimahdollisuudet jaksavat kiehtoa häntä. Vaikka työ onkin kiireistä, se on myös joustavaa, sillä sisältöihin ja aikatauluihin voi vaikuttaa itse. Palkkakin on kohtuullinen, kun muistaa, että se tulee ilman päivystystä.

- Paitsi että kilpailu alalla on kova eikä nuorille ryhmänjohtajille ole paikkoja, tutkijat joutuvat taistelemaan rahoituksen kanssa. Parhaimmillaankin apuraha myönnetään vain viideksi vuodeksi. Rahoituksen hakeminen ja apurahahakemusten täyttäminen syövät tutkimukseen keskittymistä, Saarela harmittelee.

Erilaista lääkärin työtä

Janna Saarelan mielestä kliinikoiden ja tutkijalääkärien yhteystyö on tärkeää lääketieteen kehittymiseksi. Lääkäri ei useinkaan voi olla sekä huippututkija että huippukliinikko, joten molempien ammattiryhmien on tärkeää ymmärtää ja arvostaa toistensa työtä.

- Lääkäriliitolta toivoisin enemmän panostusta tutkijalääkärien asemaan. Tällä hetkellä ei-kliinistä työtä tekevien edustus ja edunvalvonta ovat vähän lapsipuolen asemassa, Saarela sanoo.

- Koen tekeväni erilaista lääkärin työtä. Tutkijan työ on todella mielenkiintoista: tautien syntymekanismien ymmärtäminen ja sitä kautta uusien diagnoosi- ja hoitomenetelmien kehityksen mahdollistaminen on kiintoisaa. Mutta kyllä potilaskontaktit ja kliinisessä ammattitaidossa kiinni pysyminenkin kiehtoisivat. Välillä on tullut mieleen, pitäisikö lähteä ihan oikeaan lääkärin työhön, Saarela nauraa.

Lääkkeiden asiantuntija

Lääkelaitoksen ylilääkäri

Sari Ekholm

on työskennellyt lääkkeiden parissa yli 20 vuotta. Opiskeluajan suunnitelma yleislääkärin urasta vaihtui farmakologian väitöskirjan myötä tutkijan työhön Helsingin yliopistossa.

- Mieheni on tutkija, joten totesimme hyvin pian, että kaksi epäsäännöllisen työn tekijää yhdessä perheessä on liikaa. Niinpä minusta tuli lääkärin koulutuksen saanut virkamies, Ekholm hymyilee.

Hän kertoo käyneensä alle nelikymppisenä läpi ajatuksen paluusta kliiniseen työhön.

- Valitsin kuitenkin asiantuntijavirkamiehen uran enkä ole valintaani katunut, Ekholm toteaa. Työ on monipuolista, itsenäistä ja vastuullista.

Terveydenhuollon näköalapaikka

Sari Ekholm kertoo, että Lääkelaitoksen lääketurvaosasto on näköalapaikka suomalaiseen ja eurooppalaiseen terveydenhuoltoon. Tällä hetkellä Ekholmin tehtävänä on arvioida markkinoilla olevien lääkkeiden turvallisuutta, joka kiinnostaa paitsi lääkäreitä myös yksittäisiä kuluttajia ja tietenkin mediaa

- Toimenkuvaani kuuluu yhteistyötä kotimaisten virkamiesten ja asiantuntijoiden kanssa, mutta Euroopan unioniin liittymisen jälkeen kansainvälisyys on lisääntynyt. Lääkkeiden myyntiluvat ovat usein Euroopan tai maailmanlaajuisia. Teemme yhteistyötä viranomaisten ja asiakkaiden kanssa, vaihdamme tietoja ja suunnittelemme toimintatapoja.

- Työpäivä saattaa saada ihan uuden suunnan ja puhelimet pirisevät, jos jokin lääke vedetään yllättäen pois markkinoilta tai jos todetaan uusi vakava haittavaikutus.

Asiantuntemuksesta maksettava

Valtionsektorin palkkauudistus saa Sari Ekholmin vakavaksi. Vaikka valtio on pyrkinyt parantamaan kilpailukykyään työnantajana, palkkakuilu on kasvanut.

- Palkkauudistusta on Lääkelaitoksessa tehty kymmenen vuotta. Tällä hetkellä olemme valtion hallinnon huonoiten palkattuja ylilääkäreitä. Ei ole ihme, että virkoihin hakijoiden määrät ovat laskeneet ja rautaiset ammattilaiset lähtevät muualle, Ekholm tuskailee.

Hänen mielestään palkkajärjestelmän tulisi houkutella ja kannustaa esimerkiksi huippuasiantuntijoiden kohdalla, kun viraston tavoitteena on näkyä ja vaikuttaa Euroopan lääkevalvonnassa.

- Lääkäriliiton edunvalvonnassa valtion lääkärit ovat koko minun 20-vuotisen urani ajan olleet marginaaliryhmä. Meitä on vähän ja työskentelemme hyvin erilaisissa virastoissa ja toimissa. Liitolle voi kyllä purnata ja saada sympatiaa, mutta konkreettisia tuloksia on saatu vähän, Ekholm harmittelee.