Lääketieteen opiskelijat tarvitsevat tukea ammatti-identiteettinsä rakentamiseen
Yleisesti on ajateltu, että lääkärin ammatti-identiteetti kehittyy tiedostamattomasti oppimisen sivutuotteena. Katja Ryynänen on selvittänyt lääkärin ammatti-identiteetin rakentumista lääketieteellisen peruskoulutuksen aikana väitöskirjatutkimuksessaan.
Tutkimuksen mukaan erityisesti ne opiskelijat, joiden suuntautuminen poikkeaa perinteisestä lääkärin ammattiroolista, toivovat opettajilta lisää tukea ammatilliseen kehittymiseensä opintojen aikana.
Opiskelijoiden käsitykset lääkärinä toimimisesta muotoutuvat henkilökohtaisen elämän, lääketieteen koulutuksen ja työn kautta. Ryynäsen tutkimuksen mukaan lääketieteen koulutusta kehitettäessä huomiota pitäisi kiinnittää aiempaa enemmän siihen, miten kukin opiskelija pystyy sovittamaan ne yhteen ammatti-identiteettiä rakentaessaan.
Hänen mielestään lääketieteen peruskoulutuksen aikana opiskelijoille tulisi tarjota enemmän mahdollisuuksia pohtia erityisesti ammatillisuutta, vuorovaikutustaitoja, kuoleman kohtaamista sekä biolääketieteellisten ja psykososiaalisten näkökulmien yhdistämistä.
Tutkimus syventää kuvaa ristiriidoista, joita lääketieteen opiskelijat joutuvat opiskeluaikanaan pohtimaan. Se antaa uutta tietoa siitä, miten opiskelijoiden ammatillisen kehittymisen tukeminen voidaan ottaa huomioon koulutusta uudistettaessa.
Tutkimuksessa tarkastellaan opiskelijoiden kriittisiä kokemuksia opintojen aikana, opiskelijoiden käsityksiä ammatti-identiteetistään ja ammatillisesta suuntautumisestaan sekä reflektioryhmiä ammatillisen kehittymisen välineenä.
REFLEKTIORYHMISTÄ TUKEA
Lääketieteen opiskelijat kohtaavat päivittäin ongelmia, jotka kuormittavat emotionaalisesti, eettisesti ja tiedollisesti. Nykyisin opiskelijat voivat jakaa kokemuksiaan merkityksellisistä, kriittisistä tilanteista vapaaehtoisissa reflektioryhmissä, joissa opiskelijat keskustelevat jo alalle valmistuneen ammattilaisen kanssa opiskeluun ja lääkärin työhön liittyvistä asioista.
Tutkimus osoittaa, että reflektioryhmät soveltuvat hyvin lääketieteen opiskelijoiden ammatillisen kasvun tukemiseen. Ne antavat opiskelijoille mahdollisuuden tuoda esiin monia ammatti-identiteetin kannalta tärkeitä ristiriitoja, jotka koskevat useimmiten ammatinvalintaa, opetustilanteita, työskentelykokemuksia ja uramahdollisuuksia.
Reflektioryhmissä opiskelijat kertoivat omakohtaisia tarinoita, joista kiinnostavimmat kuvasivat heidän kokemuksiaan yliopistosairaalassa. Vuorovaikutustaitoja opitaan tilanteissa, joissa opiskelijat seuraavat lääkärien työtä esimerkiksi potilaskierroilla.
Tarinoista paljastuu, että opiskelijoita jäävät mietityttämään muun muassa tilanteet, joissa lääkärien on vaikea kertoa potilaille huonoja uutisia tai joissa opiskelija joutuu todistamaan potilaiden hoidossa sattuneita virheitä. Tarinat tuovat esiin näihin arkitilanteisiin liittyvän piilo-opetussuunnitelman, joka luo pohjaa ammatilliselle kehittymiselle jopa merkittävämmin kuin kursseilla järjestetty opetus.
