Laskentatyöryhmä III: Sisäänotto lääkärikoulutukseen supistettava 350:een

Lääkärityövoiman laskentaryöryhmä katsoo, että sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen huomioon ottaen sisäänotto lääketieteellisiin tiedekuntiin tulee laskea nykyisestä yli 500:sta alle 400:aan uuteen opiskelijaan vuodessa. Työryhmän yksimielinen suositus on aloituspaikkamäärän pudottaminen 350:een vuoteen 1999 saakka. Kysymykseen tiedekuntien lukumäärästä työryhmä ei ota kantaa.

Lääkärien työtilaisuuksien määrä ei kasva vuosikymmenen loppuun mennessä, joten Suomessa arvioidaan joka tapauksessa vuonna 2000 olevan pari-kolme tuhatta työtöntä lääkäriä. Koska lääkärityövoiman kysynnän ennakoiminen vuosituhannen vaihteen jälkeen on tässä vaiheessa mahdotonta, työryhmä pitää tarpeellisena tilanteen jatkuvaa arviointia ja ehdottaa uuden selvityksen tekemistä koulutuspaikkatarpeesta viimeistään vuonna 1999.

Lääkäriliitto on jo pitkään seurannut huolestuneena lääkärien työllisyysnäkymien heikkenemistä ja vaatinut koulutusmäärien supistamista. Osaltaan liiton vetoomusten tuloksena sosiaali- ja terveysministeriö asetti viime joulukuussa työryhmän laatimaan lääkärityövoiman tulevan kysynnän ja tarjonnan pohjalta arviota lääkärikoulutuksen aloituspaikkatarpeesta vuoteen 2010 saakka. Tämä osa työryhmän työstä on nyt valmis ja sitä koskeva raportti luovutettiin 15.4. ministeri Jorma Huuhtaselle. Työryhmän esitys lääkärikoulutuksen supistamisesta 350:een vuodessa vastaa Lääkäriliiton tavoitteita.

Lisäksi työryhmän tehtävänä on laatia arvio erikoislääkärien koulutustarpeesta kiinnittäen erityistä huomiota niihin spesialiteetteihin, joilla tarve on vaikeinta tyydyttää. Erikoisalakohtaisen koulutustarvearvion on määrä valmistua vuoden lopuun mennessä.

Ylijohtaja Eero Hokkasen johdolla toimivassa lääkärityövoiman laskentaryöryhmä III:ssa on edustajat STM:stä, STAKES:ista, terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta, opetusministeriöstä ja Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta sekä Lääkäriliitosta, jota edustaa apulaisneuvottelupäällikkö Mikko Kangas. Työryhmän toisena sihteerinä toimii liiton vs. koulutuspäällikkö Hannu Halila.

Koulutusta lisättiin vielä 80-luvun lopussa

Lääkärityövoiman tarvetta on arvioitu ennen nyt mietintönsä jättänyttä työryhmää useassa komiteassa ja työryhmässä. Koulutusmäärien muutokset eivät ole kuitenkaan aina perustuneet riittäviin selvityksiin, vaan ratkaisuja on tehty mm. aluepoliittisin perustein.

Lääkärien koulutus laajeni voimakkaasti 1970-luvulla, sen jälkeen kun Tampereelle ja Kuopioon perustettiin vuonna 1972 lääketieteelliset tiedekunnat. 1980-luvun alussa uusien lääkärien vuosituotos oli enimmillään yli 600, kun otetaan huomioon myös ulkomailla koulutettavat suomalaiset. Tuolloin koulutettiin useampi kuin joka sadas nuori ikäluokastaan lääkäriksi.

Lääkäriliitto vaati painokkaasti koulutusmäärien pienentämistä ja 1980-luvulla sisäänottoja supistettiinkin 450:n uuden opiskelijan tasolle. Vuosikymmenen lopussa sisäänottomääriä kuitenkin uudelleen nostettiin paljonpuhutun terveyskeskusten lääkäripulan vuoksi (ks. taulukko 1).

Viime syksynä lääketieteelliset tiedekunnat tekivät yhteisen päätöksen laskea sisäänottoa tänä vuonna 436 uuteen opiskelijaan, mutta ilmoittivat kuitenkin tarkistavansa päätöksensä vielä kevään aikana. Valtioneuvosto ei enää vahvista aloituspaikkojen määrää, vaan asettaa alakohtaiset tutkintotavoitteet.

Ei lääkäreitä yli palvelutarpeen

Työryhmän lähtökohtana on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarve ja sen edellyttämä lääkärimäärä. Vaikka koulutusta voidaan pitää myös itseisarvona, ei työryhmä pitänyt lääkärien kouluttamista yli työvoimatarpeen perusteltuna. Lääkärien liikakoulutus johtaa inhimillisten ongelmien lisäksi huomattaviin taloudellisiin kustannuksiin, maksaahan yhden lääketieteen lisensiaatin tuottami-nen yli miljoona markkaa.

Työryhmä katsoi, että palvelutarpeen tyydyttämiseksi riittää hyvä länsimainen lääkäritiheys eli yksi lääkäri 330-370 asukasta kohden. Tätä suuremmalle lääkäritiheydelle ei ole sen enempää väestön palvelutarpeesta johtuvia kuin taloudellisiakaan perusteita. Vuonna 1990 Suomessa oli 393 asukasta työssäolevaa lääkäriä kohden ja vuoteen 2000 mennessä lääkäritiheys nousee noin 330:een.

Lääkäritiheys pysyy tällä tasolla, kun uusia lääkäreitä valmistuu vuodessa 350.

Suomessa kuten muissakin Pohjoismaissa hyvinkoulutettu hoitohenkilöstö tekee monia sellaisia tehtäviä, jotka muualla kuuluvat lääkäreille, mikä osaltaan vähentää lääkärityövoiman tarvetta. Suomessa sairaanhoitajien määrä lääkäriä kohden on poikkeuksellisen korkea (5,3).

Työtilaisuuksien määrä ei kasva

Yhteiskunnassa on meneillään monia muutostekijöitä, jotka vaikeuttavat lääkärityövoiman kysynnän arvointia. Terveydenhuollon suunnittelujärjestelmän lakkauttamisen sekä valtionosuusuudistuksen seurauksena valtio ei enää ohjaa henkilöstön määrää virkakiintiöin vaan kunnat voivat vapaasti päättää henkilöstön rekrytoinnista. Tästä syystä työryhmä ei voinut tehdä laskelmia tulevan virkakehityksen pohjalta vaan joutui ottamaan huomioon erilaiset työvoimatarpeeseen vaikuttavat tekijät.

Taloudellisen laman johdosta terveydenhuollon voimavarojen kasvu on pysähtynyt, uusia virkoja ei perusteta eikä sijaisia oteta. Lääkärien runsaasta 9 000 julkisen sektorin virasta lähes 500 on jäädytettynä eikä niitä nykynäkymin täytetä moniin vuosiin, varsinkin kun valtion ja kuntien taloudellinen tilanne on edelleen huononemassa. Laskentatyöryhmä arvioikin, ettei julkisella sektorilla tapahdu lainkaan lääkärien työtilaisuuksien kasvua vuosikymmenen loppuun mennessä, vaan odotettavissa on virkamäärän supistuminen nykyisestään.

Työryhmä ennakoi, että julkisen sektorin supistuvan palvelutarjonnan kompensoimiseksi yksityissektorille saattaa syntyä jonkin verran uusia työtilaisuuksia, mutta niiden määrä ei kuitenkaan vastaa kuntien ja valtion viroissa tapahtuvaa vähenemistä.

Työryhmä pitää ilmeisenä, että valtionosuusuudistuksen ja muiden muutostekijöiden seurauksena lääkärien työtilaisuuksien määrä supistuu varsinkin erikoissairaanhoidossa, mutta ainakaan vielä ei ole nähtävissä merkkejä siitä, että julkiseen perusterveydenhuoltoon tulisi vastaavaa lisäystä. Päinvastoin, esimerkiksi terveyskeskusmaksun odotetaan vähentävän käyntejä ja samalla supistavan työvoimatarvetta. Myös työterveyspalvelujen käyttö on taloudellisen tilanteen takia vähentynyt.

Lääkärityövoiman kysyntään vaikuttavat myös pyrkimys siirtyä laitoshoidosta avohoitoon, väestövastuutoiminnan laajeminen ja terveydenhuollon toimintojen tehostaminen. Päivystysjärjestelmien rationalisointi vähentää päivystyspisteiden ja samalla päivystävien lääkärien lukumäärää, mutta oleellista merkitystä sillä ei katsota olevan työvoimatarpeeseen. Lyhytjälkihoitoinen kirurgia lisää operatiivisen toiminnan tehokkuutta ja taloudellisuutta, mutta sen pitkän tähtäimen vaikutuksia kirurgitarpeeseen on vaikea ennustaa.

Tarjonta vuoteen 1999: yli 500 uutta lääkäriä vuodessa

Työryhmä on selvitellyt laajasti myös lääkärityövoiman tarjontaan liittyviä tekijöitä. Jo koulutuksessa olevia lääkäreitä valmistuu lähivuosina runsaat 500 vuodessa. Koska lääkärin peruskoulutus kestää keskimäärin 6,5 vuotta, ei lääkärityövoiman tarjontaan ennen vuotta 1999 voida juurikaan vaikuttaa.

Lääketieteen alalla opintonsa keskeyttäneiden osuus on ollut hyvin pieni verrattuna kaikkiin muihin akateemisiin tutkintoihin. Työryhmän laskelmassa on arvioitu, että 95 % opintonsa aloittaneista valmistuu lääkäreiksi.

Ulkomailta on viime aikoina valmistunut vuosittain noin 30 lääkäriä vuodessa ja määrän arvellaan pysyvän tulevaisuudessakin samalla tasolla. Suomessa toimivien ulkomaalaisten lääkärien määrä on viime vuosina noussut, mutta toimilupien tiukentamisen samoin kuin työpaikkojen puutteen odotetaan vähentävän maahanmuuttoa. Viime vuodenvaihteessa Suomessa oli noin 350 ulkomaista lääkäriä määräaikaisella toimiluvalla.

Euroopan yhdentymisen ei uskota käytännössä lisäävän merkittävästi lääkärien liikkuvuutta Suomen ja muun Euroopan välillä. Suomalaislääkärien hakeutumista ulkomaille vähentää se, että Euroopassa on jo nyt kymmeniä tuhansia työttömiä lääkäreitä, ja ulkomaalaisten Suomeen muuttoa hillinnevät kieli- ja kulttuuritekijät.

Poistuma ammatista vähäistä

Työtilaisuuksien määrää arvioitaessa on otettu huomioon, että vuosituhannen loppuun mennessä eläkkeelle jää noin 150 lääkäriä vuodessa. Työikäisistä lääkäreistä kuolee vuodessa keskimäärin 30.

Laskelmissa on otettu huo- mioon myös poissa lääkärin työstä olevien osuus, jonka on arvioitu tasaisesti nousevan nykyisestä 7,1 %:sta 9,0 %:iin vuoteen 2017 mennessä. Lisäksi työryhmä on arvioinut, että kutakin virkaa ja tointa varten tarvitaan keskimäärin 1,1 lääkäriä sijaisjärjestelyjen vuoksi (ns. kerroin).

Lääketieteellinen koulutus on suuntautunut puhtaasti lääkärin ammattiin ja siksi vain noin 2 % ammattikunnasta toimii nykyisin muilla aloilla. Kasvavan työttömyyden vuoksi lääkäreitä on jatkossa rohkaistava hakeutumaan muihin tehtäviin, joskaan työnsaanti millään alalla ei nykyisten talousnäkymien valossa vaikuta lupaavalta.

Lääkärien liikakoulutus voi johtaa siihen, että jotkut pyrkivät siirtymään vaihtoehtolääkinnän ja ns. paramedisiinisten tehtävien piiriin. Tämä, samoin kuin lisääntyvä kilpailu työtilaisuuksista, saattaa heijastua haitallisesti ammatti-etiikkaan.

Työttömyys pahenee edelleen

Kuviossa 1 on esitetty lääkärien työvoimaennuste olettaen, että sisäänottojen määrä kuluvasta vuodesta lähtien lasketaan 450:een, 350:een tai 250:een vuodessa. Pitkän koulutusajan takia se alkaa vaikuttaa tuotokseen vasta vuoden 2000 paikkeilla; siihen asti jo koulutuksessa olevia lääkäreitä valmistuu runsaat 500 vuodessa.

Työvoiman kysynnän lähtökohdaksi on otettu nykyinen virkojen, toimien ja muiden työtilaisuuksien yhteismäärä 12 577. Työvoiman kysyntää arvioidessaan työryhmä on suorittanut laskelmia erilaisilla työtilaisuuksien kasvuennusteilla (-0,5%, 0%, +0,5%). Taloudellisen tilanteen valossa vaikuttaa todennäköiseltä, että kysyntä on vuosikymmenen lopussa parhaimmassakin tapauksessa korkeintaan nykytasolla. Tuloksena on 2 000- 3 000 työtöntä lääkäriä vuonna 2000.

Olemassaolevien selvitysten, kuultujen asiantuntijoiden näkemysten ja ennustettavissa olevien tekijöiden perusteella työryhmä suosittelee yksimielisesti lääkärikoulutuksen aloituspaikkamäärän supistamista 350:een uuteen opiskelijaan vuodessa. Työryhmän johtopäätös on aivan oikea, mutta voidaan katsoa, että se tehtiin monta vuotta liian myöhään. Jottei vastaavia virheitä koulutuksen mitoituksessa jatkossa pääsisi tapahtumaan, työryhmä ehdottaa koulutusmäärien ja työtilaisuuksien jatkuvaa seurantaa sekä uuden selvityksen laatimista koulutuspaikkatarpeesta viimeistään vuonna 1999.