Lääkäriliiton pitkäaikainen lehdistöpäällikkö Maimu (Marja-Liisa) Halonen poistui luotamme pitkän syöpää vastaan käymänsä kamppailun jälkeen 59-vuotiaana kotonaan 12.8.2000. Vaikeasta sairaudestaan huolimatta hän jatkoi vaativaa työtään aina helmikuun 2000 loppuun saakka. Hän toimi Lääkäriliiton tiedotussihteerinä (1977-1991) ja sittemmin (1991-2000) lehdistöpäällikkönä yhteensä 23 vuoden ajan.

Maimu Halonen valmistui ylioppilaaksi valtion iltaoppikoulusta 1966 ja mainoshoitajaksi Markkinointi-Instituutista 1968. Hän toimi valmistumisensa jälkeen kymmenen vuoden aikana Metalliteollisuusyhdistyksen PR-sihteerinä, Machineryn tiedotussihteerinä, asiakaslehden toimitussihteerinä ja henkilöstölehden päätoimittajana sekä Tekstiilikauppiaiden liiton tiedotuspäällikkönä ja järjestösihteerinä ennen tuloaan hoitamaan elämäntehtäväkseen muodostunutta Suomen Lääkäriliiton tiedotussihteerin ja lehdistöpäällikön tehtävää.

Maimu Halonen kehitti ja uudisti Lääkäriliiton tiedotustoiminnan ja lehdistösuhteet vakaalle pohjalle. Tiedotussihteerin tehtävät olivat olleet ensin pitkään yhdistettyinä julkaisutoimittajan tehtäviin, ja perustettua tiedotussihteerin tointa hoiti alkuun usea lyhytaikainen työntekijä. Maimu Halosesta tuli tehtävän ensimmäinen pitkäaikainen hoitaja, joka käynnisti ja loi lukuisia uusia toimintamuotoja, jotka sittemmin muodostuivat pysyviksi. Hän uudisti Lääkäriliiton julkisuuskuvan ja saattoi lääkärien ja lehdistön suhteet vakaan ja avoimen yhteistyön perustalle.

Maimu Halonen opetti lääkärit puhumaan kieltä, jota toimittajat ja suuri yleisö voivat ymmärtää. Hän kehitti lääkäripäivien tiedotusmallin, joka on toiminut erinomaisena lääketieteellisen tiedon välittämisen foorumina julkiselle sanalle. Hän järjesti säännöllisesti toimittajille seminaareja ajankohtaisista lääketieteellisistä teemoista ja lääkäreille tiedotuskoulutusta. Hän oli lääketieteen toimittajien järjestäytymisen avainhenkilö ja alan yhdistyksen perustajajäsen 1987. Uuden yhdistyksen jäsenmäärä nousi kymmenen ensimmäisen toimintavuoden aikana 150:een. Hänet kutsuttiin 1989 Lääketieteen toimittajat ry:n kunniajäseneksi ja hänelle myönnettiin yhdistyksen arvostettu tunnustuspalkinto Hyvän Tiedon Omena vuonna 2000. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin Duodecim-seuran tiedottajapalkinto tunnustuksena lääkärikunnan ja tiedotusvälineiden keskinäisen ymmärtämyksen edistämisestä ja lääketieteen kuvan parantamisesta.

Maimu Halonen huolehti laajan tuntemuksensa pohjalta jokapäiväisessä työssään aina siitä, että toimittajat löysivät oikean asiantuntijan vastaamaan kysymyksiinsä. Hän aloitti myös säännöllisen lääketieteen asiantuntijaluettelon julkaisemisen toimittajien käyttöön. Hän rakasti työtään ihmisten parissa ja oli siinä erinomaisen pidetty ja työtoveriensa arvostama. Hän itse kuvasi työtään toimimisena aallonmurtajana kahden herkkähipiäisen ammattikunnan välissä.

Maimu oli mielikuvitusrikas keskushenkilö, henki ja sielu siellä missä hän liikkui. Hän oli loistava tarinan rakentaja omalla, hyvin persoonallisella tavallaan. Hänen tapansa keskustella assosioimalla paradoksaalisesti hämmensi aluksi monia. Hän johdatteli keskustelua yllättävillä käänteillä ja persoonallisilla ilmaisuilla. Hän saattoi hypätä täysin yllättäen aivan uuteen asiayhteyteen kysymällä jotakin aivan odottamatonta. Hän oli vallaton, viehättävä, yllättävä ja voimakastahtoinen.

Maimu oli luotettava ystävä ja aina vieraanvarainen. Hän vietti säännöllisesti kesänsä mökillä, ja hänellä oli kyky loihtia ympäristönsä kauniiksi ja viehättäväksi. Hänellä oli viherpeukalo, joka sai kukat loistamaan ja puutarhan voimaan hyvin. Hän oli myös valmis uhraamaan aikaansa ja ponnistuksia toisten hyväksi. Toisaalta Maimun mustalle listalle itsensä saattaneilla oli harvoin paluuta pois asemapaikaltaan. Pohjimmiltaan varma työnsä osaaja ja taitaja oli toisaalta herkkä ja vetäytyvä luonnon ystävä. Hänen harrastuksensa oli maalaaminen, ja hän kertoikin mielellään maalaavansa Halosia.

Hänen hyvin persoonallista suhdettaan ympäristöönsä kuvasivat ne lukuisat henkilökohtaiset nimet, joita hän antoi sekä lähellään oleville ihmisille että luonnolle ja esineille. Hänen kesämökkinsä rantakäärme oli Juho, jolla oli puoliso Martta, samoissa vesissä eleli myös minkki Michael Jackson. Hän kuplavolkkareidensa kutsumanimet olivat Taneli ja Santra.

Maimun ympärillä oli aina keskustelurinki ja hänen työhuoneensa oli lämminhenkinen liiton toimiston hermokeskus; juttelu- ja tupakkataukopaikka useimmille työtovereille. Maimu tunsi kaikki ja kaikki tunsivat Maimun, eikä ole ihme, että hänestä on lukemattomia tarinoita. Hänen ennakkoluulotonta ja myös itsepäistä elämänotettaan kuvaa tarina ensimmäisestä työpaikasta. Hän haki rohkeasti työuransa alussa konekirjoittajan tehtävää, vaikka ei osannut lainkaan kirjoittaa koneella. Työhönottohaastattelu sujuikin niin, että siinä ei muiden asioiden ohessa huomattu lainkaan kysyä itse konekirjoitustaitoa. Maimu sai paikan - ja meni iltakurssille oppiakseen myös konekirjoituksen, taito jota hän sittemmin tuli todella tarvitsemaan.

Maimu Halonen tuli meille hänen kanssaan työskenneilleille Lääkäriliiton luottamushenkilöille hyvin rakkaaksi. Hän oli aina avulias ja luotettava neuvonantaja ja työtoveri. Sekä lähimmässä työyhteisössään että laajassa kontaktiverkostossaan hän oli arvostettu osaaja, uusien ideoiden luoja ja pitkäjänteinen alansa kehittäjä.

Hänen hurmaava persoonansa ja mahtava työpanoksensa muutti meitä ja maailmaa. Me jäämme syvästi kaipaamaan häntä ja haluamme tukea Maimun tytärtä Tirreä menetyksen ja eron hetkellä.

Maimu siunataan Hietaniemen krematorion kappelissa torstaina 24.8. klo 14.30. Siunauksen jälkeen pidetään muistotilaisuus Lääkäriliitossa, Mäkelänkatu 2.