Oikeudenmukaiset perusteet sairaalalääkärien työn vaativuuden arvioinnille on suhteellisen helppo laatia. Suurin vaikeus lienee se, että kriteereiden selkeä kirjaaminen tuo esille nykyiset puutteet ja sen, että niiden korjaaminen vaatii rahaa.

VES:n mukaan palkkojen tulee olla tehtävien vaativuuden edellyttämässä suhteessa toisiinsa. Palkkaryhmän vähimmäisperuspalkka tarkoittaa esim. erikoislääkäreiden osalta sitä, että vasta pätevyyden saaneen taidoilla ja kokemuksella voidaan hoitaa sellaisia tehtäviä, jotka oikeuttavat tähän palkkaan. Kokemuksen myötä tulee lisää vastuita, työn vaativuus nousee. Erikoislääkärin tehtäväksi voi muodostua jonkun tai joidenkin potilasryhmien hoidon kehittäminen sairaalassa. Hänelle voidaan jopa määrätä vastuu koko hoitoketjusta. Työ saattaa vaatia erityisiä ihmissuhdetaitoja, esim. huume- tai päihdeongelmaisten, tai syömishäiriöisten hoitovastuu yms. Saatetaan myös tarvita erityisiä kliinisiä taitoja, esim reumapotilaiden UÄ-tutkimukset ja nivelpistokset. Hyvälle työntekijälle annetaan kehittämistehtäviä (ATK-järjestelmä) tai vastuuta laadun kehittämisestä tai hän osallistuu kehitysprojekteihin. Myös tutorina tai ns. eurolääkärin ohjaajana toimiminen lisää vastuuta. Usein työn vaativuutta lisää myös se, että alan osaajat ovat niin harvassa, ettei samasta sairaalasta löydy konsultaatioapua kaikkein vaikeimpien ongelmien ratkaisussa. Yliopistosairaaloilla puolestaan on lakiin perustuva velvoite ohjata muidenkin sairaaloiden hoidon kehitystä ja järjestää koulutusta. Lisäksi on muistettava, että kokemuksen myötä tehtävät yleensä muuttuvat nuoren kollegan tehtäviä vaativimmiksi, vaikka yksittäisiä selkeitä vastuita ei olisikaan määrätty.

Paikalliset olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista laatia lista niistä perusteista, joilla tehtävien vaativuustaso suhteessa perustasoon voidaan määrittää. Kullekin vaativuustekijälle määritellään prosenttiarvo, jolla vähimmäispalkkaa on nostettava, kun vaativuustaso saavutetaan. Käytetään siis samaa laskentatapaa kuin kokemuslisien laskennassa. Portaiden määrittely prosenttiperusteisesti tekee järjestelmästä aikaansa seuraavan. Euromääräinen porrastus puolestaan johtaisi pian siihen, että vaativuustekijän suhteellinen arvo pienenee, vaikka vaativuusero säilyy samana.

Henkilökohtaisen harkinnanvaraisen lisän määräytymisperusteet on helppo laatia oikeudenmukaisiksi samalla tavalla. Akateemisten oppiarvojen suorittaminen (LT, dos.), pätevyyden lisääntymistä kuvaavat asiat (suppea erikoisala, erityispätevyys, toinen erikoisala), hallinnon pätevyys, terapiakoulutus yms. ovat asioita, jotka ovat kaikkien lääkäreiden mielestä oikeudenmukainen peruste lisälle. Lisäksi tutkimusaktiivisuus ja julkaisupisteiden määrä saattavat olla toimivia perusteita. Myös yhteistyötaidot työyhteisössä, monitaitoisuus, työhön sitoutuneisuus ja hyvät henkilökohtaiset työtulokset ovat hyviä arviointiperusteita. Näille asioille voidaan sopia paikallisten olosuhteiden mukainen prosenttiarvo, jolla lisän määrä lasketaan lähtökohtana edellä kuvatulla tavalla muodostettu, vaativuuteen perustuva peruspalkka.

Oikeudenmukaisesti määräytynyt palkka on tärkeämpi viihtyvyystekijä kuin palkan paraneminen sinänsä. Käyttökelpoiset perusteet oikeudenmukaiselle palkkaukselle on helppo löytää, jos on halua. Täydellisen kriteeristön luominen lienee mahdotonta. Yhdellä kertaa saattaa olla vaikeaa rahoittaa koko kriteeristön vaatimaa korjausta, mutta luotettava suunnitelma määrätietoisesta toteuttamisesta auttaa jo paljon.