Lääkäriliiton jäseniä on hyvin edustettuna eduskuntavaalien ehdokaslistoilla. Nykyisessä eduskunnassa oli lääkärikansanedustajia 11. Eduskuntaan pyrkii nyt yli 50 liiton jäsentä, joille lähetettiin kysely muutamasta terveyspoliittisesta aiheesta. Lääkärilehti esittelee kyselyyn vastanneet. Ehdokkailta pyydettiin tiiviitä vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Oletko sitä mieltä, että potilailla tulisi olla oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa?

2. Miten terveydenhuoltoa tulisi uudistaa, jotta jonoista päästäisiin eroon eikä potilaan tarvitsisi odottaa hoitoon pääsyä?

3. Onko sairausvakuutusjärjestelmää mielestäsi tarvetta muuttaa?

HELSINGIN VAALIPIIRI

Sirpa Asko-Seljavaara, Helsinki

63 v, professori, ylilääkäri, kirurgisten tautien ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri, HYKS, Töölön sairaala, www.sirpa-asko-seljavaara.net

Kokoomus

1. Potilaalla on oikeus valita lääkärinsä. Perusterveydenhuollossa omalääkärijärjestelmä on paras ja riittävä työterveyshuolto tarjoaa työikäiselle väestölle parhaat palvelut. Yksityislääkärit ja -sairaalat takaavat valinnanvapauden ja mahdollisuuden päästä hoitoon. Erikoislääkärikonsultaatiota tulee kehittää perusterveydenhuollon yksiköissä ja lisätä erilaisia sähköisiä konsultaatioita.

2. Terveydenhuoltoon on saatava lisää rahaa! Verrattuna BKT:hen Suomessa käytetään terveydenhuoltoon vuodessa yli 2 miljardia euroa vähemmän rahaa kuin Ruotsissa. Valtionohjausta tulisi lisätä terveydenhuollossa ja erityistason hoidot olisi keskittävä. Sairaaloita tulee rakentaa ja peruskorjata, jotta tehokkuus säilyy. Työntekoon on saatava taloudellisia kannusteita ja yksityisyrittäjyyttä on lisättävä.

3. Kelan korvausten tulee olla jatkuvan arvioinnin kohteena. Vaikuttavat hoidot korvataan, mutta vähemmän vaikuttavan, kuten kylpylätoiminnan (1,2 miljardia euroa/vuosi), asiakas maksaa itse.

Minerva Krohn, Helsinki

35 v, LL, terveyskeskuslääkäri, Itäkeskuksen terveysasema, www.minervakrohn.net

Vihreä liitto

1. Potilaan mahdollisuutta valita häntä hoitava lääkäri tulee lisätä. Terveydenhuolto tulee kuitenkin jatkossakin järjestää pääosin julkisella sektorilla. Hoidon porrastuksen päättäminen tulee jatkossakin olla lääkärin tehtävä, eli potilaan valinnanvapaus ei voi tarkoittaa suoraan hoitopaikan

valintaa.

2. Kansallisen terveyshankkeen mukainen hoitotakuu tulee ottaa käyttöön, ja sen järjestämiseen pitää varata riittävä rahoitus seuraavalla vaalikaudella. Elektiivisestä hoidosta osa voidaan hoitotakuun puitteissa mahdollisesti jatkossa ohjata myös yksityisellä sektorilla tehtäviksi (esimerkiksi lonkkaproteesileikkaukset tms.).

3. Korvauksia voisi jatkossa suunnata enemmän suurien kustannusten korvaamiseen. Tämä vaatisi ilmeisesti maksukattojen yhteensovittamista, sekä mahdollisesti progressiota kustannusten kasvaessa.

Reijo Ojutkangas, Espoo

68 v, LL, päihdelääketieteen erityispätevyys, www.kolumbus.fi/reijo.ojutkangas/

Keskusta

1. Potilaan tulisi saada valita hoitava lääkäri ja hoitopaikka yli rajojen.

2. Palveluja voidaan ostaa yksityiseltä sektorilta enemmän tai tehdä yksityisten palvelujen käyttö potilaalle halvemmaksi. Kun potilas valitsee itse hoitopaikkansa, niin hän valitsee samalla, mihin jonoon asettuu.

3. Sairausvakuutuksen palautusmaksuja voitaisiin korottaa reilusti, jotta potilaan maksu yksityisistä palveluista pienenisi samoin kuin paine julkisten palvelujen käytössä.

Pekka Reinikainen, Helsinki

55 v, LL, Munkkiniemen terveysasema, www.pekkareinikainen.net

Kristillisdemokraatit

1. Potilaan oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa on tärkeä. Ranskassa potilas voi valita vapaasti yksityisen vastaanoton, julkisen sairaalan tai yksityisen sairaalan. Suomessa on kattava terveysasemaverkko, jota vahvistamalla voidaan kehittää meille sopiva palvelujen tuotantoverkosto, joka tarjoaa nopean ja laadukkaan palvelun. Tämä edellyttää erikoislääkäripalveluja myös terveysasemille. Johtoajatuksena pitää olla do it right the first time eli potilas ohjautuu heti oikeaan hoitopaikkaan. Englannissa asia on hoidettu akuuttihoitoa ohjaavan lääkärin avulla. Palvelusetelijärjestelmässä voi olla se haitta, että potilas menee suoraan väärän erikoisalan lääkärille. Järjestelmä täytyy suunnitella hyvin, jotta se olisi tarkoituksenmukainen.

2. Ranskassa ei tunneta jonoja. Pieni jono on tietysti tarkoituksenmukainen, jotta voidaan välttää järjestelmän tyhjäkäynti. Akuuttivastaanotolle tulee päästä välittömästi. Tietokonepohjainen ohjaus voi optimoida potilaiden kulun reaaliajassa myös yksityissektorille, jos vaiva ei edellytä omalääkäriä. Myös suoraan erikoislääkärille voitaisiin ohjata, jos lääkäri ohjaisi akuuttihoitoa. Tämä voisi toteutua myös puhelimitse tai internetin välityksellä. Muuten on pyrittävä kansallisen terveysohjelman suosituksiin, mikä edellyttää lisäpanostusta terveydenhuoltoon eli sen BKT-osuus pitäisi nostaa nykyisestä 6,7 %:sta vähintään 8,2 %:iin (2 miljardin euron lisäpanostus). Ranskassa BKT osuus on 9,7 %.

3. Byrokratiaa tulee karsia. Miksi pitää kirjoittaa B-lausunto verenpaine-, sydän- tai sokeritautilääkkeiden käytöstä, kun lääkäri kerran on ne määrännyt kyseiseen tautiin? Kelan korvaustaso on jäänyt pahasti jälkeen. Koko järjestelmä kaipaa kipeästi suurremonttia, mihin EU:kin meidät velvoittanee. Koko terveydenhuollon rahoitus voisi olla sairausvakuutuspohjaista, jolloin budjetointi tapahtuisi valtion tasolla ja resurssien ohjaus keskitetysti. Näin vältyttäisiin päällekkäisten palvelujen tuottamisesta ja ihmiset olisivat koko maassa nykyistä tasavertaisemmassa asemassa palvelujen saannin suhteen.

Ilkka Taipale, Helsinki

60 v, psykiatri, sosiaalilääketieteen (ent. joukkolääketieteen) dosentti, kansanedustaja, www.ilkkataipale.net

SDP

1. Omalääkärijärjestelmä on pohjaltaan hyvä ratkaisu, jota pitää täydentää vahvalla erikoislääkärituella ja kiertävillä konsulteilla. Suuremmissa kaupungeissa on avohoitoon saatava lisäksi erikoisneuvola/poliklinikoita, esimerkiksi geriatrian alalla (ml. muistihäiriöplk), alkoholi- ja päihdepalveluyksiköitä sekä moniongelmaisiin erikoistuneita ja heistä huolta kantavia yksiköitä.

2. Sosiaalipoliittisista jonoista kuten asunnottomien, työkyvyttömien työttömien, toimeentuloluukkujen ja leipäjonoista on tosiaan päästävä eroon panostamalla niihin voimakas sosiaalipoliittinen impulssi Bismarckin tapaan. Suurista eläkelaitosten ym. hallitsemista kuntoutusvaroista olisi suunnattava varoja nopeutettuun, työelämässä olevien jonopotilaiden hoitoon. Terveydenhuoltoon laitetaan lisäksi 400 milj. euroa lisää vaalikauden aikana valtion varoja.

3. Kaikkia lakeja on kehitettävä. Vammaispalvelulakia on muutettava siten, että se koskee myös mielenterveyspotilaita ja kehitysvammaisia, joiden asema tulee nopeasti saattaa ainakin muiden vammaisten tasolle. Näiden ryhmien työkyvyttömille on eläke maksettava heti eikä 300 päivän viiveen jälkeen. Hoitotuen maksamisessa on siirryttävä korkeampaan kategoriaan myös näille ryhmille. Hammashoitovakuutus on ulotettava myös eläkeikäisten tekohampaisiin.

Eero Akaan-Penttilä, Espoo

59 v, LKT, korva-, nenä- ja kurkkutautien, yleislääketieteen ja työterveyshuollon erikoislääkäri, vakuutuslääketieteen erityispätevyys, kansanedustaja

Kokoomus

1. Potilaalla tulisi olla oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa. Itse asiassa kansallinen terveysprojektikin tähtää tähän. Ruotsissa potilas on jo pidempään voinut itse valita lääkärinsä.

2. Terveydenhuolto tulisi uudistaa dynaamiseksi kokonaisuudeksi. Kansanterveyslaki,

erikoissairaanhoitolaki ja muu lainsäädäntö tulisi yhdistää. Pakkokuntainliitoista tulisi luopua. Suomen kaikki osaavat voimat tulisi yhdistää potilaiden parhaaksi. Kunnallisen sektorin työolosuhteet, koulutus-, henkilöstö- ja palkkapolitiikka tulisi saada kilpailukykyiseksi.

3. Sairausvakuutusjärjestelmä tullee seuraavassa hallitusohjelmassa olemaan omana mainintanaan, koska sen rahoitus on kriisiytymässä. Asia on otettava uuteen erityistarkasteluun.

Lasse Heikkilä, Kauniainen

53 v, LKT, thorax-ja verisuonikirurgian dosentti, kirurgisten tautien erikoislääkäri, thorax- ja verisuonikirurgian suppea erikoispätevyys, HUS, kirurgian tulosyksikkö, sydän- ja thoraxkirurgiantoimiala, www.lasseheikkila.com

Keskusta

1. Kyllä. Terveyteen ja sairauksiin liittyvät kysymykset ovat jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisia ja intiimejä asioita. Lääkärin ja hoitopaikan valinta kuuluu yksilön perusoikeuksiin. Eihän aviopuolison tai asianajajankaan valintaa tee kukaan ulkopuolinen. Huolimatta siitä, että yhteiskunta kustantaa potilaalle tarvittavan hoidon, ei se saa merkitä sitä, että yksilöltä riistetään oikeus määrätä omaan kehoonsa liittyvistä asioista.

2. Suomessa on tällä hetkellä riittävästi lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa sekä sairaaloita että terveys-/lääkärikeskuksia hoitamaan kaikki hoitoa tarvitsevat potilaat. Nykyjärjestelmä estää näiden resurssien optimaalisen käytön. Julkinen sektori on byrokratisoitunut ja säästötoimet on kohdistettu suorittajaportaaseen (hoitajat ja lääkärit). Hallintokoneistot ovat paisuneet ja ovat haitaksi terveydenhuollon ammattilaisten toiminnalle. Julkinen sektori tulee asettaa kilpailulle avoimeksi ja julkisen sektorin ja yksityisen sektorin yhteistyötä (ostopalvelut jne.) tulee lisätä. Hoitoon pääsylle tulee asettaa suositusajat ja jos näitä ei kyetä julkisella sektorilla saavuttamaan, potilaalle tulee antaa oikeus hakeutua sopivaksi katsomaansa hoitopaikkaan (hoitoseteli käyttöön).

3. Kyllä. Kun sairastamisesta aiheutuvia kustannuksia korvataan tällä hetkellä useammasta eri lähteestä, ei ole selkeää käsitystä, mitkä ovat yksittäisen sairauden kokonaismenot yhteiskunnan kannalta katsoen. Kela korvaa sairaudesta aiheutuvia sairauspäivärahoja, matkakustannuksia jne., kunnat ja valtio kustantavat perussairaanhoitoa ja erikoissairaanhoitoa ja eläkelaitokset sairaudesta johtuvia eläkemenoja. Sairastamisesta aiheutuvat menot tulisi saattaa saman organisaation hallintaan. Kelalla lienee tähän valmis organisaatio ja asiantuntemus. Hoitamalla maksuliikenne sekä julkisella sektorilla että yksityisellä sektorilla Kelan kautta voitaisiin tasata myös vuosittaista vaihtelua terveysmenoissa yksittäisen kunnan kannalta katsoen.

Eija Kotkavirta, Kerava

48 v, LL, työterveyshuollon erikoislääkäri, Keravan lääkärikeskus, www.vihrealiitto.fi/kotkavirta

Vihreä Liitto

1. Kyllä, vaikka valintoja tulevat säätelemään edelleen suuresti esimerkiksi asuinpaikka ja etäisyydet.

2. Yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä voidaan tehostaa, jolloin tarve lähettää potilaita erikoispoliklinikalle vähenee ja jatkohoito sairaalahoidon jälkeen on turvattu. Edellä mainittu valinnanvapauden lisääminen voi ohjata potilaita sinne, missä hoitoon pääsee nopeammin. Lisäresurssointi valtiolta kunnille on joka tapauksessa nyt tarpeen.

3. Toivon, että sairauksien hoidon rahoitus perustuu jatkossakin pääasiassa yhteisesti kerättyihin veroihin ja maksuihin eikä yksityisiin vakuutuksiin, koska hoitoon pääsy ja hoidon taso tulisi taata kaikille varallisuuteen katsomatta. Jos sitten julkisen maksuosuuden saisi asiakas käyttöönsä hoitosetelinä tai maksusitoumuksena, julkisen ja yksityisen sektorin välillä voisi valita joustavammin tarjonnan ja tarpeen mukaan.

Hannu Penttinen, Vantaa

54 v, lääketieteen ja kirurgian tohtori, Aseman Lapset ry, Helsingin Lääkärikeskus Oy, www.hannupenttinen.com

SDP

1. Mielestäni potilaalla tulee olla oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa. Aina valintaa ei pysty tekemään, etenkään äkillisten sairauksien kohdatessa. Oman valinnan merkitys korostuu, kun kyse on vaikean tai pitkäaikaisen sairauden hoidosta. Valinnan mahdollisuus tulee toteutua myös julkisen terveydenhuollon sektorilla. Hoitavan lääkärin tai hoitopaikan vaihtamisen on myös oltava mahdollista.

2. Jonoja voidaan lyhentää ohjaamalla potilaita aina lyhimmän jonon hoitopaikkaan vaikka eri kunnan alueelle. Kunnat sopisivat hoitokorvauksista keskenään. Tietyn jonotusajan yli menevät potilaat ohjattaisiin yksityiselle sektorille kunnan kustannuksella.

3. Sairausvakuutukseen tulisi asteittain saattaa korvattavaksi myös kansanterveydellisesti merkittävien sairauksien ehkäisevien hoitotoimien kustannuksia.

Ilkka Seppälä, Tuusula

57 v, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, apulaisylilääkäri, Tuusulan terveyskeskus, www.kristillisdemokraatit.fi/vaalit.2003/ uusimaa/ilkka.seppala

Kristillisdemokraatit

1. Nykyinen terveyskeskusjärjestelmä on 1960-luvun suunnittelun tuote, joka teki lääkäreistä viranhaltioita jäykässä kuntaorganisaatiossa. Se ei ole koskaan toiminut erityisen hyvin potilaan näkökulmasta katsottuna (henkilökohtainen havainto 30 vuoden tk-lääkärin työssä). Nykyaika edellyttää joustavaa, monipuolista ja korkeatasoista terveyspalvelujen tarjontaa.

2. Lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset on vapautettava viranomaisen roolistaan ja terveyskeskusjärjestelmä tulee uudistaa kuntarajat ylittäväksi palvelujen tuottajaksi, jossa yhdistetään kuntien ja yksityissektorin voimavarat. Kuntien roolin tulee painottua terveyspalvelujen ostajan, laadun valvojan ja hallinnollisen koordinaattorin tehtäviin. Palvelujen tarvitsijalla eli potilaalla tulee olla nykyistä suurempi mahdollisuus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa palvelujen saatavuuden ja laadun mukaan sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Omavastuuosuudella tätä oikeutta voidaan säädellä sen mukaan, mitä kalliimpaan hoitoon potilas haluaa päästä. Tällä linjauksella perusterveydenhuoltoon saadaan tehokkuutta ja nykyajan vaatimusten mukaisesti keskeiset erikoislääkäripalvelut. Tämä parantaa myös perusterveydenhuollon lääkärien työmotivaatiota, hoidon laatua ja auttaa heitä jaksamaan työssään.

3. Sairausvakuutuksen matka- ja lääkekustannuksissa on vuosikatto, jota pidän hyvänä tasaamaan kohtuuttoman kalliit kustannukset. Terveydenhuollossa on useita muitakin maksukattoja, joiden yhdistäminen helpottaisi asiointia Kelassa.

Outi Ahonen, Kaarina

36 v, LL, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, TYKS, lastenpsykiatrian poliklinikka, www.vihrealiitto.fi/ahonen

Vihreä liitto

1. Kaikkien erikoisalojen palveluita ei voi järjestää siten, että potilaat aina voisivat valita suosikkilääkärinsä tai hoitopaikkansa. Julkista terveydenhuoltoa pitää suunnitella niin, että hoitoketjuista tulee järkeviä ja että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet saada hoitoa.

2. Keskeisiä keinoja ovat hoitoketjujen suunnittelu sekä varhaisen toteamisen ja ennaltaehkäisyn tehostaminen. Mielenterveyspuolella ratkaisut eivät ole pelkästään terveydenhuoltojärjestelmän sisältä löytyviä, vaan ennaltaehkäisevää toimintaa pitää olla myös sosiaalipalveluissa ja kouluissa. Monen mielenterveyden häiriön juuret ovat jo lapsuudessa.

3. On. Nykyisellään sairausvakuutusjärjestelmä luo sosiaaliryhmittäistä ja alueellista eriarvoisuutta, koska kaikkialla ei ole tarjolla yksityisiä palveluja. Usean rahoittajan systeemi terveydenhuollossa heikentää palveluiden kokonaissuunnittelua, kun esimerkiksi hoidotta jättäminen ei rasita kuntaa, mutta aiheuttaa sairausvakuutuskustannuksia pitkittyvien sairauslomien muodossa.

Stig-Eyrik Björkqvist, Turku

61 v, LL, kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri, kehitysvammapiirin johtava lääkäri

Rkp

1. Kyllä.

2. Lisäämällä hoitotarjontaa ja ohjaamalla suurempi osa bruttokansantuotteesta terveyden- ja sairaanhoitoon kuin tänään. Lisää hoitokapasiteettia pitäisi ostaa yksityiseltä puolelta. Kyseessä on myös suuri alueellisen tasa-arvon ongelma. Sairaiden pitää joutua jonottamaan suurin piirtein yhtä lyhyen ajan maan eri osissa. Palvelusetelijärjestelmä voisi tuoda osaratkaisun ongelmaan. Palveluseteli mukanaan potilas voisi hakeutua hoitoon mihin tahansa hoitopaikkaan.

3. SV-järjestelmän kehittäminen on palvelusetelien eräs vaihtoehto. SV-järjestelmän tähänastinen kehitys osoittaa toisaalta mihin suuntaan mikä tahansa järjestelmä todennäköisesti kehittyisi: Palvelusetelien arvoa ei säästösyistä korotettaisi edes inflaation tahdissa. Potilaat maksaisivat

vähitellen itse yhä suuremman osan hoidostaan. Yli 65-vuotiaiden kuntoutus on kasvava ongelma seniorien määrän lisääntyessä. Siihen pitää myös löytyä rahaa. Ehdotukseni on uusi vakuutusjärjestelmä, johon valtio, kunnat ja ao. väestö osallistuvat.

Jukka Kärkkäinen, Turku

49 v, LL, oikeustieteen kandidaatti, psykiatrian erikoislääkäri, lääninlääkäri, Länsi-Suomen lääninhallitus, www.jukkakarkkainen.cjb.net

Vasemmistoliitto

1. Julkinen terveydenhuolto takaa yhdenvertaisen hoidon maksukyvystä riippumatta. Potilaalla on oltava oikeus vaihtaa lääkäri terveyskeskuksessa. Jatkohoitopaikan valinnassa lääkäri on paras asiantuntija. Lääkärin oikeutta valita potilaan hoitopaikka tulisi laajentaa siten, että hän voi lähettää tämän perustellusti hoitoon oman piirin ulkopuolelle.

2. Julkiseen terveydenhuoltoon on palkattava riittävästi työntekijöitä. Rahaa tarvitaan lisää ja terveysbudjettien alimitoitukset on lopetettava. Lääkärien lisätyömahdollisuutta sairaaloissa on kehitettävä. Hoitojonotuksen kriteerit tulee määritellä yhtenäisiksi koko maassa.

3. Lääkäripalkkioiden korvaamisessa on lisättävä tarveharkintaa. Esimerkiksi työterveyshuollosta ohjatut käynnit korvataan. Julkisten palvelujen riittävyys on taattava.

Sakari Suominen, Turku

47 v, LT, dosentti, ma. terveydenhuollon professori, Turun yliopiston kansanterveystieteen osasto, www.vihrealiitto.fi/ sakari.suominen

Vihreä liitto

1. Potilaalla tulisi olla oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa. Tätä ei voi kuitenkaan toteuttaa siten, että taloudellisissa vaikeuksissa olevien kuntien ahdinko entisestään syvenisi.

2. Julkisen sektorin työnantajien olisi menestyksellisemmin voitava kilpailla työvoimasta muuttamalla johtamisjärjestelmä joustavammaksi sekä esimerkiksi tarjoamalla nykyistä enemmän mahdollisuuksia osa-aikatyöratkaisuihin. Lisäksi kaikilla tasoilla olisi voitava soveltaa taloudellisia kannustimia, joilla erityisesti pyrittäisiin palkitsemaan haluttua myönteistä tulosta eikä niinkään rankaisemaan vähemmän toivottua kehitystä. Sairaanhoitopiiri voisi saada EVO-tyyppistä taloudellista kannustusta valtiolta esimerkiksi hyvästä jonotilanteen hoidosta. Tulosalueilla tulisi olla nykyistä enemmän taloudellista vastuuta. Jos ne onnistuisivat toimimaan taloudellisesti tehokkaasti ja säästämään jotakin toimintabudjetistaan, niillä tulisi olla oikeus käyttää ainakin osa tästä rahasta omiin tarpeisiinsa.

3. Järjestelmää ei ole tarvetta nopeasti muuttaa.

Taisto Valta, Turku

62 v, LL, keuhkosairauksien, työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri, työterveyslääkäri, Turun kaupungin työterveysasema (Työterveystalo), www.taistovalta.net

Keskusta

1. Ensisijaisesti jokaisella potilaalla tulisi olla oma lääkäri joko väestövastuuperiaatteella terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Jos hyvän lääkäri-potilassuhteen luomiselle on todellinen este, tulisi silloin olla mahdollisuus vaihtaa toiselle lääkärille perusterveydenhuollon piirissä. Jos erikoissairaanhoitoon pääsy on liikaa aikaa vievä, niin silloin tulee hankkia nopeampi korvaava mahdollisuus.

2. Terveydenhuollon määrärahat tulee korottaa tulevan vaalikauden aikana nykyisestä 6,8 %:sta 9,0 %:iin bruttokansantuotosta. Tämä edellyttää, että määrärahat korotetaan vuosittain asteittain siten, että ne vuonna 2007 ovat noin neljänneksen korkeammat kuin nyt.

3. Järjestelmä periaatteessa on tyydyttävä.

Eija Vaula, Rauma

48 v, sisätautien erikoislääkäri, päivystyksen ja ensihoidon ylilääkäri, Satakunnan sairaanhoitopiiri

Kokoomus

1. Julkisen sektorin on turvattava peruspalvelut, kuten esim. päivystyksen järjestäminen. Periaatteessa potilaalla tulee olla oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa käytössä olevien resurssien puitteissa. Hoitotakuu- järjestelmä tulee olla käytössä.

2. Jonojen purkuun/estoon tulee käyttää myös yksityistä sektoria. Julkisella sektorilla tulee olla tarjottavana riittävästi resursseja ja käytössä olevia resursseja on hyödynnettävä tehokkaasti. Terveydenhuollon osuutta BKT:stä tulee asteittain lisätä. Kaiken toiminnan kokonaisvaikuttavuutta tulee arvioida nykyistä laajemmin. Julkisista rahoista tulee kustantaa vain vaikuttaviksi todettuja palveluita.

3. Yksityislääkärin palkkioista maksettavia korvauksia tulee saattaa ajan tasalle. Lääkekorvauksia tulisi myös parantaa. Sairaankuljetuksesta/ensihoidosta maksettavat kustannukset tulisia muuttaa siten, että Kela maksaa matkasta ja itse tehtävästä maksetaan sen vaativuuden perusteella. Tällöin tulee ratkaista, miten kustannukset katetaan, mikä on Kelan osuus ja mikä kuntien osuus.

Antti Holopainen, Lahti

55 v, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, päihdelääketieteen erityispätevyys, Järvenpään sosiaalisairaala

Vasemmistoliitto

1. Kyllä. Valinnanvapaus on turvattava julkisen järjestelmän toimintakäytäntöjen joustavuutta parantamalla.

2. Terveydenhuoltomenojen bruttokansantuoteosuus tulisi nostaa 8-9 %:iin. Juustohöyläsäästämisen toteuttamiseen valjastettu hallintokulttuuri on purettava. Byrokratia on johtanut tehottomuuden lisäksi myös lääkärin etiikan ja tieteellisen näytön vastaisiin käytäntöihin. Huumehoidoissa olen nähnyt tehottomien hoitojen kustannusten olevan 5-10 kertaa kalliimpia kuin tehokkaiksi osoitetut hoitomenetelmät samalla kun tehokkaiden keinojen käyttöä yritetään byrokratian keinoin estää. Purkaisin tehottomuutta ylläpitävää ja turhia kustannuksia aiheuttavaa byrokratiaa. Korvaisin sen innovatiivisella viimeisimmän tutkimustiedon käyttöön ja parhaaseen kliiniseen kokemukseen perustuvalla hallintokulttuurilla. Terveys 2015 ohjelman toteuttaminen tulee olemaan kuvatunlaisen terveysreformin käytännön toteutuksen koetinkivi.

3. Korottaisin lääkekulujen sairausvakuutuskorvausten tasoa. Muuttaisin lääkekorvausjärjestelmää siten, että kroonisesti opiaattiriippuvaisten ja muiden vastaavien tehokkaiden uusien hoitomuotojen valvottu lääkehoito saataisiin sairausvakuutuksen erityiskorvattavuuden piiriin. Päihderiippuvaisten ja muiden mielenterveysongelmaisten kuten työuupumuksesta kärsivien sairauspäivärahojen myöntämiskäytäntöjä tulisi yhtenäistää. Toistuvat valitukset työllistävät byrokratian pyörityksessä kohtuuttomasti lääkäreitä vieden voimavaroja varsinaisen hoidon ja kuntoutuksen toteuttamisesta heikentäen samalla potilaiden oikeusturvaa.

Timo Ihamäki, Heinola

64 v, lääketieteen ja kirurgian tohtori, sisätautien erikoislääkäri, kansanedustaja

Kokoomus

1. Kyllä olen. Myös palvelusetelin käyttöönotto auttaa tässä.

2. Ensinnäkin tarvitaan lisärahoitusta terveydenhuoltoon. Toiseksi kansallisen terveysprojektin ehdotuksia on selvitettävä ja vietävä päätökseen sekä valtiollisella että kunnallisella tasolla. Kolmanneksi on lisättävä julkisen terveydenhuollon ja yksityisen terveydenhuollon yhteistyötä ja otettava ns. kolmas sektori (yhdistykset) mukaan yhteistoimintaan silloin kun se on mahdollista (esimerkiksi vanhukset ja vammaiset). Neljänneksi on pidettävä huolta henkilöstön työskentelyolosuhteista sekä täydennyskoulutuksesta.

3. Kyllä. Sairausvakuutusjärjestelmää on muutettava siten, että se paremmin ja nopeammin reagoisi ajan muutoksiin, esimerkiksi sairausvakuutuskorvaukset korottuisivat automaattisesti indeksin muuttuessa.

Tuija Nurmi, Lahti

44 v, lääketieteen tohtori, sotilaslääketieteen erityispätevyys, kansanedustaja, virkavapaana Hämeen Rykmentin lääkärin virasta

Kokoomus

1. Kyllä. Maissa, joissa potilas voi valita niin yleis- kuin erikoislääkärin ja päättää, mihin sairaalaan menee hoitoon, potilaan ei tarvitse odottaa hoitoon pääsyä.

2. Terveydenhuollon olosuhteita tulee parantaa, jotta lääkärit ja hoitajat viihtyvät työssään. Palkan, koulutuksen ja työn vaativuuden tulee vastata toisiaan. Terveydenhuoltoalan koulutuksen saaneet on vapautettava koulutustaan vastaaviin tehtäviin esimerkiksi pois toimistotehtävistä. Erikoissairaanhoitoon tarvitaan myös taloudellista panostusta. Esh- ja kt-lait tulee yhdistää ja

yksinkertaistaa yhtä aikaa sosiaalilainsäädännön kanssa.

3. Omavastuuosuuksia ei tule kasvattaa. Meillä on sairausvakuutusjärjestelmä ja progressiivinen verotus, jotka osaltaan kerryttävät yhteiskunnan tuloja. Näillä ensisijaisesti tulee kattaa kulut. Pienituloisten tulee saada vapautus omavastuuosuuksista. Silmälasit muodostavat osaltaan ongelman väestön vanhentuessa ja myös lapsiperheissä. Eräs helpotus on arvonlisänverotuksen alentaminen 22 %:sta 8 %:iin.

Päivi Räsänen, Riihimäki

43 v, LL, kansanedustaja, www.paivirasanen.net

Kristillisdemokraatit

1. Potilaan oikeus valita lääkäri ja hoitopaikka on tärkeä lähtökohta tulokselliselle hoitosuhteelle. Tämän oikeuden vahvistaminen toisi tervettä kilpailua hoitoyksiköiden välille, mikä edistäisi palvelujen tason kehittämistä. Tässä suhteessa kannattaisi ottaa mallia naapurimaistamme Ruotsista ja Norjasta.

2. Terveyspolitiikka tulisi asettaa siihen asemaan, joka sille kansalaisten sydämissä kuuluu. Terveys on mielipidemittauksissa ykkössijaa pitävä arvo, jonka toteutuminen edellyttää merkittäviä lisäresursseja terveydenhoitoon. Jonojen purkamista tulisi myös edistää kokonaisvaltaisen tarkastelun avulla: eri rahoituskanavat pitäisi saada toimimaan paremmin yhteen. Pitkät jonot lisäävät mm. sairauspäivärahakustannuksia.

3. Sairausvakuutusjärjestelmässä tulee säilyttää mahdollisuus myös yksityispalveluiden valintaan. Lääkekorvausjärjestelmän uudistamisessa paras malli olisi kustannusperusteinen, joka säästäisi lääkärien työaikaa ja kohtelisi eri syistä lääkkeitä tarvitsevia tasapuolisemmin.

Maija Palander, Lempäälä

49 v, LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, kansainvälisen terveydenhuollon erityispätevyys, tällä hetkellä projektipäällikkönä Suomen ja Namibian kuntaliittojen yhteisessä hiv-hankkeessa Namibiassa, www.maijapalander.net

Vihreä liitto (sit.)

Tuula Tikka, Tampere

41 v, yleislääketieteen erikoislääkäri, Tampereen terveyskeskus, www.kolumbus.fi/tuula.tikka

Perussuomalaiset (sit.)

1. Potilaan tulee voida vaikuttaa lääkäriinsä ja hoitopaikkaansa. Lääkärillä pitää olla mahdollisuus esitellä mahdollisuudet, mitä apua potilas voi itselleen sairauteensa saada riippumatta palveluntuottajasta.

2. Kelan tulisi palata entiseen käytäntöön: myös julkisen terveydenhuollon tutkimus ja hoitomääräys mahdollistaa Kela-korvauksen, erityisesti yksityisessä kotisairaanhoidossa. Sairaskuluvähennys verotukseen on palautettava omavastuin kaikkien käyttöön, yksilön vastuuta sairauksien ja ennaltaehkäisystä lisätään.

3. Kela on muutospaineessa EU:n yhdistyessä: vastikkeetonta rahanjakopolitiikkaa joudutaan muuttamaan.

Jaana Ylä-Mononen, Virrat

42 v, LL, kansanedustaja, www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/610/index.html

Keskusta

1. Valinnan mahdollisuus on oltava vahva tavoite, lyhyellä tähtäimellä siihen emme pääse. Hoitopaikan valinnan mahdollisuus tehostaa myös palveluiden tuottamista.

2. Ensisijaisesti ja välittömästi tarvitaan lisärahoitusta, muutoin on vaikea edellyttää terveydenhuollon järjestelmältä, henkilöstön työtaakka tietäen, enemmän kierroksia. Perusterveydenhuoltoon tarvitaan paljon uudistamista, jotta ennen toimenpiteitä ja niiden jälkeen vaadittavalle hoidolle on riittävästi resursseja. Hoitotakuuta kohti pitää edetä.

3. Ensin on arvioitava tätä julkisen ja yksityisen rajapintaa ja tarkastella, mitä vaihtoehtoja potilaalle sitten jää, jos yksityinen sektori ei voisi tarjota palveluitaan. Kiireellisin työ on tehtävä lääkekorvausjärjestelmän uudistamisessa. Haluan olla kehittämässä eri vaihtoehtoja, toisen ei toistaan tarvitse sulkea pois.

Jan Appelberg, Kotka

48 v, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, ylilääkäri, Appelmedi Oy, www.vihrealiitto.fi/appelberg

Vihreä liitto

1. Kyllä, tietyllä kohtuudella. Lääkäri päättää hoidosta, mutta sen tulee tapahtua yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Jos yhteisymmärrystä ei saavuteta, pitää potilaan voida mennä toiselle lääkärille. Asianmukainen hoito pitää antaa, vaikka sitä ei olisikaan saatavilla lähimmässä hoitopaikassa.

2. Tehokkaampi hoidon porrastus. Ensimmäinen porras tulisi olla terveydenhoitaja, joka seuloo ja hoitaa helpoimmat potilaat. Seuraavaksi yleislääkäri, jolle jää enemmän aikaa, eikä hänen tarvitse lähettää niin paljon erikoissairaanhoitoon. Kolmas porras: tiettyjä erikoislääkäreitä "konsulteiksi" terveysasemille.

3. Kyllä. Nykyinen Kelan byrokraattinen järjestelmä, varsinkin suorakorvauksissa, syö koko etuuden. Kun lääkäri tekee Kelan byrokratian, häneltä menee siihen aikaa, jonka korvaus on suurempi kuin Kelalta saatava hyvitys, jolloin kaikki häviävät. Sairausvakuutus pitäisi kohdentaa kokonaan julkiseen perusterveydenhuoltoon. Julkisen puolen tuki yksityiseen terveydenhuoltoon pitäisi suunnata ostettujen palveluiden muodossa, esimerkiksi maksuseteleinä, tai ostettuna palvelukokonaisuutena.

Irmeli Henttonen, Imatra

47 v, LL, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, Etelä-Karjalan keskussairaala, www.irmelihenttonen.net

Keskusta

1. Ensisijaista on terveyspalvelujen saatavuuden turvaaminen yleensä, valinnanmahdollisuus tulee tämän jälkeen.

2. Sekä rahoitusta että tehokkuutta lisäämällä.

3. Kyllä, ensimmäiseksi lasten harkinnanvaraisen kuntoutuksen mahdollisuus pysyväksi.

Antti Jarva, Imatra

46 v, LL, kuntoutuslääkäri, Imatran Kylpylä

Kristillisdemokraatit

1. Potilaan tulee saada valita omalääkärinsä, ihan vastaavasti kuin hammaslääkärikin valitaan. Myöskään kuntien rajojen ei pitäisi tässä olla rajoitteena, saahan koululainenkin valita koulunsa paikkakunnasta riippumatta.

2. Eri organisaatioiden välisiä rajoja tulee purkaa. Kuntien ja kuntainliittojen yhteistyötä tulee tehostaa, ja potilailla tulee olla mahdollisuus hakeutua eri hoitopaikkoihin nykyistä helpommin. Perusterveydenhuolto joutuu nykyään tekemään paljon sellaista, joka voitaisiin toiminnan järkeistämisellä siirtää pois aikaa riistämästä. Oikein toteutettu väestövastuujärjestelmä (ei liian iso alue, lomat ja koulutukset toimii yms.) riittää vastaamaan perusterveydenhuollosta. Leikkaus yms. jonojen poistossa sairaaloiden yhteistyö on ongelman avain. Yksityisen sektorin ostopalveluihin turvaaminen voi olla akuutin ongelman ratkaisu, mutta kustannukset eivät saa karata käsistä.

3. Kenenkään ei tule joutua maksamaan lääkkeistään niin paljon, että perheen talous uhkaa kaatua. Jatkuvaa lääkitystä edellyttävien tautien hoito edellyttää lääkityksen säännöllisyyttä: erityiskorvattavuuden tulee olla yksinkertaisemmin saavutettavissa, todistelubyrokratiaa tulee purkaa ja korvaustasoa nostaa. Tehokkaammat, hyvin hoitavat lääkkeet näyttävät yleisesti olevan hieman kalliimpia. Ei kai potilaan tule tästä kärsiä?

Tuula Karhula, Savitaipale

38 v, lääketieteen tohtori, yleislääketieteen erikoislääkäri, hallinnon pätevyys, Luumäen terveyskeskuksen apulaisylilääkäri, www.kristillisdemokraatit.fi/vaalit.2003/kymi/tuula.karhula

Kristillisdemokraatit

1. Tietyissä rajoissa kyllä. Kannatan Norjan mallia, jossa omalääkäri huolehtii tietyllä prosenttiosuudella työpanoksestaan neuvoloista, vuodeosastoista yms. ja on lopun työajastaan ammatinharjoittaja, jonka listalle kuntalainen voi kirjautua. Lääkäri voi itse valita, haluaako hän listalleen 500 vai 2000 potilasta ja korvaus on tietysti sen mukainen. Tämä suo kuntalaiselle mahdollisuuden valita itse lääkärinsä tarjolla olevista vaihtoehdoista. Erikoissairaanhoito on tässä mallissa valtion vastuulla ja omalääkärin todettua hoidon tarve potilaalla on oikeus valita asuinpaikastaan riippumatta mikä tahansa sairaala.

2. Edellä kuvasin jo Norjassa vuonna 2002 alussa tapahtunutta sairaalareformia, jollainen sopisi myös Suomeen. Sairaanhoitopiireistä on muodostettu valtion rahoituksessa ja ohjauksessa toimivia terveysyrityksiä. Poliittinen vastuu on maan hallituksella ja parlamentilla, eikä sairaanhoitopiirin hallinnossa ole poliitikkoja. Jonotuksen enimmäisaika on kolme kuukautta ja potilaan oikeus valita sairaala on yksi laadulliseen hoitoon edesauttava asia. Näin Suomessakin poistuisi kuntien ongelmallinen kaksoisrooli erikoissairaanhoidon sekä tilaajana että tuottajana.

3. Sinänsä yksityistä terveydenhuoltoa on hyvä tukea vaihtoehtona julkisille palveluille. Sairasvakuutusjärjestelmän kautta tuetun hoidon ja kuntoutuksen tulee kuitenkin olla tieteellisesti todistetusti vaikuttavaa hoitoa. Ongelmallista nykyjärjestelmässä on osaoptimointi Kelan, kuntien ja valtion välillä, josta on syytä pikimmiten päästä eroon.

Sirkka Lavikkala, Kuusankoski

56 v, kirurgi, urologi

Kokoomus

1. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että potilailla tulee olla oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa.

2. Lisää rahaa 1 prosentti BKT:stä. Raha on saatava suoritusportaaseen, ei hallintoon. Resurssit ja työvoima on saatava tasapainoon. Sairaanhoitohenkilökunnalle on saatava lisää virkoja.

3. On.

Sinikka Mönkäre, Imatra

55 v, LKT, yleislääketieteen ja keuhkosairauksien erikoislääkäri, kauppa- ja teollisuusministeri, kansanedustaja, www.sinikkamonkare.com

SDP

1. Ihannetila olisi, jos potilas voisi, mutta käytännössä se ei ole mahdollista. Toimivassa omalääkärijärjestelmässä potilaiden halukkuus vaihtaa lääkäriä on osoittautunut hyvin vähäiseksi ja se voidaan sallia kaikkien osapuolien suostumuksella. Vapaa valinta toteutuu nyt yksityisessä terveydenhuollossa, jota yhteiskunta myöskin tukee.

2. Kansallisen terveysprojektin mukaan (laki voimaan v. 2005) kunnan on taattava potilaalle hoitoon pääsy. Perusterveydenhuoltoon, erikoislääkärin arvioon ja toimenpiteeseen on päästävä tietyssä ajassa. Jos kunta ei itse pysty hoitoa järjestämään, palvelu on järjestettävä muualta ilman potilaalle syntyviä lisäkustannuksia.

3. Jos kansallisen terveysprojektin idea kunnan järjestämisvelvollisuudesta toteutuu, palveluja tullaan ostamaan myös yksityiseltä sektorilta. Silloin rahoitusjärjestelmät on mietittävä uusiksi, koska potilas maksaa vain omavastuun.

Juha Rantalainen, Lappeenranta

53 v, LL, Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymä, http://juharantalainen.tripod.com

Kristillisdemokraatit

1. Kyllä, jos potilas maksaa itse hoitonsa hän voi aina valita sekä lääkärinsä että hoitopaikkansa. Mielestäni myös julkisessa terveydenhoidossa potilaalla pitäisi olla mahdollisuus erityistilanteessa päästä valitsemalleen saman toimipaikan jonkin erityistaidon omaavalle lääkärille, esimerkiksi selkäsairauksiin keskimääräistä paremmin perehtyneelle terveyskeskuslääkärille. Samoin erikoissairaanhoidossa, jos hänen sairautensa hoidossa on toisessa paikassa selvästi parempi laadullinen osaamistaso.

2. Nopeimmin jonoja voidaan purkaa ostamalla hoitopalveluja yksityissektorilta. Jatkossa terveydenhuollon resursseja pitää lisätä vastaamaan todellista tarvetta. Resursseilla tarkoitan kaikkia julkisia ja yksityisiä terveyspalveluja yhteensä.

3. Mielestäni sairausvakuutusjärjestelmää ei tarvitse muuttaa. Nykyinen järjestelmä on hyvä. Korvausten perusteena olevat toimenpidepalkkiot ja käyntimaksut ovat todellisiin hintoihin verrattuna liian alhaiset ja niitä pitäisi korottaa.

Ritva Renko, Lappeenranta

52 v, lastentautien ja yleislääketieteen erikoislääkäri, lastentautien ylilääkäri, Etelä-Karjalan Keskussairaala

Vasemmistoliitto

1. Mielestäni voisimme kokeilla vapaata valintaa. Uusi järjestely vaatii paitsi asennemuutosta myös palvelujärjestelmän udelleenorganisointia. Perusterveydenhuollon omalääkärijärjestelmästä voisi aloittaa. Vapaa listautuminen voisi olla alku. Erikoissairaanhoidon valinta on jo mutkikkaampi, mutta ei varmaan mahdoton. Taattava kuitenkin kaikille tasapuolinen mahdollisuus päästä hoitoon. Oma maksuosuus ei saa nousta, koska Suomessa se on jo muutoinkin korkea.

2. Hoitotakuun toteuttaminen oikeasti. Jos ei pääse omaan keskussairaalaan, potilas saa maksusitoumuksen mihin tahansa terveydenhuollon yksikköön, joka voi palvelun tarjota, vaikka yksityiseen.

3. Jos hoitotakuu ja maksusitoumus tai vastaava tulee käyttöön, on sairausvakuutusjärjestelmääkin tarkasteltava. Valtion osuuden uudelleenjärjestely voi olla ratkaisu.

Pentti Tiusanen, Kotka

53 v, kirurgian erikoislääkäri, kirurgian osastonlääkäri, Kymenlaakson keskussairaala, kansanedustaja, www.penttitiusanen.net

Vasemmistoliitto

1. Potilaan oikeus valita lääkärinsä on perustavaa laatua oleva oikeus, jota tulee edistää. Hoitopaikan valinnassa potilaan mielipide otettava aina mahdollisuuksien mukaan huomioon.

2. Laatimalla sopimus valtiovallan ja kuntaliiton kesken toteuttaen samalla kansallisen terveysohjelman vaatima terveysmenojen tasokorotus 700 miljoonaa euroa. Täsmätoimintoina erityishenkilöstön palkkaaminen ja työolojen korjaaminen.

3. Yksityissektorin lääkärinpalkkioiden korvauskäytäntö on säilytettävä. Tästä hyötyvät etenkin pienituloisimmat potilaat. Pienimpiin sairauspäivärahoihin selvä tasokorotus.

Juhani Keinonen, Pieksämäki

46 v, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, kuntoutusylilääkäri, Vaalijalan ky, www.qrmedia.fi/kokoomus/keinonen/

Kokoomus

1. Väestövastuujärjestelmässä tulee potilaalla olla oikeus valita lääkärinsä. Lääkärillä tulee kuitenkin olla oikeus rajata paikallisesti sovitun vastuuväestön minimimäärän ylittävältä osalta väestömäärä haluamakseen kuten Norjassa. Sairaaloissa on vaihdon oltava perustelluista syistä mahdollista.

Hoitopaikat voi määrätä yleisellä tasolla suurin maksaja eli kotikunta. Potilaan oikeus muuhun hoitopaikkaan tulisi olla mahdollista, mikäli hoitoa ei voida kohtuuajassa järjestää.

2. Hoitotakuumääritykset on kirjattava lakiin ja osoitettava terveydenhuoltoon riittävät määrärahat. Elektiivisten hoitojen indikaatioista on tehtävä valtakunnalliset asiallisen tiukat konsensusmäärittelyt.

3. Korvaustaksojen jälkeenjääneisyys pitäisi korjata sekä lääkäreiden että hammaslääkäreiden palvelujen osalta. Lääkehoidon korvausjärjestelmää voidaan uudistaa ja omavastuuosuuksia osin jopa lisätäkin, kunhan hoitomyöntyvyyttä ei vaaranneta.

Björn Cederberg, Kuopio

48 v, LL, pitkä kokemus työterveyshuollosta, free-lancer kouluttaja, www.kristillisdemokraatit.fi/vaalit.2003/pohjois-savo/bjorn.cederberg

Kristillisdemokraatit

1. Kyllä. Hoitoseteli voisi olla toimiva tapa yhdistää julkisen ja yksityisen sektorin parhaimmat puolet ja antaa potilaalle valinnan mahdollisuus. Tämä kuitenkin edellyttää muutoksia lainsäädäntöön.

2. Lyhyellä tähtäimellä tarvitaan lisää rahaa jonojen purkamiseen. Pitkällä aikavälillä tarvitaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tiiviimpää yhteistyötä, priorisointia sekä koko kansan asennemuutosta että vastuuta omasta terveydestään.

3. Suomalaiset potilaat maksavat Pohjoismaiden korkeimmat omavastuuosuudet lääkekuluistaan ja korvauskäytäntö porrastuksineen on monimutkainen. Selkeämpi olisi kulukatto ostokertaa kohden ja paljon sairastaville lisäksi kulukatto vuositasolla.

Risto Honkanen, Kuopio

63 v, LKT, kansanterveystieteen dosentti, terveydenhuollon erikoislääkäri, Kuopion yliopisto

http://personal.fimnet.fi/laakari/risto.honkanen/Etusivu.htm

Kristillisdemokraatit

1. Kyllä, yksityissektorilla, mutta vain rajoitetusti julkisessa terveydenhuollossa. Täysi vapaus Taiwanin malliin johtaisi sekasortoon.

2. Ensiapuna lisää rahaa. Kustannuskriisin pysyvämpi ratkaisukeino on kuitenkin säästäminen toiminnan tehostamisen, priorisoinnin ja terveiden elintapojen avulla.

3. Uudistukset eivät aina tuo suurta etua - joskus vain uuvuttavat. Jos kuitenkin kunta joutuu ostamaan palveluja yksityiseltä sektorilta, asiakkaan on saatava palvelut samaan hintaan kuin jos kunta ne järjestäisi. Potilaalle ilmainen yksityislääkäri ja lääkkeet Taiwanin malliin nostaisivat terveydenhuollon menoja, mikä ei ole viisasta.

Esa Kauppila, Kuopio

41 v, erikoistuva lääkäri, kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, KYS, www.vihrealiitto.fi/kauppila

Vihreä Liitto

1. Lääkärien kilpailuttaminen - potilaan valintaoikeuden myötä - sopii koristeelliseksi lisäksi terveydenhuoltojärjestelmäämme. Sen perusrakenteena se voisi altistaa toisaalta jonoihin ja toisaalta esim. life style -lääketieteen yleistymiseen. Potilaan on vaikea erottaa vaikuttava hyvältä näyttävästä. Tätä tarkoitetaan tiedon epäsymmetrialla, minkä vuoksi on ajateltu, että terveydenhuolto ei aivan avoimille markkinoille sovi, vaan tarvitaan porrastus portinvartijana. Tämän vuoksi potilaan vapauttamiseksi esitetty ajatus voi hyvästä tarkoituksestaan huolimatta kääntyä potilasta vastaan, olla heitteille jättöä.

2. Rahoitus vakaammaksi, kunnat suuremmiksi tai kuntia suuremmat rahoittavat yksiköt. Valtion rahoitusta lisää.

3. Omavastuun lääkekorvauksissa on oltava kohtuullinen. DM I:n osalta en hyväksy ehdotettua. SV-kuntoutukseen vaikuttavuusnäkökohta.

Mette Nissen, Kuopio

22 v, lääketieteen 2. vuosikurssin opiskelija, www.mettenissen.net

Kokoomus

1. Tärkeintä on että ihminen pääsee hyvään ja tarkoituksenmukaiseen hoitoon säädyllisessä ajassa. Mikäli vapaa hoitopaikan valinta edesauttaa tätä pyrkimystä, en näe siinä minkäänlaista ongelmaa, kunhan kustannukset potilaalle tai valtiolle eivät nouse kohtuuttomiksi.

2. Terveyskeskukset tarvitsevat takaisin kadotetun kunniansa. Toimiva terveyskeskus, jonka käytännön työtä kunnioitetaan riittävällä resursoinnilla, voi ennaltaehkäisevällä työllä ja yleislääketieteen osaamisellaan auttaa potilaita ilman erikoissairaanhoitoon ohjaamista tapauksissa, joissa se ei ole tarvittavaa. Nykyisellä systeemillä ei paikoittain ylityöllistetty henkilökunta välttämättä ehdi auttamaan jokaista tarvitsevaa, jolloin potilaat turhautuneina hakeutuvat sairaalan päivystykseen tai muuta kautta erikoissairaanhoidon piiriin.

3. Potilaan hoidon laatu ja saatavuus tulee turvata. Esimerkiksi hoitopaikan valinnassa vaikuttaa suuresti potilaan maksettavaksi jäävät summat, jolloin sairausvakuutusjärjestelmä kannustaa jo liiaksi rasitetun julkisen terveydenhuollon piiriin. Terveydenhuollon järkevä jakautuminen yksityisen ja julkisen sektorin välille toisi terveen kilpailutilanteen liikaa kuitenkaan rasittamatta kumpaakaan.

Marjut Frantsi, Outokumpu

38 v, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, Outokummun terveyskeskus, www.opaasi.fi/marjutfrantsi

Keskusta

1. Kyllä lääkärin ja hoitopaikan valinnanvapaus kuuluu nykypäivään ja erityisesti tulevaisuuteen. Se voitaisiin toteuttaa esimerkiksi palvelusetelijärjestelmällä.

2. Hankala juttu nykyisessä tilanteessa. Palveluseteli auttaisi tässäkin, eli potilas halutessaan etsisi hoitopaikan sieltä missä jonot ovat lyhyemmät tai niitä ei ole. Rakenteiden organisatorista uudistamista tarvittaneen myös tulevaisuudessa. Sen lisäksi tarvitaan rahallista lisäpanosta terveydenhuoltoon sekä enemmän terveydenhuollon arvostusta ja asiantuntemusta päättäjätasolla. Lääkärin tehtäviä - erityisesti perusterveydenhuollossa - tulee tarkastella uudelleen ja siirtää tiettyjä rutiinitehtäviä (kuten tietyt todistukset ja lausunnot, pienet tapaturmat jne.) muille ammattihenkilöille, niin että lääkärin työpanos tulisi käytettyä tehokkaammin nimenomaan lääketieteellistä osaamista vaativiin tehtäviin. Julkisen sektorin pakkotahtisesta työstä on keinolla millä hyvänsä päästävä eroon, muuten ei apua näy terveyskeskusten lääkäripakoon. Julkisten terveydenhuollon laitosten vuokraamista yksityiseen käyttöön ilta-aikaan tulee uudelleen harkita.

3. Sairausvakuutusjärjestelmä on perusjärjestelmänä hyvä ja kattava. Sairausvakuutuslailla toki on jo ikää ja siksi voisi olla aika tarkastella sitä kokonaisuutena. Yleisesti ongelmana tänä päivänä on - erityisesti pienituloisille (eläkeläiset, lapsiperheet jne.) - omavastuuosuuksien suuruus ja niiden jatkuva kasvu. Koko järjestelmässä pitäisi olla yksi omavastuu, mikä olisi suhteutettu tuloihin. Ongelmallista on tietysti terveydenhuollon kulujen (lääkekulut ja tutkimukset) jatkuva paisuminen.

Tapio Hämäläinen, Rääkkylä

49 v, terveyskeskuslääkäri, Rääkkylän terveyskeskus, www.tapiohamalainen.net

SDP

1. Potilailla tulee olla oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa. Julkisten terveydenhuoltopalvelujen tulee olla kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Järkevän hoidonporrastuksen noudattaminen on kaikkien etu.

2. Julkista terveydenhuoltojärjestelmää syytetään tehottomaksi, koska jonoja on syntynyt. Totuus kuitenkin on, että suomalainen pääosin verorahoitteinen sosiaali-ja terveydenhuoltojärjestelmä takaa kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen tasa-arvoiset oikeudet yhteisesti kustannettuihin palveluihin jokaiselle kansalaiselle. Mutta nyt julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on rapautumassa.Terveydenhuollon resursseja on lisättävä niin, että se kykenee myös jatkossa hoitamaan odotettavissa olevan tehtävien lisääntymisen, jota väestön ikääntyminen ja lääketieteen kehittyminen tuovat tullessaan. Kansallisen terveysprojektin suositukset on pantava pikaisesti täytäntöön. Järkevä hoidonporrastus on toteutettava sekä kunnan sisällä että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Erityisen tärkeää on, ettei kunnissa säästetä peruspalveluissa, koska pienetkin säästöt saattavat kostautua miljoonien menoina erikoissairaanhoidossa. Asiakasmaksuista päätettäessä on otettava huomioon maksujen kokonaistaloudellisuus. Terveyskeskustyö on tehtävä houkuttelevaksi työolosuhteita ja terveyskeskusten fyysisiä edellytyksiä korjaamalla. Myös palkkausasiat on hoidettava asiamukaiselle tasolle. Yhteistyötä julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä tulisi tehostaa. Kuntien kannattaisi ostaa tiettyjä palveluja asukkailleen yksityiseltä sektorilta. Terveydenhuoltolaitosten tiloja tulisi olla mahdollista käyttää potilastyöhön myös virka-ajan ulkopuolella.

3. Sairausvakuutusjärjestelmä on pääosin hyvä ja kattava, mutta lääkärinpalkkioiden ja sekä tutkimuksen ja hoidon korvauksia tulisi korottaa. Ongelmana on terveydenhuollon rahoituksen moninaisuus, jonka seurauksena kenelläkään ei ole näkemystä todellisista kokonaiskustannuksista. Pyritään kustannusten siirtoon toiselle osapuolelle. Toisaalta tämä antaa köyhimmille kunnille mahdollisuuden siirtää kustannuksia kunnilta valtiolle. Myös eri vakuutuslaitosten ja Kelan väliset ongelmat tulisi selvittää mm. tapaturmakorvausten suhteen.

Pertti Puhakka, Joensuu

65 v, LL, psykiatrian erikoislääkäri, hallinnon pätevyys, lääkintöneuvos, vuodesta 1998 eläkkeellä, viimeksi 20 vuotta lääninlääkärinä Pohjois- Karjalassa. www.personal.fimnet.fi/sll/pertti.puhakka

Keskusta

1. Periaatteessa kyllä, mutta siihen ei päästä kuin nappulasta painaen. Jo nyt yksityissektorilla voi valita lääkärinsä ja jollakin tapaa hoitopaikankin. Kunta on ollut lähes koko 40 vuotta kestäneen lääkäriurani ajan palvelujen järjestäjä ja systeemi on toiminut hyvin ihan viime vuosiin asti. Nyt sitten lääkärit eivät enää hakeudu julkisen terveydenhuollon virkoihin ja järjestelmä alkaa rapautua. Rahoitusvaje terveydenhuollossamme on Ruotsiin verrattuna yli kaksi miljardia euroa vuositasolla, mutta muustakin kuin rahasta on tässä kysymys. Vaikka koko terveydenhuolto olisi valtion organisoima, niin alueellisia eroja tulisi varmasti olemaan. Eikä koko alan yksityistäminenkään toisi autuutta. Muutosta tarvitaan ja aika nopeasti, mutta en tiedä asiaan ratkaisua; tietäneeköhän kukaan. Keskustelua tarvitaan!

2. Edellisessä oli jo osa vastausta. Koskaan jonoista ja odottamisesta ei päästä eroon. Väestön vanhetessa sairaudet lisääntyvät ja alallemme tulee uusia hoitomuotoja. Olisi yleisesti sovittava tasot, mistä lähtien ja mihin asti hoidetaan. Kaikkia ja kaikkea ei voida hoitaa koskaan niin, että jokainen olisi tyytyväinen. Yksilön vastuuta terveytensä vaalimisessa tulisi korostaa nykyistä enemmän.

3. Se on ollut voimassa 40 vuotta ja pieniä muutoksia sinä aikana on tehty ja joudutaan jatkossakin tekemään. Ehkä sava-maksua joudutaan korottamaan, kun rahat eivät muuten riitä sv-korvauksiin. Isoon remonttiin mielestäni ei ole tarvetta.

Michael Luther, Solf, Korsholm

56 v, LT, thorax ja verisuonikirurgian erikoislääkäri, verisuonikirurgian ylilääkäri, Vaasan Keskussairaala, www.netikka.net/michaelluther

Rkp

1. Potilaan oikeus valita oma hoitava lääkäri on keskeinen edellytys hyvälle potilas-lääkärisuhteelle, varsinkin perusterveydenhuollossa, jossa se tulisi myös toteuttaa laajasti, ei vain yksityisessä vaan myös julkisessa terveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidossa ei nykyisin ole mahdollista toteuttaa potilaan toivomusta lääkärivalinnasta julkisessa terveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidossa tulisi sen sijaan lisätä potilaan mahdollisuuksia valita hoitopaikkaansa (sairaala).

2. Perusterveydenhuollossa kehittämällä omalääkärijärjestelmää. Erikoissairaanhoidossa kansallisen terveydenhuoltoprojektin suuntaviivojen mukaan. Muodostetaan riittävän isoja erikoisalayksiköitä jotka voivat hoitaa toimintaa tehokkaasti ja laadukkaasti. Koska julkisen sairaanhoidon rahoituskriisi ei tule loppumaan yksityisen terveydenhuollon merkitys täydentävänä palveluntuottajana voi kasvaa. Terveydenhuolto ja sairaanhoito ovat vaalikampanjani keskeisiä teemoja yrittäjyyden ja tasapainotetun talouden lisäksi. Näkemykseni mukaan lääkäri ei pysty vaikuttamaan terveydenhuollon kehitykseen oman työpaikan (ei ainakaan minun) normaaleja kanavia pitkin. Julkisen terveydenhuollon hallinto ja ohjaus ovat jähmettyneet muutoksia pelkääviin ja vastustaviin rakenteisiin ja asenteisiin. Muutokset voisivat tervehdyttää organisaatiota ja toimintaa. Täytyy pyrkiä mukaan pöytiin, joissa päätökset tehdään.

3. Sairausvakuutusjärjestelmää kannattaisi kehittää. Potilaiden sieltä saama tuki heidän käyttäessään yksityisiä terveydenhuoltopalveluja on yhteiskunnalle halpa tapa vähentää julkisen terveydenhuollon paineita.

Pehr Löv, Pedersöre

55 v, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, kansanedustaja, www.sfp.fi/lov

Rkp

1. Kyllä! Kansallinen terveydenhuolto-ohjelma sisältää hoitotakuujärjestelmän kehittämistä. Ohjelmassa hoitotakuu tarkoittaa että potilaalla on valinnanvapaus kun kunta ei pysty osoittamaan hoitopaikkaa 3-6 kuukauden sisällä. Olisin sillä kannalla, että palvelusetelijärjestelmää pitäisi kokeilla. Ainoastaan kokeilun kautta saataisiin uskottavuutta siihen järjestelmään, joka tosiaan olisi asiakasystävällinen.

2. Nykyisen, suhteellisen hyvän järjestelmän tehostaminen. Siihen liittyy kansallisten ja paikallisten hoito-ohjelmien laatiminen. Erikoislääkärien lukumäärän lisääminen. Työolosuhteiden parantamista julkisella puolella. Terveydenhuollon johtaja-taidon huomattava parantaminen on tarpeen.

3. Lääkekorvausjärjestelmää pitää uudistaa sillä tavalla että he, jotka sairastavat vähän maksaisivat vielä enemmän ja he jotka sairastavat enemmän ja tarvitsevat paljon lääkkeitä ja kalliita, uusia ja hyviä lääkkeitä saisivat varmuudella hyvän hoidon pienellä omavastuulla. Uudistus täytyy valitettavasti suorittaa melkein kustannusneutraalisti. Sairausvakuutusjärjestelmästä toteaisin, että Somera-toimikunnan mielestä sairausvakuutus jaettaisiin rahoituksellistesti kahteen komponenttiin; työtulovakuutukseen ja sairaanhoitovakuutukseen. Tämä olisi varmaan hyvä uudistus ja nykyistä läpinäkyvämpi. Korotustarve, vuoteen 2007 mennessä, olisi sen mukaan sekä työnantajien että työntekijöiden kohdalla 0,5 - 0,6 prosenttia.

Matti Paloneva, Vaasa

49 v, yleislääketieteen erikoislääkäri, Vaasan terveyskeskus

Vihreä liitto

1. Tärkeää ei ole palvelun tuottajataho vaan saatavuus, laatu ja hinta. Kunnan sisällä lääkärin valinnan/vaihdon tulisi olla mahdollista. Palvelusetelikokeiluja ym. kannattaa käynnistää. Ei saa olla ideologinen kysymys.

2. Tuleva hallitusohjelma ratkaisee. Rahaa tarvitaan selvästi lisää. Riittävää määrää henkilökuntaa ei saada nykyisellä palkkatasolla ja työtahdilla julkiseen terveydenhuoltoon. Ihmisten omaa vastuuta, elintapoja tulee korostaa. Terveyttä tuottamaton palvelu pitää lopettaa. Yhteiskunnan vastuun raja pitää miettiä. Potilas taas lähtökohdaksi. Piireihin matalan byrokratian osaamiskeskuksia. Kapasiteettia pitäisi käyttää tehokkaammin. Yksityispalveluiden sopimusostoa lisätään.

3. Toimiva julkinen terveydenhuolto on tärkeä osa sosiaaliturvaa ja se tasaa terveyseroja. Kannatan innovaatioita ja yhteistyötä, mutta en amerikkalaista systeemiä.

Heimo Lajunen, Jyväskylä

49 v, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, perhelääkäri, Jyväskylän Lääkärikeskus, Vaajakosken terveysasema, Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiö, Avita-lääkärikeskus, Keski-Suomen Lääkärintodistus Oy, www.heimolajunen.net

Kokoomus

1. Toivon, että potilas voisi valita lääkärinsä. Katson kuitenkin, että tässä tulisi käyttää monin paikoin hyväksi myös yksityissektoria valinnan mahdollisuuden varmistamiseksi. Ongelmia voi syntyä, jos esimerkiksi kahden lääkärin terveysasemalla toinen on "suosittu" ja toinen ei.

2. Onko täydellinen jonottomuus kunnallisella puolella edes sopiva tavoite? Kohtuuttomista jonotusajoista tulisi päästä eroon, silloin, kun potilaan vaiva on sellainen, jonka hoitaminen nähdään tarpeelliseksi. Hoitotakuujärjestelmän tueksi kaivataan mielestäni vahvaa, hyvin mietittyä ohjeistusta siitä, mitä tauteja/tiloja milläkin kiireellisyysasteella tulisi hoitaa. Muutoin on selvästi tarjolla se vaara, että seuraamuksien pelossa hoidetaan vähemmän tärkeitä asioita silloinkin, kun pitäisi keskittyä välttämättömimpään. Ajoittain voitaisiin siis joutua nykyistä huonompaan tilanteeseen. Terveydenhuolto kaipaa vahvaa työnohjausta (myös lääkäreille!) sekä "porttivahteja" (esim. kokeneita, laaja-alaisen näkemyksen omaavia yleislääkäreitä) keskussairaaloiden lähetevirtoja arvioimaan. Ei niinkään tule pyrkiä tekemään mahdollisimman paljon vaan mahdollisimman hyvää ja harkittua.

3. Sairausvakuutusjärjestelmässä tärkeää on korvaustason jälkeenjääneisyyden korjaaminen. Korvaustasoissa tulee paremmin huomioida tehty työ ja siihen käytetty työaika pelkän toimenpiteiden lukumäärän ja käytetyn laitteen kalleuden lisäksi.

Ilkka Mikkonen, Säynätsalo (Jyväskylä)

44 v, LL, erikoistumassa työterveyshuoltoon, JKL:n kaupungin työterveys (vv.)

SDP

1. Potilaan valinnanvapautta on hyvä lisätä, kuitenkin asiantuntijan ohjauksessa esimerkiksi sairaanhoitopiirin sisällä.

2. Hoitotakuu oikein toteutettuna ja resurssoituna voi olla ratkaisu. Taloudellisten resurssien lisäksi henkilöresurssit tulee mitoittaa tällöin tarvetta vastaaviksi.

3. Kyllä, vanha järjestelmä on jäykkä, eikä pysty kunnolla vastaamaan tämän hetken tarpeisiin.

Antti Hynninen, Raahe

37 v, yleislääketieteen erikoislääkäri, johtava lääkäri, Raahen seudun terveydenhuollon kuntayhtymän perusterveydenhuolto, www.anttihynninen.net

Kokoomus

1. Täydellinen valinnanvapaus johtaa helposti hallitsemattomaan terveyspalveluiden käyttöön. Omalääkärin tulee ohjata potilas hänen tarvitsemiinsa palveluihin. Omalääkärin roolia tulisi selkeästi korostaa ja valinnanvapaus omalääkärin suhteen edesauttaa hyvän hoitosuhteen syntymistä. Erikoissairaanhoidon palveluiden käyttöä tulee jatkossakin ohjaamaan asiakkaan toiveet, omalääkärin lääketieteellinen näkemys ja taloudellisten resurssien antamat rajat. Kannatan hallittua valinnanmahdollisuuksien lisäämistä myös eri palveluntuottamismallien suhteen.

2. Akuutisti meidän tulisi ottaa käyttöön kaikki olemassa olevat resurssit toimenpidejonojen purkamiseksi. Pitemmällä ajanjaksolla ongelman ratkaiseminen vaatii panostusta sekä perusterveydenhuoltoon että erikoissairaanhoidonpalveluita tuottaviin yksiköihin. Perusterveydenhuollossa tulee olla riittävät resurssit ennaltaehkäisevään työhön sekä oikea-aikaisen diagnostiikan ja hoitoonohjauksen toteuttamiseksi. Erikoissairaanhoidon osaamista tulee olla matalakynnyksisenä tukemassa perusterveydenhuollon toimintaa. Lisäksi meillä tulee olla resursseja toteuttaa ne odotettavat toimenpiteet. Ratkaisu on siis moniportainen ja vaatii resurssointia kaikille terveydenhuollon tasoille.

3. Sairausvakuutusjärjestelmää tulisi mielestäni uudistaa siten, ettei maksujärjestelmä itsessään ohjaa terveydenhuollon rakenteita. Sairausvakuutusjärjestelmä on osa terveydenhuollon kustannusvastuu kokonaisuutta. Meidän tulee suhtautua muutoksiin harkiten ja ilman ennakkoasenteita. Sairausvakuutusjärjestelmän muutokset ovat osa koko terveydenhuollonpalvelujärjestelmän rakennemuutosta. Jatkossa meidän tulee selkiyttää kuntien, valtion ja eri vakuutusjärjestelmien rooleja ja vastuita.

Niilo Keränen, Taivalkoski

52 v, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, Taivalkosken terveyskeskuksen johtava lääkäri, kansanedustaja, www.niilokeranen.net

Keskusta

1. Kyllä, mutta tietyissä rajoissa. Jos potilaan haluama hoito olisi saatavissa myös lähipalveluna, yhteiskunnan osuus kustannuksista tulisi määräytyä sen lähipalveluna annettavan hoidon kustannusten mukaan. Kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolakien mukaan nämä lähipalvelut kuitenkin yleensä joudutaan pitämään yllä yhteiskunnan toimesta.

2. Ensinnäkin meidän terveydenhuoltomme on muihin maihin verrattuna selvästi aliresurssoitu. Siksi tarvitaan selvästi enemmän rahaa ja työntekijöitä terveydenhuoltoon. Toiseksi sairaanhoitopiirien hoitoketjut on saatava toimimaan nykyistä tehokkaammin. Kolmanneksi hoitojen tehokkuutta tulee parantaa mm. Käypä hoito-suosituksiin ja FinOhtan selvityksiin perustuen.

3. Periaatteessa sv-järjestelmä on hyvä. Korjausta tarvitaan kuitenkin lääkekorvausjärjestelmään mm. harvinaisten ja kalliiden lääkkeiden osalta. Samoin - mikäli sairaanhoidon sv-korvausten on todella tarkoitus tarjota vaihtoehto julkiselle terveydenhuollolle - sairaanhoidon sv-korvaustasoa tulee parantaa.

Raisa Mäkäräinen (os. Pääkkönen), Kajaani

38 v, LL, työterveyslääkäri, työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri, (aikaisemmalta ammatilta fysioterapeutti), Kainuun työterveys, www.raisamakarainen.net

SDP

1. Ei onnistu käytännössä. Jotkut lääkärit ovat aina ns. suosikkilääkäreitä ja toiset vähemmän suosittuja. Suosikkilääkäreiden vastaanotot ruuhkautuisivat ja toiset pääsisivät vähemmällä. Jos kunta/valtio järjestää hoidon, tulee asiantuntijoilla olla oikeus järjestää se mielekkäällä tavalla. Eri asia on, jos potilas maksaa hoitonsa itse. Silloin asiakas voi valita kenet hyvänsä.

2. Monet potilaat hakeutuvat vastaanotoille aivan liian herkästi. Valistusta ja ohjausta tarvitaan siihen, minkälaisten asioiden takia kannattaa hakeutua vastaanotolle. Ei ole mitään mieltä siinä, että kuntien kalleimpiin virkamiehiin lukeutuvien työnteki jöiden työaikaa käytetään näin väärin. Lisäksi kaiken maailman todistusten laatimisiin menee lääkäreiden työaikaa aivan liikaa; milloin pitää olla kirjoittamassa talonyhtiölle todistusta jonkun asukkaan apuvälinetarpeesta, milloin verottajalle, milloin työnantajalle jne. Lisäksi tiukkaa priorisointia siihen, mitkä ovat terveydenhuollon primaaritehtävät. Mitä leikataan, hoidetaan ja järjestetään verovaroin, mihin ihmiset vastuutetaan itse maksaviksi.

3. Ehdottomasti. Kelan korvauskäytäntö sotkee tavattomasti hoitosuositusten toteutumista. Monet asiakkaat eivät syö esim. verenpainelääkkeitä kun Kela ei erityiskorvaa. Asiakkaat mieltävät Kelan korvausrajat ja lääkäreiden hoitosuositukset yhdeksi ja samaksi asiaksi. Erityiskorvattavuus täytyisi kokonaan poistaa ja nekin rahat sijoittaa vaikka yleiseen korvauksen nostoon, jos ne halutaan lääkkeissä pitää (siis 75 % korvaus pois ja tilalle yleinen 60 % korvaus). Lisäksi näiden lääketodistusten teko sitoo lääkäreiden työaikaa liikaa. Jatkuvasti täytyy olla sanelemassa/kirjoittamassa todistuksia lääkkeen käytön tarpeellisuudesta. Jos lääkärin mielestä lääkettä on järkevää käyttää, pitäisi reseptin olla riittävä todiste Kelalle sen järkevyydestä.

Ali Omar, Oulu

27 v, lääketieteen kandidaatti, vs-tkl, Ylivieskan terveyskeskus, www.kristillisdemokraatit.fi/vaalit.2003/oulu/ali.omar

Kristillisdemokraatit

1. Jossain määrin kyllä. Näin potilas voisi olla tyytyväisempi hoitoon, hoitomyöntyväisempi ja sitoutuneempi sairautensa hoitoon. Mutta esimerkiksi oululainen potilas voitaisiin lähettää helsinkiläiskollegalle ainoastaan perustelluissa erityistapauksissa.

2. Erikoissairaanhoidon lähetteiden tasoa tulee parantaa ja sopia alueellisesti läheteindikaatioista. Työikäisten komplisoitumattomat ylähengitystieinfektiot ja tietyt päivystysluonteiset vaivat (esim. kynsivallintulehdus jne.) voi hoitaa koulutettu hoitaja. Terveyskeskuksissa lääkärille tulevien päivystyspotilaiden määrää tulee pyrkiä vähentämään, jotta resursseja jää enemmän kansanterveydellisesti merkittävien sairauksien hoitoon. Myös päivystyspoliklinikan työaikana voitaisiin hoitaa muutamia ajanvarauspotilaita, esim. Taivalkosken terveyskeskuksessa toimitaan näin.

3. Ei ole. Verotuksen avulla voitaisiin pyrkiä kannustamaan henkilökohtaisten sairauskuluvakuutusten ottamista.

Lea Peltola, Oulu

47 v, psykiatrian, nuorisopsykiatrian ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, osastonylilääkäri, OYS

Vihreä liitto

1. Potilaalla olisi oltava oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa.

2. Terveydenhuolto tarvitsee lisäresurssointia; tällä hetkellä bruttokansantuotteesta käytämme vain noin 6 % terveydenhuoltoon, mikä on yhtä alhainen luku kuin lamavuosina. Terveydenhuollon imagoa tulisi parantaa, jotta alalle saataisiin houkutelluksi lisää työntekijöitä.

3. Sairausvakuutusjärjestelmä on koko ajan huonontunut potilaiden kannalta. Esimerkiksi verotuksellisesti voitaisiin sairauskuluja ajatella vähennettäväksi.

Paavo Tuomaala, Rovaniemi

70 v, silmätautien erikoislääkäri, lääkintöneuvos, toiminut Lapin KS:n silmätautien osaston ylilääkärinä 25 vuotta, nyt yksityislääkärinä

Kokoomus

1. Periaatteessa kyllä. Tähän suuntaan kehitystä on ohjattava. Kun käytännössä lääkärin tai hoitopaikan valintaan on realistisia mahdollisuuksia, olisi potilaalla mielestäni hyvä olla "luottolääkäri", jonka kanssa voisi neuvotella vaihtoehdoista.

2. Lääkärin työn sisältöä ja painopistealueita tulee jatkuvasti arvioida niin perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa kuin myös työterveyshuollossa. Yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä parannettava. Palveluja on voitava tuottaa yhdessä. On voitava käyttää samoja tiloja ja samoja laitteita. Tiedonkulun on oltava esteetöntä. Omalääkärijärjestelmää on kehitettävä ja vahvistettava, omalääkäri voi olla myös yksityispuolelta. Aivan erikoisen tärkeänä pidän jatkuvan koulutuksen mahdollisuutta. Hyvä ammattitaito lisää työn mielekkyyttä, viihtyisyyttä työssä ja vähentää lääkärin stressiä, mikä on tietenkin potilaan kannalta hyvä asia. Korostan myös potilas-lääkärisuhteen merkitystä. Mielestäni lääkärin olisi voitava työskennellä julkisissa viroissakin joustavasti ja kannattavasti niin halutessaan yli normaalin eläkeikärajan.

3. Sairausvakuutus järjestelmää on kehitettävä ja ajantasaistettava niin, että se vahvistaa julkisen ja yksityisen sektorin saumatonta yhteistyötä ja tuo terveydenhoitoon lisää lääkäreiden työkapasiteettia. Sairausvakuutuksella on turvattava potilaalle mahdollisuus lääkityksen ja kuntoutuksen ohjeen mukaiseen noudattamiseen. Sairausvakuutusjärjestelmän kautta voidaan lisätä potilaan valinnan vapautta hoidon suhteen.