Nykyinen virkaehtosopimus velvoittaa täydennyskoulutuksen tarjoamiseen, mutta myös kilpailu lääkäreistä on varmastikin muuttanut työnantajien asenteita koulutusmyönteisemmiksi, arveltiin lääkäripäivillä. Moni kertoikin suhtautumisen koulutukseen muuttuneen aivan parin viime vuoden aikana.

- No, tietysti väestövastuulääkärin väestö ei katoa minnekään, jos on päivän tai pari koulutuksessa. Tekemättömät työt odottavat työpaikalla, mutta tärkeintä on päästä oppimaan uutta, pohtivat helsinkiläiset terveyskeskuslääkärit Antti Lähteenmäki ja Erkki Kahila.

Lähteenmäki osallistui tiistain oppimis- ja kehityshäiriöitä käsittelevään seminaariin, Kahila etsiskeli puolestaan lääketieteen maailmankuvaa.

Kahila on itse ollut aktiivisesti mukana tuomassa antropologista lääketieteellistä ajattelua mm. suomalaiseen lääkärikoulutukseen. Myös Lähteenmäki tunnisti antropologisen ajattelutavan sekä narratiivisen lääketieteen ihmiskäsityksen olevan lähellä omaa näkemystään lääkärin työstä. Nämä molemmat suuntauksethan edustavat ajattelutapaa, jossa lähtökohtana on ihminen, eikä organismi, kuten biolääketieteessä. Narratiivisuus, kertomuksellinen lääketiede, taas käsittelee potilaan omaa kokemusta hoidon perustana, ja näyttölääketiedettä sen työkaluna.

- Usein saatetaan ajatella, että biolääketiede ja nämä filosofisemmat suuntaukset olisivat ikäänkuin vastakkaisia tai sulkisivat toinen toisensa pois. Näinhän ei missään nimessä ole, vaan kyse on enemmänkin siitä lähestymistapojen erosta, joita esimerkiksi antropologisessa tai narratiivisessa lääketieteessä on verrattuna puhtaaseen biolääketieteeseen, Antti Lähteenmäki sanoo.

Erkki Kahila sanoo, että kuunteleminen on potilaan ja lääkärin suhteessa aina tärkeää, eikä esimerkiksi narratiivisen lähestymistavan omaava lääkäri voi hoitaa potilasta ilman biolääketieteen oppejaan ja sen hoitoja. Oleellisinta on inhimillisyyden merkityksen tajuaminen käytännössä.

Terveyskeskustyö on kiireistä ja aikaa vähän. Miten esimerkiksi narratiivinen, kuunteleva ja potilaan elämäntilannetta huomioiva työote sopii minuuttiaikataululla työskentelevälle väestövastuulääkärille?

- Tällä lähestymistavalla käy päinvastoin niin, että aikaa säästyy, koska potilas on tullut tutuksi, ja häntä voi auttaa kokonaisvaltaisemmin kuin hoitamalla vain yhtä kroonista vaivaa kerrallaan, lääkärit huomauttivat. He korostivat myös, ettei inhimillinen työote kuitenkaan tarkoita sitä, että lääkäri olisi aina kiva, määräisi kivoja hoitoja ja tekisi kuten potilas tahtoo. Päinvastoin esimerkiksi elämäntapaneuvonnassa lääkäri saattaa joutua puuttumaan hyvin epämukavalla tavalla potilaan elämään. Oleellista on Lähteenmäen ja Kahilan mukaan kuitenkin rehellisyys. Rehellinen kohtaaminen ja kontakti saavuttaa kyllä potilaan luottamuksen pidemmän päälle paremmin kuin pelkkä pyrkimys helppoon miellyttämiseen.

Tule Ouluun!

Lääkäripäivien näyttelyn yksi kasvava alue on rekrytoijien kulmaus. Kävijöitä houkuteltiin niin etelään kuin pohjoiseen, niin yksityiselle kuin kuntatyönantajallekin.

Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen rekrytointiosastolla houkutteli tulijoita töihin Höyhtyän terveysaseman vastaava lääkäri Susanna Huuskonen.

- Koulutuksesta ei meillä nykyisin tingitä! kehui Huuskonen. Hän myöntää, ettei tilanne takavuosina ollut niin hyvä kuin nykyisin, jolloin VES ja kilpailu lääkäreistä on alkanut muuttaa kuntatyönantajankin suhtautumista. Oulussa lääkärit voivat jopa valita esimerkiksi, mitkä päivät eniten kiinnostavat ja mennä haluamaansa paikkaan.

- Yhä enemmän myös alueelliset lääkäripäivät ovat alkaneet kiinnostaa kehittyneen ohjelmatarjontansa vuoksi. Niillä seminaarit on suunnattu hyvin käytännönläheisiksi. Täällä Helsingissä ehdottomia valtteja ovat kuitenkin monipuolisuus ja moniarvoisuus. Täällä ovat myös puhumassa alan suurimmat gurut, kehui Huuskonen. Hän tosin naurahti arvostavansa itse kyllä moniarvoisuutta ja uusia näkökulmia, mutta oli silti valinnut omaksi kurssikseen käytännön kirurgiaa. Muu aikaa kuluukin sitten rekrytointiosastolla.