Suomessa on tänä vuonna enemmän lääkäreitä kuin koskaan aiemmin. Juuri valmistuneen tilastoraportin mukaan maaliskuussa 2003 lääkäreitä oli kaikkiaan 19 876, mutta 20 000 lääkärin raja on sittemmin jo ylittynyt.

Haastatteluhetkellä työikäisiä lääkäreitä oli kaikkiaan 17522, joista työssä oli 15 271 lääkäriä. Lääkärien työllisyystilanne on erittäin hyvä, sillä vain 30 lääkäriä ilmoitti olevansa työttömänä.

Maaliskuussa 2003 yhteensä 1603 eli noin 9 prosenttia työikäisistä lääkäreistä ei harjoittanut päätoimisesti lääkärin ammattia Suomessa. Suurin syy lääkärintyöstä poissaoloon oli ulkomailla olo, joka oli syynä lähes puoleen kaikista poissaolotapauksista. Lääkärikunnan naisistuminen näkyy siinä, että yhä useampi lääkäri ilmoittaa olevansa poissa lääkärin työstä äitiysloman tai lastenhoidon takia.

Työssä olevien lääkärien määrä on kasvanut vuosittain, ja maaliskuussa 2003 oli 194 työllistä lääkäriä enemmän kuin vuotta aiemmin. Vuoteen 1993 verrattuna työllisten lääkärien määrä on kasvanut noin 2 800 lääkärillä. Lähes puolet työssä olevista lääkäreistä työskentelee päätoimisesti sairaalassa ja noin joka viides terveyskeskuksissa. Perusterveydenhuollossa työskentelevien lääkärien määrä väheni jo kolmatta vuotta peräkkäin, kun taas sairaalassa työskentelevien lääkärien määrä on kasvanut lähes joka vuosi. Päätoimisesti yksityisvastaanottoa ilmoitti kyselyssä pitävänsä 1507 lääkäriä, missä on lisäystä edelliseen vuoteen verrattuna 86 lääkärin verran. Opetuksen ja tutkimuksen tehtävissä toimivien lääkärien määrä väheni vuodessa 70 lääkärillä ja on nyt suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 1993. Myös työterveyshuollossa toimivia lääkäreitä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin eli 826 lääkäriä.

Lääkärikunta naisistuu kovaa vauhtia

Lääkärikunnan sukupuolirakenne on muuttunut merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana: kun vuonna 1993 noin 43 prosenttia kaikista työssä olevista lääkäreistä oli naisia, on naisten osuus kivunnut vuonna 2003 jo noin 52 prosenttiin. Lääkärikunta on naisvaltaistunut kaikilla sektoreilla, mutta merkittävintä sukupuolirakenteen muutos on ollut sairaaloissa. Suhteellisesti suurin naisten osuus on terveyskeskuksissa, joissa työskentelevistä lääkäreistä noin 60 prosenttia on naisia.

Mieslääkärit ovat keskimäärin selvästi naispuolisia kollegoitaan vanhempia: mieslääkärien keski-ikä oli maaliskuun kyselyn mukaan 47 vuotta ja naislääkärien 42,8 vuotta. Kaikista työssä olevista lääkäreistä joka kolmas oli yli 50-vuotias ja nuorimpaan, alle 30-vuotiaiden ikäryhmään kuului vain alle 5 prosenttia kaikista lääkäreistä. Mieslääkäreistä 43 prosenttia kuului 50-63-vuotiaiden ikäryhmään, kun taas naislääkäreistä tämän ikäryhmän osuus oli noin 24 prosenttia. Alle 30-vuotiaiden ryhmässä naisia oli yli 70 prosenttia, kun taas vanhimman ikäryhmän lääkäreistä naisia oli alle 40 prosenttia. Miesten ja naisten ikärakenteesta nähdään, että lääkärikunnan naisistuminen tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa.

Osa-aikatyö yleistyy

Osa-aikatyö on yleistynyt lääkärien keskuudessa huomattavasti vajaan 10 viime vuoden aikana. Maaliskuussa 2003 osa-aikaisesti työskenteli yli 2 000 lääkäriä eli 13,5 prosenttia ammattikunnasta, kun vielä 8 vuotta aikaisemmin osa-aikatyössä oli vain reilu 5 prosenttia työssä olevista lääkäreistä. Osa-aikatyön yleistymistä selittävät osaltaan osa-aikaeläkkeen sekä osittaisen hoitovapaan lisääntynyt käyttö. Naislääkäreistä työskentelee osa-aikaisesti 15,8 prosenttia ja miehistä 10,9 prosenttia. Osa-aikatyön yleisyydessä on huomattavia eroja eri sektoreiden välillä. Joka neljäs päätoimisista praktikoista työskentelee osa-aikaisesti, kun taas sairaala- ja terveyskeskuslääkäreistä osa-aikatyössä oli noin 11 prosenttia. Keskimäärin osa-aikaista työtä tekevät työskentelivät 21,8 tuntia viikossa.

Oman päätoimensa ohessa sivutöitä tekeviä lääkäreitä oli kaikkiaan 6349 eli noin 42 prosenttia työllisistä lääkäreistä. Sivutöitä tekee yli puolet (52,4 %) mieslääkäreistä ja noin kolmannes (31,5 %) naislääkäreistä. He ilmoittivat yhteensä 9 891 sivutoimista tehtävää eli keskimäärin noin 1,6 sivutyötä lääkäriä kohden. Yleisin sivutyö on oman praktiikan pito, jonka mainitsi lähes kolmannes lääkäreistä.

Työssä olevista lääkäreistä noin 64 prosenttia on vakituisessa työsuhteessa, noin 10 prosenttia työskentelee sijaisena ja noin 26 prosenttia toimii muuten määräajaksi solmitussa työsuhteessa. Määräaikaisten työsuhteiden yleisyys vaihtelee työskentelysektoreittain. Selvästi eniten määräaikaisia työsuhteita tekevät opetus ja tutkimustehtävissä toimivat lääkärit: lähes 60 prosentilla on määräajaksi solmittu työsuhde. Sairaalalääkärien työsuhteista noin puolet on vakituisia. Terveyskeskuslääkäreistä kolmella neljästä on vakituinen työsuhde.

Jatko- ja täydennyskoulutukseen osallistuminen

Lääkärit käyttivät työpaikan ulkopuoliseen koulutukseen keskimäärin 7 päivää vuodessa. Eniten työpaikan ulkopuoliseen koulutukseen osallistuivat opetuksen ja tutkimuksen tehtävissä työskentelevät lääkärit, joilla oli keskimäärin 9,5 koulutuspäiviä vuoden 2002 aikana. Sairaalassa työskentelevillä lääkäreillä oli keskimäärin 7,6 ja terveyskeskusten lääkäreillä 5,5 koulutuspäivää vuodessa. Yli 90 prosenttia lääkärien työpaikan ulkopuolisesta koulutuksesta oli palkallista. Lääkäriliiton suosituksen mukaan lääkäreillä tulisi olla vähintään 10 koulutuspäivää vuodessa.

Mistä lääkäri hakisi hoitoa?

Lääkärikyselyssä selvitettiin myös lääkärien työterveyshuollon käyttöä sekä sitä, kenen puoleen lääkäri itse kääntyisi, jos oma työkyky tai terveys olisi uhattuna. Lähes 40 prosenttia kysymykseen vastanneista ottaisi ensisijaisesti suoraan yhteyttä alueella toimivaan erikoislääkäriin ja noin 28 prosenttia vastanneista käyttäisi työpaikan työterveyshuoltoa. 11,5 prosenttia lääkäreistä ottaisi yhteyttä omaan työtoveriin ja 9 prosenttia vastanneista kääntyisi muun tutun lääkärin puoleen. Yllättävää tuloksissa oli se, että noin 4 prosenttia eli yli 500 lääkäriä ilmoitti, ettei tiedä kenen puoleen ensisijaisesti kääntyisi, jos oma työkyky tai terveys olisi uhattuna.

VUODEN 2003 LÄÄKÄRIKYSELYN TILASTORAPORTTI VALMISTUNUT

Lääkärikysely on Suomen Lääkäriliiton tekemä vuosittainen kysely, jota on tehty eri muodoissa vuodesta 1982 lähtien. Kyselystä saadaan tietoa lääkärimääristä, lääkärien työmarkkinoille sijoittumisesta ja näissä tapahtuneista muutoksista. Tietoja tarvitaan erityisesti lääkärien edunvalvontatyössä, mutta myös koulutus- ja työvoimapoliittisten päätösten tueksi. Lääkärikyselyllä liitto myös ylläpitää lääkärikuntaa koskevaa rekisteriä. Kyselyn tietoja käytetään myös Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) terveydenhuollon ammattihenkilöistä ylläpitämän rekisterin päivittämiseen.

Toista vuotta peräkkäin Lääkärikyselyn tilastoja julkaistaan painetussa formaatissa. Lääkärikyselyn tuloksia on nähtävissä myös liiton verkkosivuilla (www.laakariliitto.fi). Tilastojulkaisussa tarkastellaan ensisijaisesti työssä olevien lääkärien ikä- ja sukupuolirakennetta, erikoistumistilannetta ja sijoittumista työmarkkinoille sekä näissä tekijöissä tapahtuneita muutoksia. Kyselyyn on vuosittain liitetty osio, jossa on tiedusteltu lääkärien mielipiteitä ja näkemyksiä ajankohtaisista ammattikuntaa koskevista kysymyksistä. Tänä vuonna kiinnostuksen kohteena olivat muun muassa varsinaisen potilastyön osuus kokonaisviikkotyöajasta, ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutukseen osallistuminen sekä lääkärien työterveydenhuollon järjestelyt. Lisäksi kysyttiin erikoismaksuluokkaa koskevia kysymyksiä. Tänä vuonna 81,8 prosenttia lääkäreistä palautti lomakkeen yhden karhukierroksen jälkeen. Korkea vastausprosentti takaa raportissa esitettyjen tulosten tilastollisen luotettavuuden.