Naistentaudit ja synnytykset kiinnostavat erikoisalana enää harvaa nuorta mieslääkäriä. Alan lähes täydelliseen naisistumiseen vaikuttavat ainakin osittain potilaiden ennakkoluulot miesgynekologeja kohtaan.

Koko maassa erikoistuu naistentauteihin ja synnytyksiin vain muutama mies vuosittain. Esimerkiksi Helsingissä Naistensairaalassa erikoistuu nyt ainoastaan yksi mies gynekologiksi.

- Naiset ovat hyviä lääkäreitä, mutta työyhteisön kannalta on mielestäni surullista ja köyhää, jos sekä potilaat, sairaanhoitajat että lääkärit ovat kaikki naisia, pohtii toimialajohtaja, johtava ylilääkäri Maija Haukkamaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

Erikoistumisalan valintaan vaikuttavat muun muassa opiskeluaikana syntyneet mielikuvat. Miesopiskelijan orastava kiinnostus naistentauteihin saattaa tyssätä potilaiden kielteiseen suhtautumiseen.

- Pari kertaa on käynyt niin, että potilas on kieltänyt miespuolista kandia hoitamasta itseään. Se on lääkärille ikävä tilanne, koska hän ei ole harjoittelemassa työtä sukupuolensa vuoksi vaan lääketieteen opiskelijana.

Haukkamaan mukaan miesgynekologeihin suhtautuvat varauksella etenkin nuoremmat naiset.

- Yli 50-vuotiaille naisille yleensä riittää, että on lääkäri, mutta 1970- ja 1980-luvuilla syntyneille naisille sukupuolella on enemmän merkitystä.

Mieslääkärien karsastaminen vaikuttaa sikälikin heidän haluunsa erikoistua alaan, etteivät edellytykset yksityisvastaanoton perustamiseen ole kovin hyvät. Haukkamaan mukaan potilaat vaativat yksityispuolella erityisen hanakasti naisgynekologeja lääkäreikseen.

Hoidon jatkuvuus murenemassa

Naistentautien ja synnytysten kaltaista naisvaltaista alaa koskettaa vahvasti työelämän viime vuosien murros. Kun lääkärien tulevaa tarvetta on arvioitu, kukaan ei Haukkamaan mukaan ole osannut aavistaa osa-aikaeläkkeiden ja osa-aikaisten työsuhteiden yleistymisen seurauksia.

- Naistensairaalan erikoislääkäreistä melkein 50 prosenttia oli puolipäiväisiä viime vuonna. Samaan aikaan työaikalaki on alkanut rajoittaa työntekoa heillä, jotka haluaisivat tehdä enemmän kuin sallitut 330 tuntia ylityötä vuodessa.

Sairaaloissa tarvitaankin entistä suurempi lääkärijoukko hoitamaan samaa virkamäärää.

- Paljon puhutaan potilaan oikeudesta valita lääkärinsä. Käytännössä on kuitenkin mahdotonta järjestää työvuorot niin, että potilaalla olisi koko ajan sama lääkäri.

Jatkuvuuden puutteesta kärsii myös lääkärien koulutus. Käytännön opetus tapahtuu päiväsaikaan, jolloin kouluttavia lääkäreitä ei aina ole riittävästi paikalla.

Työvuorojen suunnittelussa on varauduttava myös äkillisiin poissaoloihin - naisten miehittämällä alalla äitien jääminen kotiin lasten sairastumisen takia näkyy.

- Ketään ei silti pidä syyllistää. Tämä poistuma on laskettava naisvaltaisen alan kustannuksiin, ja työnantajalla on oltava siihen riittävät resurssit. Työmoraali on sairaaloissa sellainen, että kukaan ei varmasti ole turhan takia pois, koska tietää omien töidensä kasautuvan muille, Haukkamaa huomauttaa.