Yliopistosairaanhoitopiirien johtajien asettama päivystysvalmiustyöryhmä on laskenut päivystystoiminnan kustannukset vuodelta 2002. Välittömien päivystyspalveluiden tuottamiseen kului henkilöstömenoina peräti 181 milj. euroa. Vaikka suuri osa päivystysaikaisesta toiminnasta on sellaista, ettei sitä voi siirtää päiväaikaiseksi, osa varmasti voitaisiin.

Leikkaus- ja siihen liittyvä muu toiminta muodostanee noin viidenneksen kaikista päivystyksen henkilöstömenoista. Jos päivystysleikkaustoiminnasta edes kolmannes siirrettäisiin päiväaikaiseksi, kustannussäästöllä saisi 30-40 kokopäivätoimista leikkaustiimiä (kaksi lääkäriä ja kolme hoitajaa) ympärivuotiseen päivätyöhön. Tämä tarkoittaisi HUS:ssa noin 15 ja muissa yliopistosairaaloissa noin 6 leikkaustiimin lisäkapasiteettia. Säästöä pienentäisi varallaolotarve. Koska päiväaikaan ei tarvittaisi kaikkia noita tiimejä, olisi kustannussäästö huomattava - tai jonoja saisi purettua nykyistä enemmän.

Päivystyksiä keskitettäessä tulisi pohtia, mitä toimintoja on välttämätöntä hoitaa yöllä ja mikä koulutuksellinen etu saadaan päiväaikaisella päivystystoiminnalla. Mitä muuta päivystystoiminnan painopisteen siirtäminen päivätyöksi merkitsisi lääkäreille ja potilaille?

Useille päivystyspisteille muutos tarkoittaisi yötyömäärän kevennystä. Samalla päivystäjän päivystysansiot pienenisivät, mutta yöunen määrä lisääntyisi. Kumpi on tärkeämpää, lisäraha vai lisäuni? Useissa ulkomaisissa raporteissa parantunut elämänlaatu on arvostettu korkeimmalle. Muutoksen jälkeen yöaikaista toimintaa ei haluta tehdä millään hinnalla. Yön yli valvominenhan huonontaa valvoneen sosiaalisia taitoja, arviointi-, reaktio- sekä suorituskykyä ja lisää pyrkimystä suoriutua tehtävistä helppoa tietä. Yön valvominen vastaa 1 promille:n humalatilaa. Yötyön aiheuttamat terveyshaitat ovat tulleet entistä tärkeämmiksi. Mm. sydän- ja verisuonitautien, rintasyövän, aivoinfarktin, metabolisen oireyhtymän ja tapaturmien riski lisääntyy ja lisääntymiskyky heikkenee yötyön seurauksena.

Entä potilas? Lääkärin työsuoritus huononee sekä yön valvomisen että toistuvien herätysten seurauksena. Tämä on todettu useiden erikoisalojen lääkäreillä erilaisissa simulaatiokokeissa. Ensimmäisiä raportteja komplikaatiomäärän lisääntymisestä yöaikaan oli vuonna 1999 julkaistu 1 500 peräkkäisen synnytysepiduraalipuudutuksen aineisto, jossa durapunktioita tapahtui yöllä yli kuusi kertaa useammin kuin päivällä. Tuore 1 700:n peräkkäisen akuutin sydäninfarktin angioplastia-aineisto osoitti epäonnistumisten olevan 1,8 kertaa ja potilaan 30 päivän kuolleisuuden 2,2 kertaa yleisempää, jos toimenpide tehtiin päivystysaikaan verrattuna päiväaikaan.

Vaikka yötyön haittoja itselle ja potilaalle ei voi kokonaan poistaa, niitä voidaan merkittävästi vähentää lyhentämällä pitkät työrupeamat esim. 12-15 tuntiin. Miksi meillä ei systemaattisesti tehdä näin? Päivystysten jakaminen ei pienennä kenenkään päivystysansioita, mutta lisää työrupeamien lukumäärää. Jos kiellämme jakamisen terveyshyödyn itselle ja potilaalle, ummistamme silmämme todella suurelta ongelmalta. Hyvä päivystysaikainen työsuoritus olisi ensi askel kohden tasa-arvoista vuorokaudenajasta riippumatonta hoitotulosta. Lisäksi 24 tunnin työrupeamien katkaisu lisää työviihtyvyyttä, jaksamista ja motivaatiota, parantaa päivystysaloille hakeutumista sekä lisää päivystäjän sosiaalista elämänlaatua ja terveyttä.