Toimimme erilaisissa työyhteisöissä, erilaisissa työtehtävissä. Olemme nuoria, vanhoja, kokeneita ja kokemattomia. Tärkeää työyhteisössä olisi, että toiminta olisi sujuvaa ja siellä joskus raskaskin ja vaativa työnteko tuntuisi mukavalta, ei vähiten hyvän työporukan takia.

Joskus arjen kiireissä ja paineissa unohtuu toisen huomioiminen ja kokonaisuuden hahmottaminen. Katsomme työssämme vain omaa tonttia, omaa potilasjoukkoa tai sairausryhmää. Huomiotta jää koko klinikan tai sairaalan tilanne. Vielä vaikeampaa onkin sitten ottaa huomioon koko potilaan hoitoketju. Miten se toimisi parhaiten ja palvelisi potilasta ja toisi myös hyötyä itselle ja muille kollegoille? Tällöin kaikki todennäköisesti tuntisivat itsensä tyytyväisemmiksi töissä, työ olisi palkitsevampaa eikä hampaita tarvitsisi niin useasti kiristellä kahvipöydässä. Toki on inhimillistä, että ensisijaisesti arjessa huolettaa vain sen oman työn tekeminen ja omasta työpäivästä selviäminen. Tulee olo, että minun täytyy tehdä vain välttämättömin asia, siirtää loppu vastuu muualle, toiselle kollegalle tai toiseen hoitopaikkaan ja -aikaan. Mutta jos pysähtyy joskus ajattelemaan, mikä työssä on tärkeintä ja miksi, voi voimavaroja löytyä yllättävästikin toisenlaiseen työtapaan.

Ajan kuva on myös se, että yhteisten asioiden hoitamisesta kiinnostuneita ihmisiä on vaikeampi löytää kuin aiemmin. Onneksi kuitenkin uusissa Lääkäriliiton alueellisten valiokuntien kokouksissa käydessäni olen aistinut uutta innokkuutta ja halua vaikuttaa yhteisiin asioihin. Jo nyt muutaman kokoukseen jälkeen on sieltä täältä putkahtanut esiin tuoreita ajatuksia, tervettä kritiikkiä ja uusia ideoita. Puheenaiheet ovat käsitelleet niin valtakunnallisia asioita kuin paikallisia ongelmia. Ilahduttavaa on ollut halu osallistua, ratkaista ongelmia, kehittää asioita, miettiä tapahtumia. Se on juuri sitä mitä haettiinkin. Kollegiaalisuus ja yhdessä tekemisen imu yhteiseksi hyväksi on rakentava voima. Sen toivon säilyvän ja vahvistuvan niin työpaikoilla kuin koko liiton toiminnassa luottamushenkilötoiminnasta toimistoon. Toivon, että jatkossakaan oma liittomme ei ole paikka, jossa haetaan oman edun tavoittelua ja jätetään kokonaisuus ja koko liiton etu ja jäsenkunta huomioimatta.

P.s. Uudet innokkaat kesäkandit tupsahtavat jälleen lähiaikoina työpaikoille. Muistakaamme kiireestä huolimatta yrittää opastaa ja ohjata heitä, ottaa heidät työyhteisön jäseniksi ja antaa hyvä kuva omasta työpaikastamme. Saatamme saada heidät joskus vakinaisestikin työkavereiksemme.