Kun uusi mies tulee tehtäviinsä, on hänen tarpeen pohtia hetki sitä, millä hänen kovalevynsä tästedes täyttyy.

Aloittaessani syyskuun alussa Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajana tunnen pitkän kuntaurani perusteella sekä terveyspolitiikkamme ongelmakohdat että evoluution hitauden. Liiton terveyspoliittisten linjausten valmisteluja jatkan Santero Kujalan suurissa saappaissa, toivottavasti pettämättä valitsijoideni odotuksia tai häpäisemättä edeltäjäni komeita näyttöjä asioiden tuntemuksesta ja niihin paneutumisesta.

Syksyn käynnistyessä tulee ammattikunnan katsetta kääntää terveyshankkeen toteumasta kunta- ja palvelurakenteen uudistuskaavailuihin päin. Kuntaministerin Uudenmaan liitosta lainaaman projektipäällikkö Jukka Peltomäen aikataulu on tiukka; linjauksia odotetaan jo ennen ensi kesää. Kun tämä projekti on samalla poliittisten valtiosihteereiden ensimmäinen suuri koeponnistus, on varautuminen myös erilaisiin intohimoihin ja reviiripelien äkkiliikkeisiin. Herkällä korvalla on kuunneltava, milloin käytetään isännän ääntä, milloin taas ovat kyseessä taktisten koepallojen mäiskeet tai valtataistelujen kaiut.

Kun kunnallisen terveydenhuollon äärimmäisen hajautetun järjestämis- ja rahoitusvastuun tähänastiset pulmat ovat olleet lääkäreille tuttuja, ja kun sairaanhoitopiirit ovat olleet taloudellisesti painavinta kuntien yhteistyötä, heijastuvat kunta- ja palvelurakennehankkeen johtopäätökset nopeastikin lääkärintyöhön. Kansallisen terveyshankkeen odotukset sairaaloiden yhteistyöstä erityisvastuualueittain eivät liene kyllin nopeasti täyttyneet, ja palvelurakenneprojektissa saatetaan nähdä sellainenkin valo, että miljoonapiirit liukuvat kohti sairaanhoitopiirien tähänastista roolia, kun taas ainakin pienempiä keskus- ja aluesairaaloita ja alueellista kansanterveystyötä integroidaan nykyisten terveydenhoitoalueiden ja maakuntahallintokokeilujen sukuisesti.

Toimintojen integraatiota tavoitellaan palvelurakennehankkeen asettamispäätöksessä mainituin tietoteknisin keinoin, ja asiakaskunnan tarpeiden markkinaehtoisempi segmentointi astunee perinteisen universalistisen porrastusajatuksen rinnalle, tai sen ohikin. Molemmissa heijastuu yleinen eurooppalainen trendi, ja näyttääkin siltä, että EU-komission virkakunta ja tuomioistuin ohittelevat unionin virallisesti rauhoittamia kansallisia terveyslakeja niin tietotekniikkaohjelmien kuin sisämarkkinamääräysten oikeustulkintojen keinoin. Näissä ei ammattikunnaltamme riitä pelkkä reaktiivisuus.

Luulenpa terveyshankkeen hoitotakuupisteytyksenkin olevan vain tarvesegmentoinnin ja priorisoinnin sormiharjoitelmaa. Propagandistisesti ihailtava suoritus kuitenkin oli, että priorisoinnin pakko onnistuttiin markkinoimaan oikeutena määräajassa saatavaan kiireettömään hoitoon.

Sosiaali- ja terveysministeriön kehittämisrahojen painopiste on jo siirtynyt betonista tietojärjestelmien kehittelyyn, joskin haaveet kansallisesta sähköisestä terveysarkistosta syönevät sitä vähien tekijöiden ja osaajien kapasiteettia, jota tarvittaisiin ensin etulinjan hoitotietojen hallinnassa ja yhteiskäytössä. On sinänsä rohkaisevaa, että aletaan ymmärtää keskitetyn valtakunnallisen kehittämistarpeen olevan olemassa, vaikka rahoitusvastuusta erehdyttiinkin viime vuosikymmenellä tekemään palapaistia.

Joka tapauksessa yli nykyisten toimijarajojen keskustelevat potilastietojärjestelmät muuttavat paitsi palvelurakenteita, myös siinä määrin toimintatapoja, että Lääkäriliitto joutunee vaivaamaan alaa tuntevia jäseniään pohdiskelemaan näitäkin kysymyksiä valmisteluelimiinsä.

Isot laivat kääntyvät hitaasti, paitsi köli taivasta kohti. Kun sektoriministeriöllemme on annettu myös melkoinen substanssikysymysten ohjailuvastuu, on ulkopuolelta työlästä hahmottaa, milloin valmistellut säädökset ovat osana isoa strategiapuitetta, milloin taas perinteisempää detaljien oikomista.

Ammattikuntaamme sivuavaan ministeriön ad hoc -valmisteluun olisi kuitenkin ehdittävä paneutua: tällä erää lääkärintyön kannalta painoalueina näyttäytyvät sallivan päihdepolitiikan seurausten parsiminen ja Kelan lääkekustannusten krooniset hillitsemisyritykset. Määräaikainen alkolukkolaki mm. tuli heinäkuussa voimaan, mutta määräaikaisista sähköisen hoitotiedon hallinnan säännöksistä pitäisi jo päästä pysyviin.

Sektorihallinnon helmasynniksi tiedetty kameraalis-fiskaalinen tarkastelutapa näkyy lääkekustannuskeskustelussa. Se tahtoo palkita osaoptimointia kokonaisuuksien hallinnan asemesta. Lääkäriliitto on herännyt vuosia sitten, muttei näköpiirissä vieläkään ole sellaisia rakenteita, jotka tukisivat koordinoitua terveysrahojen käyttöä.

Vaikkei rahoitusmallipohdinta tuntuisikaan ammattijärjestön ydintehtävältä, ei silti liene lääkäreille yhdentekevää, menevätkö verovarat hoidon antamiseen vai ahtaalle kurotun palvelujärjestelmän hitauden maksamiseen työ- ja toimintakyvyttömyyden sosiaaliturvana. Pelkillä hoitotakuumääräyksillä ei jonotavoitteita ole muuallakaan Euroopassa saavutettu, ja aika kypsyy hiljalleen omintakeisen terveysrahoituksemme fundamentaalisempaankin uudistamiseen.

Pimeyden töihin tarvitaan siten mm. terveyspolitiikasta, rahoituksesta, tiedonsiirrosta, juridiikasta, kunta- ja valtionhallinnosta, Euroopasta sekä paljosta muustakin inhimillisestä harrastuneita kollegoita. Pimeyden töihin siksi, että valmisteluelimet ovat osa liiton talvisia iltatoimintoja, eikä asioiden monenkeskistä kollegiaalista peilaamista ja pohdintaa voi korvata millään solistisella virkamiespuuhailulla. Urakka on proteaaninen, mutta uskon luottamus- ja valmisteluelintemme asiantuntemukseen ja -harrastukseen. Työn puutetta ei tällä edunvalvonnan haaralla ole luvassa, ehkä enemminkin rajauksen ongelmaa?