Monelle liiton jäsenelle ei ole varmasti täysin selvää, miten neuvotteluprosessi etenee ja minkälaisten vaiheiden jälkeen Lääkärisopimus syntyy.

Kun puhutaan neuvottelujärjestelmästä, on erotettava ainakin kaksi tasoa. Ensinnäkin on olemassa tulopoliittinen taso ja toiseksi on se taso, jolla solmitaan mm. lääkäreitä koskevat työ- ja virkaehtosopimukset.

Tulopoliittisella tasolla neuvotteluja käyvät keskusjärjestöt, joita ovat työntekijäpuolella Akava, SAK ja STTK. Työnantajien keskusjärjestöjä ovat esimerkiksi Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT ja Palvelutyönantajat PT. Tupo-neuvotteluissa on mukana myös valtiovalta, joka voi esittää mm. omia lupauksiaan tupon aikaan saamiseksi.

- Tällä kierroksella kuului ensimmäistä kertaa tuponeuvottelujen johtoryhmään myös Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustaja, kertoo Lääkäriliiton neuvottelupäällikkö Matti Koivistoinen.

Tulopoliittisen sopimuksen tarkoituksena on, että kaikilla työ- ja virkaehtosopimusalueilla toteutetaan suunnilleen samantasoiset ratkaisut. Lisäksi tupon ideana on, että sopimuskorotuksiin voidaan liittää veroratkaisuja ja erilaisia sosiaalipoliittisia ratkaisuja. Se on näin ollen eräällä tavalla laajempi kuin pelkkä palkkaratkaisu.

- Myös tänä vuonna tupossa sovittiin tietyistä työ- ja virkaehtosopimusten kustannusraameista. Nämä raamit ovat jo muutaman vuoden ajan sisältäneet ns. kasettimallin. Se tarkoittaa sitä, että tupossa on yksityiskohtaisesti sanottu, kuinka suuret yleiskorotukset ovat, minkä muotoiset ne ovat ja milloin ne tulevat voimaan. Sama koskee järjestelyvaraa ja tasa-arvoerää, joiden toteuttamisen aikataulusta ja laskentatavoista on tupossa varsin tarkat määräykset, selvittää Koivistoinen.

Lähtökohtana on, että tupon määräykset sisällytetään suunnilleen sellaisinaan työ- ja virkaehtosopimuksiin.

- Kun työ- ja virkaehtosopimukset kuitenkin ovat itsenäisiä, niin niissä on aika suurta liikkumavaraa. Muun muassa Lääkärisopimuksen osalta Lääkäriliitto ja KT voivat sopia lähes millaisista korotuksista hyvänsä, kunhan ne mahtuvat tupo-sopimuksen kustannusraamiin. Tämä joustavuus on yksi Lääkärisopimuksen hyvistä puolista. Työnantajapuoli puolestaan katsoo, että hyväksyttyään tuposopimuksen raamin se on sidottu siihen. Tästä varmasti syntyy erimielisyyttä, toteaa Koivistoinen.

Tuposopimuksen hyväksymisellä ei vielä sitouduta työrauhaan.

AKAVA-JS:N JA LÄÄKÄRIKARTELLIN ROOLI

Akavan julkisen sektorin neuvottelujärjestö Akava-JS on yksi valtakunnallisista pääsopijajärjestöistä. Sen nimissä solmitaan julkisen sektorin alojen akavalaisten virka- ja työehtosopimukset. Akava-JS:n jäsenyhdistyksiä ovat Lääkärikartelli, OAJ, Julkisen sektorin esimiehet ja asiantuntijat JEA, VAKAVA, Julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat SOSTER sekä Ylihoitajayhdistys.

Kunnallinen työmarkkinalaitos KT edustaa kuntia ja kuntayhtymiä työmarkkinoilla. Maassamme on 452 kuntaa ja 233 kuntayhtymää. KT:n päätösvaltaa käyttää valtuuskunta, jonka 11 jäsentä nimitetään nelivuotiskausittain. KT tekee kunta-alan virka- ja työehtosopimukset yhdessä pääsopijajärjestöjen kanssa.

- Keskusjärjestö Akava toimii vain tulopoliittisella tasolla. Lääkärisopimus solmitaan muodollisesti Akava-JS:n nimissä. Se on siis ns. pääsopijajärjestö, joka huolehtii mm. koko luottamusmiesjärjestelmästä sekä kuntasektorilla että valtion sektorilla.

Akava-JS:n sääntöjen mukaan Lääkärisopimus on itsenäinen virkaehtosopimus, jonka hyväksymisestä tai hylkäämisestä päättää yksinomaan Lääkärikartelli.

- Lääkärikartelli päättää itsenäisesti myös ryhtymisestä työtaisteluun. Lääkärikartellissa Lääkäriliitolla on yksinkertainen enemmistö, mutta käytännössä kaikki tämän suuruusluokan asioita koskevat päätökset on tehty yksimielisesti Lääkäriliiton, Hammaslääkäriliiton ja Eläinlääkäriliiton edustajien kesken. Näiden kartellin kumppanien myötävaikutus on nytkin tärkeätä, kertoo Koivistoinen.

KUNTA-ALAN YLEINEN NEUVOTTELUPÖYTÄ

Hän toteaa, että lääkäreitä koskevat neuvottelut käydään kuitenkin käytännössä puhtaasti Lääkäriliiton ja KT:n kesken.

- Jo vakiintuneen käytännön mukaisesti neuvottelevat yksinomaan Lääkäriliiton edustajat kuntasektorin sairaaloiden ja terveyskeskusten palveluksessa olevien lääkärien palkkauksesta. Jonkin verran on myös yhteisiä neuvonpitoja, joissa on edustettuna kaikki Lääkärikartellin jäsenet.

Koivistoinen kertoo, että tietyissä yleisissä kysymyksissä, kuten vuosi- ja sairauslomia koskevissa asioissa, noudatetaan sitä, mitä sovitaan ns. yleisessä neuvottelupöydässä.

- Tällä yleisellä neuvottelupöydällä tarkoitetaan sitä, että kunnallisia neuvotteluja käydään ensinnäkin koordinoidusti sellaisessa kokoonpanossa, jossa ovat mukana KT ja kaikki pääsopijajärjestöt.

Akava-JS:n lisäksi näissä neuvotteluissa on mukana Kunta-alan unioni, Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN sekä Toimihenkilöiden neuvottelujärjestö TNJ. Akava-JS:n edustajina ovat puheenjohtaja Erkki Kangasniemi ja neuvottelujohtaja Antti Tuomi.

- Näissä ns. pääryhmän neuvotteluissa koordinoidaan eri kysymyksiä ja asetetaan erilaiset valmistelutyöryhmät. Pääryhmän alla käydään muodollisesti sekä Lääkärisopimusta että myös muita sopimusaloja koskevat neuvottelut.

Mikä on Lääkäriliiton vaikutus kunta-alan yleisen neuvottelupöydän neuvotteluihin?

- Vastaisin niin, että muodollisesti Lääkärisopimus on itsenäinen niin hylkäämisen kuin hyväksymisenkin osalta ja myös työtaistelupäätös on itsenäinen. Käytännössä kuitenkin kaikki ryhmät seuraavat toinen toistensa neuvotteluja. Yksi työnantaja voi olla samanaikaisesti sidottu useampaankin eri virkaehtosopimukseen.

Esimerkiksi sairaaloiden palveluksessa on teknistä henkilökuntaa, hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä.

- Näin ollen työnantajapuolen intressissä on se, että yhteisiä sopimustekstejä on mahdollisimman paljon ja sopimukset tehdään samassa aikataulussa ja ovat samanpituisia. Tällöin ne ovat esimerkiksi palkkalaskennan osalta paremmin hallittavissa. Se asia, että meille työnnetään kurkusta alas yhteisiä tekstejä, ei ole siis pelkkää pahaa tahtoa, vaan se on käytännön sanelema asia kuntien ja kuntayhtymien puolelta, selvittää Koivistoinen.

Hän toteaa, että lääkärien itsenäisen sopimusalan ja itsemääräämisoikeuden korostaminen edellyttäisi erilaista sopimuskauden pituutta.

- Tällä mahdollistettaisiin se, että neuvotteluja voitaisiin käydä eriaikaisesti ja etteivät kaikki muut ryhmät seuraisi niin tiiviisti lääkäripuolen neuvotteluja. Muun muassa tällä kierroksella on esitetty, että Lääkärisopimus voisi olla kolmivuotinen, vaikka yleinen tupo suosittaa sopimuskauden pituudeksi kahta vuotta. Erillinen, pidempi sopimuskausi parantaisi sopimusalan itsenäisyyttä ja mm. päivystyskorvausjärjestelmien uudistaminen saattaa edellyttää hieman pidempää toimeenpanokautta.

Kunta-alalla tehdään Lääkärisopimuksen lisäksi ns. Y-taulukkoon kuuluvia ryhmiä käsittelevä yleinen KVTES, opetusalan virka- ja työehtosopimus sekä teknisten sopimus.

- Esimerkiksi Tehy ja hoitohenkilökunta kuuluvat ns. Muu Y -alueeseen, joten niillä ei ainakaan toistaiseksi ole itsenäistä sopimusoikeutta. Se on kuitenkin niiden tavoitteena.

NEUVOTTELUJEN KÄYMINEN

Lääkärisopimusta koskevat neuvottelut käydään liiton palveluksessa olevien neuvottelijoiden kautta. Niitä käy Koivistoisen lisäksi apulaisneuvottelupäällikkö Mikko Kangas.

- Sen lisäksi KT:n ja Lääkäriliiton yhteisissä työryhmissä ovat olleet mukana liiton hallituksen nimeämät edustajat luottamusmiesneuvottelijoina.

Nämä työryhmät eivät enää toimi, vaan nyt ollaan konkreettisessa neuvottelutilanteessa.

- Tärkeimpiin neuvotteluihin osallistuu aina ainakin yksi luottamusmiesneuvottelija, joka tällä kierroksella on Risto Lantto.

Miten Lääkärisopimus sitten käytännössä hyväksytään?

- Neuvottelijat eivät ole muodollisesti hyväksyneet ensimmäistäkään virkaehtosopimusta, eikä meillä ole edes äänivaltaa hallituksessa puhumattakaan valtuuskunnasta. Se pitää tosin paikkansa, että neuvottelutuloksen sisältöön neuvottelijat voivat merkittävästikin vaikuttaa.

Kun ennen sopimuksen hyväksymistä syntyy neuvottelutulos, sen signeeraavat puumerkeillään pääneuvottelijat.

- Tällä tarkoitetaan sitä, että neuvottelijat sitoutuvat esittelemään asian päätöksentekoelimissä. Samassa yhteydessä tuodaan kuitenkin usein esille varaumia, joita on asetettu. Mitään ehdotonta sitoumusta siitä, että neuvottelutulos tulee hyväksytyksi, ei tietenkään voida antaa, muistuttaa Koivistoinen.

Ennen neuvottelutuloksen hyväksymistä neuvottelijat ovat toki yhteydessä kaikkiin tärkeimpiin ryhmiin.

- Sellainen ajatusmaailma, että neuvottelijat noudattaisivat yksinomaan jotain omaa tahtoaan, ei ole mahdollista. Aina ollaan yhteydessä ainakin osaan liiton hallituksen jäsenistä ja varmistetaan heidän näkemyksensä.

TYÖNANTAJA ANTAA TARJOUKSEN

Vakiintuneen käytännön mukaan työnantaja antaa tarjouksen työntekijäpuolelle.

- Järjestöt jättävät vaatimuksensa ja työnantajan tarjous on tavallaan vastavaatimus, johon otetaan sitten kantaa. Työnantajan tarjoukseen voidaan tehdä muutosesityksiä, mutta viime vuosina menettelyä on kuitenkin nopeutettu sillä tavoin, että ns. lopullisen sopimustarjouksen antamisen jälkeen työnantaja ei enää neuvottele sen sisällöstä.

Koivistoinen kertoo sen johtuvan siitä, että meillä on sen verran monta sopimusta ja sopimussektoria.

- Jos niistä lähdettäisiin uudestaan neuvottelemaan, niin kaikki sopimussektorit tekisivät samoin ja neuvottelut eivät koskaan loppuisi. Tähän vanhaan systeemiin perustui neuvottelujen käyminen öisin, koska kaikki lypsivät viimeiseen asti. On kuitenkin täysin väärä olettamus, että asetettujen määräaikojen jälkeen voitaisiin vielä lypsää lisää. Tällöin valtakunnansovittelijan luona kävisi koko repertuaari.

Jos neuvottelutulosta ei synny, on käytännössä selvää, että työnantajan tarjous tullaan hylkäämään.

- Tämän päivän tilanteessa ei vielä edes tiedetä, antaako KT sellaisen tarjouksen, jonka se vakavasti olettaisi tulevan hyväksytyksi vai antaako se puhtaasti tuporaamin mukaisen tarjouksen.

Koivistoisen mukaan on myös selvää, ettei työnantaja anna ns. lopullista tarjousta ennen kuin se näkee sen ainakin mahdollisesti tulevan hyväksytyksi.

- Muussa tapauksessa tarjouksesta tulee vain kynnysmatto, jonka päälle kaikki tallaavat.

Voiko sopimuksen vain hylätä eikä ryhtyä esimerkiksi työtaisteluun?

- Jos ollaan siinä tilanteessa, että ei ole hyväksytty työnantajan tarjousta tai sovittelijan sovintoehdotusta, niin täytyy valita, mitä tehdään. Jos mihinkään painostustoimiin ei ryhdytä, sillä osoitetaan se, että työnantajan ei kannata meidän uhkailuja kuunnellakaan. Näin ollen käytännössä on pakko ryhtyä joihinkin painostustoimiin.

- Pelkästään sopimuksen allekirjoittamatta jättäminen merkitsee sitä, että sopimuskorotukset lykkääntyvät. Sillä ei ole kauhean suurta merkitystä paitsi Lääkärikartellin muiden jäsenliittojen osalta. On kohtuullista olettaa, että me hoidamme hommamme viivyttelemättä loppuun, jos olemme riitelemään lähteneet. Eli käytännössä ei voida jäädä odottamaan ja sopimuksettomaan tilaan.

Jos neuvottelut todetaan katkenneiksi, voidaan heti sen jälkeen antaa työtaisteluvaroitus. Lisäksi tietysti edellytetään, että sopimus on päättynyt ja työrauhavelvoite näin rauennut.

- Tällöin asia siirtyy sovitteluun. Käytännössä terveydenhuoltoalalla työtaistelu voi alkaa neljän viikon kuluttua työtaisteluvaroituksen jättämisestä, koska työnantaja vie asian virkariitalautakunnan käsittelyyn. Vähimmäisaika työtaistelun alkamiseen lakkovaroituksen jättämisestä on kaksi viikkoa ja ilmoitus virkariitalautakunnalle lykkää sitä vielä kahdella viikolla.

VALTAKUNNANSOVITTELIJAN ROOLI

Valtakunnansovittelijan rooliin kuuluu se, että hänen on tiedettävä, mitä työmarkkinoilla tapahtuu.

- Nytkin sovittelija tietää varsin hyvin tilanteen työmarkkinoiden eri sektoreilla ja myös lääkärien sopimustilanteen. Hänelle annetaan etukäteen informaatiota.

Lain mukaan valtakunnansovittelijan tehtävänä on suojata työrauhaa.

- Eli hän aktivoituu silloin, kun neuvottelutulos on hylätty. Valtakunnansovittelija ei kuitenkaan tee sopijapuolten puolesta mitään palkkaus- tai päivystysjärjestelmiä eikä puutu pienimerkityksellisiin yksityiskohtiin.

Koivistoinen kertoo, että valtakunnansovittelijan rooliin ei kuulu tehdä järjestelmiä, jotka pitää tehdä KT:n ja Lääkäriliiton välisin neuvotteluin.

- Näin ollen sellaisia järjestelmiä tai monimutkaisia ongelmakokonaisuuksia, joita ei ole hyvin valmisteltu tai joista ei olla yksimielisiä, ei enää sovittelun aikana voida käsitellä. Ei voida olettaa, että sovittelija tuntisi nämä yksityiskohdat. Tavoiteasettelun tulee tämän vuoksi olla mahdollisimman selkeää ja kohdistua kohtuullisen harvoihin peruskysymyksiin, hän muistuttaa.