Lääkäriliiton viime viikolla julkaiseman tutkimuksen mukaan erikoislääkärien eläkkeelle siirtyminen kiihtyy. Eniten eläkepoistumasta kärsivät tulevaisuudessa muun muassa lastenkirurgia, patologia ja kliininen kemia. Tulevat erikoislääkärit uskaltavat vaatia työolosuhteiltaan enemmän kuin iäkkäämmät kollegansa. - Käytännön harjoitteluun on saatava systemaattinen ohjelma, sanoi neurologiaan erikoistuva sairaalalääkäri Atte Meretoja Lääkäriliitossa järjestetyssä seminaarissa 21. syyskuuta.

Lähes joka kolmas erikoislääkäri siirtyy eläkkeelle vuoteen 2015 mennessä. Kaikilla erikoisaloilla nykyiset tutkintomäärät eivät kykene korvaamaan eläkepoistumaa. Lääkäriliiton viime viikolla julkaiseman tutkimuksen mukaan esimerkiksi patologiaan sekä ihotauteihin ja allergologiaan erikoistuu vähemmän lääkäreitä kuin jää eläkkeelle.

Vaikka lääkärityövoiman ennustaminen onkin vaikeaa, varmaa kuitenkin on, että yleisen eläkeiän kohoaminen lisää erikoislääkärien työn määrää. Yhä suurempi osa lääkäreistä on naisia, joten osa-aikatyö yleistyy.

- Nuorilla on juuri asunnot ostettuna ja perhe perustettuna. Tähän elämäntilanteeseen voi liittyä tarve tehdä hyvin paljon töitä tai vaihtoehtoisesti toimia osa-aikaisena. Näitä joustoja on nykyjärjestelmässä vaikea saada kunnallisissa erikoistumispaikoissa, mikä onkin usein palkkaa tärkeämpi syy hakeutua työvoimanvälitysyritysten palvelukseen. Perheen toiveisiin paikkakunnan ja työmäärän suhteen pitäisi voida vaikuttaa enemmän. Pienetkin joustot lisäävät lääkärien sitoutumista työhönsä, sanoi Hyks:n neurologialla työskentelevän sairaalalääkäri

Atte Meretoja

Hän kertoi kokemuksiaan ja ajatuksiaan erikoistumisesta Lääkäriliiton järjestämässä Erikoislääkärikoulutuksen uudistus -seminaarissa 21. syyskuuta.

Nuoren lääkärin sairaalaruletti

Kolmekymppiselle Meretojalle on jo ehtinyt kertyä työkokemusta terveyskeskuksessa, viidessä sairaalassa sekä tutkimustehtävissä. Opiskelujaan hän rahoitti pyörittämällä öisin rulettia Raha-automaattiyhdistyksen palveluksessa.

- Sen jälkeen en olekaan saanut missään yhtä hyvää perehdytystä työhöni, Meretoja vitsaili seminaariyleisölle.

Mutta totta toinen puoli: Meretojan mielestä erikoislääkärikoulutuksessa olisi paljon kehitettävää. Tutkimustyön ja erikoistumisen yhteensovittaminen kangertelee, eli vaikka lääkäri saisi rahoituksen, työvoimapulan ahdistama työnantaja ei välttämättä myönnä virkavapaata. Työolosuhteisiin liittyvinä ongelmina hän mainitsi usein juuri erikoistuville lankeavan raskaan päivystysrasitteen. Myös tietotekniikka on usein suorastaan ala-arvoista.

- Toivoisin erikoislääkärikoulutukseen lisää systemaattisuutta ja selkeän ohjelman. Näin esimerkiksi kirjallisuuden läpikäymiseen panostettaisiin suunnitelmallisesti koko kuuden vuoden ajan. Tämä saattaisi estää nykyisen tilanteen, jossa pahimmillaan kaikki kirjat luetaan kuukaudessa juuri ennen valmistumista, ja tentin läpäisevät lähes poikkeuksetta kaikki.

Meretojan mielestä Lokikirja pitäisi saada tehokkaampaan käyttöön. Silloin nähtäisiin, millaista kolutusta erikoistuvat lääkärit tarvitsevat ja millaisia puutteita heidän taidoissaan on. Nykyisellään lokikirjaan kirjataan edistymistä ja ongelmakohtia, mutta tätä tietoa ei käytetä työpaikoilla hyväksi ohjaamaan käytännön koulutusta. Automatisoitu lokikirja, jollainen Hus:ssa on kehitteillä, helpottaa varmasti jatkossa tiedon soveltamista käytäntöön.

Ei niin paljon pahaa...

Atte Meretoja piti erikoistumiskoulutuksen hyvänä puolena sitä, että lääkärien peruskoulutus ja työvoimatilanne antavat hyvän lähtökohdan erikoistumiseen. Käytännön työstä löytyy vahva pohja laajentaa osaamistaan. Erikoisalansa voi myös valita vapaasti, ja vaikuttaa sillä paitsi tulevaan työmäärään myös päivystyksen määrään.

- Suomalaisessa sairaalassa hierarkiat ovat pääsääntöisesti matalia ja sairaalalääkäreitä kohdellaan asiallisesti. Sairaalalääkärin työ on myös poikkeuksellisen itsenäistä, mikä on toisaalta vahvuus ja toisaalta heikkous, Meretoja pohdiskeli.

Yleisö kuunteli nuoren lääkärin esitelmää kiinnostuneena. Lähes kuusikymmenpäisestä joukosta vahvistettiin, että maassamme on paljon sairaaloita, joissa vastuuhenkilöt pitävät hyvää huolta erikoistuvista lääkäreistä, ja esimerkiksi arviointikeskusteluja järjestetään säännöllisesti. Sellaisten sairaaloiden oven takana erikoistuvia tungeksii kuulemma suorastaan jonoksi asti.