Kesän aikana lehdissä uutisoitiin useasti ambulanssihenkilökuntaan kohdistuneesta väkivallasta ja vahingonteosta. Milloin ambulanssi oli työnnetty veteen, milloin potilaan puoliso oli heittänyt ambulanssia polttopullolla. Pelkkiä sanallisia uhkailuja ei enää jakseta edes raportoida. Missä mättää?

Ovatko ihmiset todella valmiita hyökkäämään auttajiensa kimppuun? Aggressiivinen käyttäytyminen lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa kohtaan on lisääntynyt sekä sairaaloissa että terveyskeskuksissa. Eräs ilmeinen syy on päihteiden lisääntynyt käyttö. Toinen syy voi olla terveydenhuollon ja päivystyspisteiden muuttuminen aiempaa kasvottomammiksi. Hyvinvointiyhteiskunnan yleinen moraali on rappeutumassa. Miksi ottaa vastuuta omista teoista, kun yhteiskuntakin voi sen tehdä.

En tiedä, kuinka auvoinen tilanne oli vanhan hyvän ajan terveydenhuollossa. Varmasti silloinkin kylän pahat pojat ja muut puukonheiluttajat osasivat säikytellä kunnanlääkäreitä ja terveyssisaria. En kuitenkaan voi uskoa, että tilanne olisi ollut yhtä vaikea. Karu totuus kuvastuu Turun yhteispäivystyksen lääkärin viime toukokuisesta lehtihaastattelusta: "Verbaalista uhkailua tulee useamman kerran viikossa, fyysisiä uhkatilanteita harvemmin. Puukollakin on uhattu muutaman kerran vuodessa. Onneksi mitään pahempaa ei ole sattunut."

Mitä pitää sattua ja kuinka monta kertaa? Montako lääkäriä tai hoitajaa pitää puukottaa ennen kuin turvallisuus terveydenhuollon arkityössä paranee? Monin paikoin lääkärien vastaanottohuoneet ovat turvallisuuskoulutuksen kauhuesimerkkejä: ovi on vain potilaan selän takana, hälytysjärjestelmä on kankea tai puuttuu kokonaan, avustavaa henkilökuntaa ei ole lähettyvillä tai poliisin virka-avun saaminen voi kestää kohtuuttoman kauan.

Vartijoita on onneksi palkattu lähinnä suurempiin päivystyspisteisiin sekä psykiatrian päivystäviin yksiköihin. Tämä on varmasti rauhoittanut ilmapiiriä ja vähentänyt vakavien väkivaltatilanteiden ilmaantumista. Paljon on kuitenkin vielä tehtävissä. Panostukset taksinkuljettajien turvallisuuteen ovat jo aivan eri luokkaa, lentokoneiden miehistöstä puhumattakaan. Tarvitaan kovia keinoja kovaan ongelmaan.

Kuinka kauan terveydenhuollon henkilöstö jaksaa ja haluaa hoitaa potilaita tai asiakkaita, jotka avun vastaanottamisen sijaan haluavat vahingoittaa auttajiansa? Milloin murenee auttamisen halu parantajilta? Silloin ei ole enää väliä, kutsutaanko päivystyksessä riehuvaa narkomaania asiakkaaksi vai potilaaksi. Terveydenhuollon henkilökunnan ei pidä tinkiä omasta turvallisuudestaan missään oloissa.

On aika julistaa nollatoleranssi terveydenhuoltoonkin. Jokaisen uhkailun ja väkivaltatilanteen on johdettava automaattisesti lisäselvityksiin, ja potilaan tai asiakkaan on myös jouduttava vastuuseen teoistaan. Paapominen ja liika ymmärtäminen ei valitettavasti edistä kenenkään asiaa. Huolehdi osaltasi, että asiaan kiinnitetään huomiota omassa työyhteisössäsi!