Hyvinkäälle kokoontui viime viikon torstaina ja perjantaina noin 130 luottamusmiestä Lääkärikartellin vuosittaisille päiville. Teemoina olivat kunnallisten palveluiden kehittäminen ja uudet sopimukset.

Paras-hankkeesta keskusteltiin torstain päätteeksi pidetyssä paneelissa, jonka yleisökommenteissa nousi esille luottamusmiesten huoli siitä, miten päästä mukaan Paras-hankkeisiin omalla alueella. Useampi puheenvuoron käyttänyt kertoi jo muutoksia työstäviin työryhmiin pääsemisen vaativan sinnikkyyttä.

- Päivän esitykset kuunnelleena tuntuu uskomattomalta, että ollaan taas tällaisessa hässäkässä. Nyt olisi aika nousta barrikadeille,

Anja Eerola

sanoi.

- Haluaisin kysyä, olisiko kaikki hyvin, jos Paras-hanketta ei olisi. Uskon, että samat asiat olisivat sylissä joka tapauksessa, Suomen Hammaslääkäriliiton puheenjohtaja Pirkko Grönroos toppuutteli.

Grönroos oli yksi niistä neljästä, jotka esittelivät alueensa Paras-hanketta laajemmin. Länsi-Uudenmaan tilanteen lisäksi kuultiin Kainuun, Päijät-Hämeen ja Itä-Savon kokemuksia.

Keskustelua herätti myös konsultti Outi Elonheimon osuus, jossa esiteltiin terveyskeskustyön tuotteistamiseen tehty APR-malli.

Putkiajattelu voimissaan

Päivän avasi Paras-hankkeen sisäasiainministeriön näkökulmasta esitellyt

Hannele Savioja

. Hän muistutti, että tarkoituksena on tasoltaan yhdenvertaisten palveluiden saatavuuden turvaaminen maan eri osissa. 392 kuntaa on jättänyt ministeriölle suunnitelman siitä, kuinka ne aikovat järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut niin, että väestöpohja on vähintään 20 000. Ministeriö antaa kunnille yksilölliset palautteet marraskuussa.

- Tavoitteena on, että raportointi ja palaute eivät jää ainutkertaisiksi, vaan kunnat velvoitetaan kertomaan tekemistään uudistuksista, ja me annamme niistä palautetta. Yhtään kuntaa ei jätetä yksin, Hannele Savioja vakuutti.

Alle 20 000 asukkaan väestöä palvelevia terveyskeskuksia on vastauksen antaneiden kuntien alueella noin 170. Niiden määrä on tehtävien uudistusten myötä putoamassa 110-130:een.

46 kuntaa on tekemässä vuosina 2008-2009 kuntaliitoksen. 290 kuntaa on valinnut sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismalliksi yhteistoiminta-alueen, joita on Paras-hankkeen myötä syntymässä noin 70. Valtaosa kunnista on valinnut muodoksi kuntayhtymän, mutta myös isäntäkuntamalli kiinnostaa.

Sairaanhoitopiirin ja erityishuoltopiirin yhdistämiseen on päätynyt vain 50 kuntaa. 163 selvittää asiaa ja 120 on ilmoittanut, ettei piirejä yhdistetä.

- Erityisesti kaupunkiseutusuunnitelmat ovat tasoltaan kirjavia. Niissä kuvataan kuntayhteistyötä, joka yleensä on sektorikohtaista. Yhteistyön tavoitteita tai sen kehittämistä ei useinkaan pohdita, puhumattakaan siitä, että maankäyttöä, liikennettä ja asumista tarkasteltaisiin kokonaisuutena.

- Yhteistyön mahdollisuuksia nähdään yleensä pienille ryhmille tarjottavissa palveluissa. Työ, jota kunnissa tehdään palveluiden samankaltaistamiseksi, ei myöskään papereissa näy, Savioja kertoo.

Suunnittelun pohjaksi tietoa

Yleislääketieteen ja terveydenhuollon erikoislääkäri, toimitusjohtaja

Outi Elonheimo

esitteli APR-tuotteistusta, jota hänen yrityksensä myy terveyskeskustyön järkeistämisen välineenä.

Kyseessä on tietokanta, jonne potilaan käynnit syyt ja hänelle tehtävät toimenpiteet kirjataan. Kirjauksia analysoimalla selviää, millaisia toimenpiteitä potilaille tehdään, kuka tekee ja kuinka paljon tähän kuluu resursseja. Analyysin pohjalta erilaisille potilasryhmille lasketaan kustannuspainot. Tämän jälkeen voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, kuinka paljon terveyskeskus käyttää vuodessa rahaa helppohoitoisten infektioiden hoitamiseen verrattuna naapuriterveyskeskuksen panostukseen.

Elonheimon mallia kommentoitiin paneelikeskustelun yleisökommenteissa kriittisesti.

- Siitä on vuosia, kun meillä ovat nuhapotilaat päässeet lääkäriin. Tämä ei valitettavasti tarkoita sitä, että vaativammille potilaille olisi enemmän aikaa, vaan he marssivat ovesta sisään samaa tahtia kuin flunssaiset ennen. Malli voi olla hyvä, mutta sitä ei kunnissa tulla käyttämään tarkoituksenmukaisesti, yleisöstä kommentoitiin.

Useampi puhuja yhtyi Lääkäriliiton neuvottelupäällikön

Mikko Kankaan

näkemykseen siitä, että jos terveyskeskuksen resursseja säästetään antamalla nuhapotilaat sairaanhoitajien hoidettaviksi, lääkärin työ muuttuu niin kuormittavaksi, että he äänestävät jaloillaan ja lähtevät.

Elonheimo vastasi, että hänen uskoakseen ainoa keino vähentää terveyskeskustyön kaoottisuutta on katsoa, mitä työpäivän aikana todella tehdään.

- Jos tietää, millaisia potilaita omalla vastaanotolla käy, ja kuinka paljon heidän hoitamiseensa kuluu aikaa, työtä voi suunnitella, ja varata enemmän aikaa potilaille, jotka tarvitsevat sitä. Tämä onnistuu, jos malttaa luopua toiminnoista, joissa voidaan hyödyntää muiden potilastyötä tekevien ryhmien ammattitaitoa.

Paras-hankkeessa Elonheimo näkee hyvänä pyrkimyksen hallinnon keventämiseen ja isompiin yksiköihin, joihin on helpompi saada erikoisosaamista.

- Tärkeintä on kuitenkin se, että julkisessa sairaanhoidossa on hoidettava myös ne heikot ja sairaat potilaat. Jotta tämä onnistuisi, tarvitaan motivoitunut henkilökunta, jolla on mahdollisuus tehdä järkevää ja suunniteltua yhteistyötä terveyskeskuksen muiden työntekijöiden kanssa.

Tehdyt paikalliset sopimukset tarkkaan ylös

Johtava hammaslääkäri

Heikki Pulli

kertoi kokemuksiaan Kainuun maakunta-kuntayhtymän perustamisesta. Kuntayhtymä tuottaa Hyrynsalmen, Kajaanin, Kuhmon, Paltamon, Puolangan, Ristijärven, Sotkamon ja Suomussalmen osalta kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, mukaan lukien erikoissairaanhoidon ja erityishuollon. Lasten päivähoito on ainoa toiminto, joka jää ulkopuolelle.

Maakunta järjestää myös nuorten toisen asteen koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen. Työntekijöitä on 3 700, joista hammashuollossa reilut 100.

- Suun terveydenhuollon uudelleenjärjestely sai keväällä 2003 oman moniammatillisen työryhmänsä. Pusersimme ehdotuksen, jossa hammashuolto on yksi itsenäinen vastuualue. Kohtuullisella lobbaamisella vältyimme seudullisilta tulosyksiköiltä, jotka olisivat lähinnä lisänneet raja-aitoja ja hallinnollista byrokratiaa, Pulli kertoo.

Toinen taisto koski kuntien vastaavien hammaslääkäreiden toimenkuvaa ja palkkausta, joka uhkasi uudessa organisaatiossa laskea.

- Pääsimme kompromissiin, jossa kuntien hammashoitolat muutettiin toimipisteiksi. Vastaavista hammaslääkäreistä tuli toimipisteiden vastuuhammaslääkäreitä. Loppu uhanalaisista palkanosista kanavoitiin henkilökohtaisiin palkanlisiin, joita ei enää koroteta.

Pääluottamusmies

Helena Nukari

kertoi tämän vuoden alussa aloittaneen Itä-Savon terveydenhuoltopiirin kuulumisia. Itä-Savon terveydenhuoltopiiri tuottaa palveluita yhdeksälle kunnalle. Niistä kolme järjestää piirin kautta niin tarvitsemansa erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon kuin vanhusten laitoshoidonkin. Lisäksi useimmat kunnat järjestävät piirin kautta päihdehuollon ja kasvatus- sekä perheneuvolapalvelut. Henkilöstöä terveydenhuoltopiirillä on yhteensä 1 573. Kaikki siirtyivät uuden työantajan palvelukseen vuoden vaihteessa vanhoina työntekijöinä.

- Havaitsimme, että ennen organisaatiomuutosta on tärkeää kirjata ylös tehdyt paikalliset sopimukset. Tämä kannattaa tehdä jo vanhoissa yksiköissä käytävissä yt-neuvotteluissa, jotta henkilökunta siirtyisi myös paikallissopimusten osalta entisin eduin työnantajan palvelukseen, Nukari opasti.

- Myös uusi luottamusmiesorganisaatio tulee suunnitella hyvissä ajoin. Kannattaa pyrkiä siihen, että muutostilanteissa entisten organisaatioiden luottamusmiehet jatkaisivat. Tässä vaiheessa heidän panostaan todella tarvitaan, sillä jo istuttavia kokouksia on paljon.

Länsi-Uudenmaan yhteistyösopimus valtuustoihin marraskuussa

SHL:n puheenjohtaja

Pirkko Grönroos

kertoi Länsi-Uudenmaan kuulumisia Tammisaaren kunnanhallituksen puheenjohtajan roolissa. Hänen mukaansa alueella eletään jännittäviä aikoja: viiden kunnan kunnanvaltuustoissa on marraskuussa käsittelyssä sopimusehdotus, joka koskee LUST-terveydenhuoltoalueen perustamista. Hankkeessa ovat mukana Karjaa, Tammisaari ja Pohja, jotka ovat perustavat vuoden 2009 alussa Raaseporin kaupungin, sekä pelkkään terveydenhuoltoalueeseen liittymistä harkitsevat Hanko ja Inkoo.

Mikäli terveydenhuoltoalue vuoden 2009 alussa syntyy, kunnat järjestävät sen kautta sekä sosiaali- että perusterveydenhuoltonsa lasten päivähoitoa lukuunottamatta. Sektoria hallinnoi kolmen kunnan yhteinen perusturvalautakunta, jossa jokaisella on viisi paikkaa, mutta Raaseporilla äänivaltakertoimien vuoksi enemmistö äänistä. Yhteinen lautakunta perustetaan Raaseporin kunnan organisaatioon, mutta Raaseporin kaupunginhallitus ei voi kävellä lautakunnan päätösten yli.

- Tässä on paljon haasteita, kuten se, miten päästään kyläpolitikoinnista. Toisaalta on mahdollisuuksiakin: esimerkiksi suhteessa erikoissairaanhoitoon on jatkossa vain yksi tilaaja.

- Luottamusmiesten toivoisin olevan mukana muutoksessa mahdollisimman varhain, ja panostavan tehokkaisiin tiedonkulun käytäntöihin.