Hoitotakuu on johtanut nuorisopsykiatriassa nurinkurisiin seurauksiin. Jotta hoitoon pääsy pystytään takaamaan määräajassa, on rajattu kunnallispoliittisin päätöksin hoitoon oikeutettua joukkoa.

Vain kolme neljästä 13-22-vuotiaasta on oikeutettu nuorisopsykiatrisiin hoitoihin. Väliinputoajia ovat erityisesti yli 18-vuotiaat. Ne, jotka hoitoon ovat oikeutettuja, saavat palveluita entistä helpommin. Valtio on ohjannut sairaanhoitopiireille nuorten psykiatriseen hoitoon korvamerkittyä rahaa, jolla on palkattu sairaaloihin lisää väkeä, kehitetty uusia matalan kynnyksen toimintamalleja ja maksettu entistä useamman nuoren psykoterapia. Nämä teemat puhuttivat tänään päättyvässä Suomen nuorisopsykiatrisen yhdistyksen 30-vuotisjuhlaseminaarissa.

Jokelan ampumisturma nosti nuorten mielenterveysongelmat julkisen huomion kohteeksi. Alan asiantuntijoille on pitkään ollut selvää, että nuoret eivät saa psyykkisissä ongelmissaan riittävää hoitoa.

Asiaa on 2000-luvulla kartoitettu kahteen otteeseen Suomen nuorisopsykiatrisen yhdistyksen Nuotta-kyselyllä. Viimeisin kartoitus tehtiin tänä vuonna.

- Neljännes 13-22-vuotiaista nuorista ei ole oikeutettu nuorisopsykiatrisiin palveluihin. Erityinen väliinputoajaryhmä ovat yli 18-vuotiaat. He kuuluvat pääosin opiskelijaterveydenhuollon piiriin, jossa kuitenkin ei ole resursseja vastata nuorten psykiatrisiin hoidontarpeisiin, Yths:n johtajapsykiatri

Kari Pylkkänen

Aiheesta Suomen nuorisopsykiatrisen yhdistyksen 30-vuotisjuhlissa puhunut Pylkkänen sanoo tilanteen olevan suurelta osin seurausta hoitotakuusta.

- Kun kunnat velvoitettiin järjestämään myös nuorisopsykiatrinen hoito määräajassa, ne ratkaisivat asian rajaamalla pois osan asiakkaistaan. Vuonna 2002 13-22-vuotiaista 22 prosenttia oli oikeutettuja nuorisopsykiatrisiin palveluihin. Tuolloin, ensimmäisen Nuotta-kyselyn yhteydessä suositimme, että kunnat yhtenäistäisivät palveluiden tarjoamiskriteerejään. Kävikin päinvastoin, Pylkkänen toteaa.

Sairaaloihin lisävirkoja, avohoitoon matala kynnys

Jotain hyvääkin on tapahtunut. Hoitoon oikeutetut saavat palvelua entistä helpommin. Tästä kertoo muun muassa se, että viiden viimeisen vuoden aikana nuorisopsykiatrian resurssit ovat henkilöstömäärillä mitaten nousseet kolmanneksella.

Suurin osa uusista viroista on perustettu sairaaloihin.

- Vuonna 2002 suositimme, että avohoitoon perustettaisiin 420 uutta virkaa. Tämä ei valitettavasti toteutunut, sillä vaikeista häiriöistä kärsivien nuorten määrä kasvoi niin, että rahat jouduttiin suuntaamaan sairaalapaikkojen lisäämiseen. Avohoidon tilanne on miltei yhtä hankala kuin vuonna 2002.

Avohoidon kehittämiseen on taas saatu vetoapua valtion sairaanhoitopiireille ohjaamista, nuorten psykiatrisiin palveluihin korvamerkityistä projektirahoista. Niillä on kehitetty uusia matalan kynnyksen toimintamalleja ja ostettu nuorten psykoterapiapalveluita.

- Nuorten terapia on ennaltaehkäisyä, joka rakentaa edellytyksiä mielen terveydelle pitkälle tulevaisuuteen. Työssä tarvitaan hyvää psykoterapeuttista osaamista ja nuoruusiän kehityksen tuntemista. Alueella onkin kiitettävästi tehty yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä, Pylkkänen kertoo.

Sosiaalihuollon laitoksiin sijoitettujen hoidontarve suuri

Erityisenä tulevaisuuden haasteena Pylkkänen näkee ne lähes 400 sosiaalihuollon yksityistä sijaishuollon laitosta, joissa asuu yli 3 000 lähinnä lastensuojelullisista syistä sijoitettua nuorta.

- Tuossa joukossa on monia, jotka tarvitsisivat psykiatrista hoitoa, mutteivät sitä saa. Laitoksen henkilökunnalla ei useinkaan ole ammattitaitoa terapian antamiseen. Koska suuri osa nuorista on sijoitettu kotikuntansa ulkopuolella sijaitsevaan laitokseen, he eivät pääse myöskään kunnallisen avun piiriin.

Pylkkäsen mukaan ilmiö on erittäin huolestuttava, ja sijaishuollon yksityisten laitosten määrä edellisestä kyselystä vain kasvanut.

- On hämmästyttävää, että vaikka sosiaali- ja terveydenhuolto on monessa kunnassa yhdistetty, rahaa nuorisopsykiatristen sairaalapaikkojen maksuihin ei riitä läheskään samassa määrin. Nuorisopsykiatrisia sairaansijoja oli maassamme viime vuonna 342.

Katso myös pääkirjoitus s. 4287