Lääkärintodistuksen on oltava puolueeton asiantuntijan todistus riippumatta siitä, kenen pyynnöstä se annetaan. Todistuksen allekirjoittaja vastaa aina siitä, että todistuksessa esitetyt tiedot ovat oikeat ja tarkoituksenmukaiset ja että esitetyt johtopäätökset ovat perusteiltaan kestävät.

Lääkäriliiton hallitus asetti tammikuussa 2010 lääkärintodistustyöryhmän uudistamaan alun perin vuodelta 1977 olevaa ohjeistoa todistusten kirjoittamisesta.

- Perusperiaatteita ja linjauksia ei tosin ollut tarvetta juurikaan muuttaa. Lähinnä ilmauksia on täsmennetty ja nykyaikaistettu. Joitakin asioita puuttui uudistuneen lainsäädännön takia, toteaa lääkärintodistustyöryhmän puheenjohtaja

Santero Kujala

Lainsäädäntömuutokset, kuten toukokuun alussa voimaan tuleva terveydenhuoltolaki, henkilötietolain velvoitteet, potilasasiakirjojen sähköinen käsittely ja uudistunut haittaluokitus, huomioitiin ohjeistuksen uudistamisessa. Myös etuuksien sähköinen käsittely ja terveydenhuollon konsultaatiomahdollisuuksien monipuolistuminen muun muassa etätoimintojen myötä ovat muuttaneet käytäntöjä ja menettelyjä.

Ajanmukainen ja selkeä ohjeisto tukee ja helpottaa lääkärintodistusten ja -lausuntojen kirjoittamista.

- Ongelma on siinä, että vaikka perusperiaatteet eivät ole paljon vuosien saatossa muuttuneet, lääkärit eivät välttämättä tunne tai noudata riittävässä määrin liiton antamaa ohjeistoa.

Erottele esitiedot ja johtopäätökset

Uuden ohjeiston johdannossa tuodaan esille erottelu lääkärintodistuksen ja -lausunnon välillä. Lääkärintodistuksella tarkoitetaan lääkärin laatimaa kirjallista selvitystä, jossa lähinnä vain todetaan tutkimuksin varmistetut tosiasiat tekemättä niiden perusteella johtopäätöksiä.

Lääkärinlausunto sisältää varmennettujen tosiasioiden lisäksi lääketieteellisesti perustellun lääkäriasiantuntijan arvion tutkittavan tilanteesta ja toimintakyvystä. Kirjallisten selvitysten laatimista koskevat periaatteet ovat kuitenkin hyvin yhteneväiset.

Ohjeistossa painotetaan, että todistuksen ja lausunnon sisällöstä vastaa aina sen allekirjoittanut lääkäri. Lääkärin asiantuntemuksen piiriin kuulumattomia asioita ei pidä lähteä todistamaan eikä lääkärin pidä myöskään kirjata lausuntoihin johtopäätöksiä, joiden tekemiseen hänellä ei ole todellisia edellytyksiä.

Koska lääkärintodistuksia ja -lausuntoja pyydetään yhä moninaisempiin tarkoituksiin, ohjeiston kohtaa "Kieltäytyminen antamasta todistusta potilaalle" täsmennettiin. Ohjeissa selvennetään tilanteita, joissa on jopa syytä kieltäytyä kirjoittamasta todistusta. Samalla annetaan ohjeita, miten pyytäjän voi ohjata oikeaan paikkaan todistuksen saamiseksi.

Ohjeissa korostetaan myös sitä, että lausunnossa täytyy selvästi erottaa, mikä osa käsittelee esitietoja, mikä osa lääkärin tekemää tutkimusta ja mikä osa on johtopäätöksiä.

- Joissakin lausunnoissa nämä tuppaavat menemään iloisesti sekaisin. Lääkärin pitää osata selkeästi erottaa toisistaan potilaan kertomat esitiedot ja lääkärin tekemät johtopäätökset, Kujala toteaa.

Asiantuntijuus korostuu

Ohjeisto korostaa aiempaa enemmän lääkärin asemaa asiantuntijana.

- Kun lääkäri hoitaa potilasta, hän on ikään kuin potilaan asiamies ja työskentelee potilaan parhaaksi, mutta kirjoittaessaan todistusta hän joutuu siirtymään tästä tehtävästä objektiiviseen asiantuntija-asemaan, Kujala kertoo.

Suomessa lääkärillä on painava asema puolueettomana ja objektiivisena todistajana, ja Lääkäriliiton antama ohjeistus on tällä hetkellä ainoa, johon tuomioistuin viittaa ratkaisuissaan. Myös vakuutusyhtiöt hyväksyvät lääkäreiden kirjoittamat todistukset.

Kujalan mukaan käytäntö ei onneksi aiheuta suuria ongelmia Suomessa.

- Se on paras toimintatapa pienessä maassa, jossa ei ole niin paljon toimijoita. Lääkärin tehtävänä on kirjoittaa riittävä ja objektiivinen lausunto silläkin uhalla, että potilas jää ilman etuuksia. Mikään johtopäätösten kannalta oleellinen tieto ei saa kuitenkaan puuttua.