Oikeuskansleri Paavo Nikula teki elokuussa päätöksen, jonka mukaan sairaanhoitajien muuntokoulutusta koskevat erillisvalinnat ovat laillisia. Liiton neuvottelupäällikkö Markku Kojo pohtii oikeuskanslerin yllättävää päätöstä.

Oikeuskansleri on elokuussa 2003 antanut päätöksensä neljään kanteluun, jotka koskivat Turun yliopistossa tänä vuonna järjestettävää lääketieteellisen tiedekunnan pääsykoetta. Kanteluissa katsottiin, että koulutukseen hakevat on asetettu perustuslain ja yliopistolain vastaisesti keskenään eriarvoiseen asemaan. Tämän katsottiin tapahtuneen järjestämällä erillinen valintakoe tiettyjen terveydenhuollon tutkinnon jo suorittaneiden henkilöiden sisäänpääsytieksi, mutta erityisesti sen vuoksi, että näin osa pyrkijöistä saattoi osallistua kahteen valintakokeeseen samana vuonna. Niin ikään haastattelun käyttöä tämän niin sanotun muuntokoulutuskiintiön - mutta ei yleisen valinnan - yhteydessä pidettiin eriarvoistavana.

Yliopistolain 18 pykälä säätelee opiskelijaksi ottamista ja sisältää pääsäännön siitä, että rajoitettaessa sisäänottoa on yhdenvertaista kohtelua noudatettava hakijoita kohtaan ja siksi opiskelijoiden valinnassa käytettävien valintaperusteiden tulee olla yhdenmukaiset. Oikeutettuja poikkeusperusteita pääsäännöstä on lainkohdan mukaan yksi eli äidinkieli.

Erillisvalinta muuntokoulutukseen ei ole oikeuskanslerin mielestä yliopistolain 18 pykälä 2 momentin vastainen vaan opiskelijavalinta on... osa yliopistojen piirissä vallitsevaa yleistä käytäntöä ja sen tueksi voidaan esittää yliopistolain 18 pykälä:n soveltamisesta... mainitut tulkintaperusteet. Mitä ovat nämä tulkintaperusteet, joiden laillisuusvalvoja katsoo tukevan Turun yliopiston menettelyä?

Päätöksessä pohdiskellaan, voidaanko lain puuttuvasta säännöksestä riippumatta korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin pyrkijöitä ryhmitellä ja riittääkö lain yhdenvertaisuusvaatimuksen toteuttamiseksi se, että kunkin ryhmän sisällä pyrkijöitä kohdellaan yhdenmukaisin perustein. Asiassa kertynyt selvitys osoittaa oikeuskanslerin mielestä, että aikaisempaan opiskelu- ja työkokemukseen perustuvat ryhmittelyt ovat laajalti käytössä yliopistojen opiskelijavalinnoissa.

Hallituksen esityksen perustelut yliopistolain muuttamiseksi voidaan tulkita niin, että samaan tutkintoon erilaisella koulutuksellisella taustalla hakeville ryhmille voidaan järjestää eri tyyppisiä valintamenettelyjä. Vaikka oikeuskansleri pitää erillisvalintoja mahdollisena, korostaa hän sitä, että hakijoiden ryhmittelyyn perustuvat valintamenettelyt eivät vaativuudeltaan saa asettaa hakijoita eriarvoiseen asemaan ja että valinnoissa hakijoita verrataan yhtäläisin perustein. Hän pitää tätä vaatimusta helposti perusteltuna yhdenvertaisuusperiaatteeseen viitaten mutta vaativana täyttää.

Oikeuskanslerin mielestä kahteen valintakokeeseen osallistumismahdollisuus olisi ollut paras jättää toteutumatta. Hänen mielestään päätöksen antamisen aikoihin vuoden 2003 opiskelijavalintaan ei kuitenkaan enää ollut käytännön edellytyksiä puuttua.

Haastattelua opiskelijavalinnan yhteydessä oikeuskansleri pitää yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisena verrattuna sellaiseen, samaan tutkintoon tähtäävään valintaan, jossa haastatteluja ei ole. Haastattelun käyttö valinnassa on paikallaan selvittää silmällä pitäen normaalivalinnan ja muuntokoulutusvalinnan yhdenvertaisuuden tavoitetta.

Pohdintaa

Erilaisille ryhmille varattuja kiintiöitä on voitu käyttää opiskelijavalinnoissa lain estämättä ja niin voidaan oikeuskanslerin mielestä edelleenkin tehdä. Yliopistolain 18 pykälä 2 momentin soveltaminen on ollut paljon sanamuotoaan väljempää sen suhteen, miten yliopisto voi järjestää opiskelijavalinnan erilaisen työ- ja koulutustaustan omaaville ryhmille.

Kahdenkertaisen osallistumismahdollisuuden osalta päätöksessä todetaan, että sitä ei olisi pitänyt toteuttaa, mutta että enää asialle ei voida mitään. Tämä perustelu ei ole luonteeltaan juridinen. Miksi oikeuskansleri on tätä mieltä? On esimerkiksi mahdollista, että jälkimmäiseen hakuun ilmoittautuneet olisivat käynnistäneet lukuisia oikeudenkäyntejä, jos koe olisi peruttu, ja tätä tilannetta haluttiin välttää.

Erikoisin osuus päätöksessä on kuitenkin lain sanamuodon väljän tulkinnan perusteleminen perustuslakivaliokunnan mietinnön (PeVL3/1997 vp) muutamilla lauseilla.

Edellä mainitussa mietinnössään perustuslakivaliokunta on todennut, että yliopistolain 18pykälä:n 2 momentti ei samalla tavalla sido valintaperusteista poikkeamista hallitusmuodon perusoikeussäännöksiin kielellisistä ja kulttuurillista ryhmistä. Oikeuskansleri näyttää olevan sitä mieltä, että perustuslakivaliokunta on käsitellyt kaikista luvallisista poikkeamisperusteista vain äidinkieleen perustuvaa ja päättelee tästä, että muulla perusteella kuin äidinkieleen perustuvalla poikkeaminen yhdenmukaisen perustein tapahtuvasta opiskelijavalinnasta olisi tästä syystä helpompaa. Tämä poikkeaa yleisestä laintulkintatavasta jota noudatetaan poikkeussäännösten suhteen. Ellei poikkeamisperustetta ole nimenomaan mainittu, ei sitä tulisi soveltaa lainkaan.

Hallituksen esityksen (HE 263/1996 vp) 18 pykälä:ää koskevissa perusteluissa on toisaalta kirjoitettu: Yliopistot voivat soveltuvin valintamenettelyin arvioida myös ammatillista tietä tulevien pyrkijöiden tason ja soveltuvuuden eri alojen yliopisto-opintoihin. Oikeuskansleri katsoo, että myös tämä tukee tulkintaa, jonka mukaan erilaisia ryhmiä, kuten ammatillisen tutkinnon suorittaneita voidaan hyväksyä opiskelijoiksi yliopistoon erityyppisiä valintamenettelyjä käyttäen. Tulkinta johdetaan siis hallituksen perustelujen ja perustuslakivaliokunnan mietinnön teksteistä tapauksessa, jossa lainkohta tyyten vaikenee asiassa.

Oikeuskansleri päätyy siihen, että lain säännös on epäselvä ja sille tulisi tehdä jotain. Niinpä.