Lääkäri ei välttämättä koe olevansa johtaja arkityössään. Tunne siitä, että omaa työtä ei voi hallita, saatikka ohjailla muiden tekemisiä, on tuttu. Käytännön lääkäri kokee olevansa oman alansa asiantuntija, joka toimii potilaan parhaaksi. Lääkärin työssä on kuitenkin paljon sellaisia elementtejä, jotka edellyttäisivät koulutusta myös johtamisesta. Lääkäri on vastuussa potilaansa hoidosta. Usein myös silloin, kun virheen on tehnyt joku toinen terveydenhuollon ammattihenkilö, joka ei edes toimi lääkärin suorana alaisena. Terveydenhuollossa omaksutusta kaksilinjaisesta johtamisjärjestelmästä johtuen erikoislääkärilläkään ei välttämättä ole varsinaisia alaisia, vaikka hän vastaakin siitä, että hoitotiimi puhaltaa yhteen hiileen ja toiminta kokonaisuudessaan on rationaalista ja tuloksekasta.

Lääkärit eivät perinteisesti ole kokeneet johtamiskoulutusta omakseen. Kaikkiin erikoistumisohjelmiin kuuluu vähintään 20 tuntia hallinnon koulutusta ja sen kokoaminen on voinut tuntua pakkopullalta. Nyt kansallisen terveydenhuollon hankkeen viimeisissä jälkimainingeissa on opetusministeriön johdolla valmisteltu suunnitelmia sosiaali- ja terveysalan moniammatillisesta johtamiskoulutuksesta. Taustalla on huoli johtamisen satunnaisuudesta sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseissa sekä hallintotehtävissä toimivien henkilöiden runsas eläköityminen lähivuosien aikana.

Opetusministeriön työryhmä on jakanut hallinnon koulutuksen useaan eri portaaseen. Suunnitelmat koskevat sovelletusti useita alan ammattiryhmiä. Lääkärien osalta hallinnon perusteita tulee opettaa jo peruskoulutuksen aikana. Varsinainen uudistus olisi työryhmän ehdottama 20 viikon hallinnollinen koulutus kaikille erikoislääkäreille osana erikoistumiskoulutusta. Työryhmä on arvioinut erikoislääkärit niin sanottuun lähijohtoon ja siksi heiltä tulee edellyttää nykyistä erikoislääkärikoulutusta syvällisempää tietämystä hallinnosta.

Monet lääkärit ja lääketieteelliset tiedekunnat ovat hyvin skeptisiä mahdollisuuksista hoitaa hallinnon koulutus suunnitellulla tavalla. Tiedekunnat katsovat, että niillä ei ole resursseja tällaisen koulutuksen tarjoamiseen ja lääkärit puolestaan epäilevät, että koulutus ei vastaa heidän tarpeitaan. Lisäksi puolen vuoden hallinnon koulutus koetaan aivan liian laajaksi nykyisiin viiden tai kuuden vuoden erikoistumisohjelmiin sisällytettäväksi.

Hallinnon opetuksessa voitaneen kuitenkin käyttää uudentyyppisiä oppimismuotoja, kuten verkko-opetusta ja portfoliotyöskentelyä. Samoin käytännön työskentely erimerkiksi klinikan hallintoon sijoitettuna erikoistuvana lääkärinä 3-4 kuukauden ajan lienee osa koulutukseen hyväksyttäviä opintoja. Tällainen malli on jo käytössä ainakin Meilahdessa neurologiaan erikoistuvien keskuudessa. Kaikki hallinnon koulutukseen käytetty aika ei siis ole poissa suoranaisesta potilastyöstä.

Lääkärit ovat suorittaneet innokkaasti hallinnon pätevyyttä. Nykyisten päätösten mukaan hallinnon pätevyys on suoritettava tämän vuoden loppuun mennessä. Koska nyt suunniteltu, laajempi ja kaikille pakollinen hallinnon koulutus on vasta lausuntoasteella, on oletettavaa, että siitä ei vielä pitkään aikaan saada korvaavaa mallia nykyiselle erikoislääkärin hallinnon pätevyydelle. Siksi olisi tärkeää jatkaa hallinnon pätevyyden suorittamismahdollisuutta ainakin vuoden 2007 loppuun saakka. On resurssien haaskausta keskeyttää toimiva koulutusohjelma, kun uuteen malliin liittyy vielä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Toivon kuitenkin kollegoilta positiivista suhtautumista hallinnon koulutukseen. Muut ammattiryhmät ottavat mielihyvin vastaan tämän koulutuksen ja tulevaisuudessa terveydenhuoltoa johtavat ne, jotka ovat saaneet siihen koulutuksen, vaikkakin vain teoreettisen. RUK:ssa opittu Druckerin syväjohtaminen ei viranomaisten mielestä enää tähän riitä. Lääkärien tulee yhdistää ylivertainen substanssiosaaminen ajanmukaiseen hallinnolliseen koulutukseen siten, että siitä hyötyvät paitsi lääkärit, myös koko terveydenhuolto.