Potilas tulee vastaanotolle ja lääkäri tekee diagnoosin. Miten? Kolme lääkäriä kolmelta eri vuosisadalta kertoo.

Vuosi 2110

Aino Jones, 42

"Nostan kädet ylös ja venyttelen.

- Mitäpä Tekkis sanot, jos lähtisinkin jo kotiin?

- Sama se minulle, mutta potilaallasi Pentillä voi olla siihen jotain huomauttamista.

Näin ystävällinen on paras työkaverini, tekoälyni. Hän muistuttaa hieman ensimmäistä miestäni. Paitsi että me emme koskaan riitele oikeasti.

- Käydään sitten töihin. Anna minulle potilaan tiedot.

Tekkis esittää seinälle yhteenvedon potilaasta. 90-vuotias perusterve mies. Ongelmana rintakivut ja hengenahdistus rasituksessa. Virtuaalilääkäri lähetti labraan. Geneettinen profiili tehty kauan sitten, telomeerirokote eli nuoruuspiikki annettu, ympäristöriskit kohtuulliset. Kuvannus ja 500 labratulosta analysoitu. Tekkis vertaa tuloksia datapankkiin ja tekee johtopäätökset. Kutsun potilaan sisään.

Tarkastelemme 3-ulotteista, pyörivää animaatiota potilaan sydämestä ja vertaamme sitä aiempiin kuviin. Osoitan potilaalle, missä kohti näkyy tukos. Kuuntelen ja tallennan vielä sydänäänet ja kyselen potilaan tuntemuksista.

Esittelen potilaalle Tekkiksen johtopäätökset ja kerron hänelle henkilökohtaisesti laaditusta lääkkeestä, joka puuttuu myös geneettiseen rakenteeseen.

Valitettavasti siinä ei ole kaikki. Labratuloksissa on myös viitteitä syövästä. Lähetän miehen jatkotutkimuksiin. Tämä on aina hankalaa, joudun tavallaan tekemään terveistä ihmisistä sairaita. Muitakin löydöksiä tulee liuta, mutta Tekkiksen analyysin mukaan ne eivät ylitä riskiarvoja.

Syöpä askarruttaa potilasta, joten suosittelen häntä keskustelemaan asiasta terapeutin kanssa. Hyvästelen hänet. Muistan vuorovaikutusopit, pitää sanoa jotain rohkaisevaa. Se on tässä tapauksessa helppoa.

- Älä huoli, Pentti. Et ole vielä sataakaan vuotta. Sinulla on pitkä työura ja elämä edessäsi."

Vuosi 2010

Katja Saarinen, 29

"Lounastauko jää lyhyeksi, tonnikalasalaatin mittaiseksi. Seuraava potilas on keski-ikäinen mies. Keskivartalon malli antaa ymmärtää, että lenkkimakkara maistuu paremmin kuin lenkkipolku. Mies ontuu hieman ja valittaa oikeaa pohjettaan, siinä on vähän kipua.

- Katoin netistä, että tää vois olla joku veritulppa. Tultiin eilen Thaimaasta ja oli siinä koneessa istumista.

Diagnoosi löytyy netistä, niinpä tietysti. Hyvä, että potilaat lukevat ja tietävät asioista. Yleensä. Tänä aamuna yksi potilas vaati, että kirjoittaisin hänelle tiettyä masennuslääkettä. En kirjoittanut.

Tarkastelen jalkaa ja kyselen mieheltä tietoja. Ei aiempia laskimotukoksia, oireet kyllä täsmäisivät. Tunnustelemalla pohkeen iho tuntuu lämpimämmältä, ja sitä aristaa.

Istun taas koneen ääreen ja tsekkaan Lääkärin käsikirjasta. Ei trauma, tuskin Bakerin kysta tai lihasaitio-oireyhtymä. Miehen nettidiagnoosi saattaa olla oikeassa.

Teen Terveysportissa riskitestin ja ohjaan potilaan D-dimeeritestiin sairaanhoitajan luokse viereiseen huoneeseen. Kerron potilaalle, kuinka kätevä pikatesti on. Vastaus tulee 15 minuutissa. Jos testi on positiivinen, lähetän hänet sairaalaan ultraääneen.

Mies menee, ja käännän katseeni ikkunasta ulos. Betoniseinä, lehdetön puu. Vielä muutama tunti, ja pääsen pikku Eliaksen luo."

Vuosi 1910

Kaarlo Malmberg, 56

"Olen täsmällinen ihminen. Siirryn asunnon puolelta vastaanottohuoneeseeni aamiaisen jälkeen puoli yhdeksältä, kuten aina. Ensimmäinen potilaani on vanha tuttava, edesmenneen kollegani leski. Kampaus on kunnossa, mutta hameessa on paikkoja. Tiedän, että hän on taloudellisessa ahdingossa.

- Välkommen, fru Grönholm.

Vaihdamme kuulumisia ja tiedustelen varovasti rouvan vointia. Hän on ehkä laihtunut hieman, mutta näkemisestämme on aikaa. Häntä on jo kuukausia ihmetyttänyt joku patti. Siinä ei ole kipuja, joten hän ei ole viitsinyt häiritä tohtoria aikaisemmin.

- Ottakaa vaatetta pois yläosasta, rouva. Ei kainostelua, tämä on minun työtäni.

Isohko rauhasajettuma vasemman solisluun vieressä olevassa kuopassa. Katson, tunnustelen, painelen, kyselen. Olen nähnyt samantyyppisiä aiemminkin. Pahin vaihtoehto tulee heti mieleeni. Se on syöpä, melko varmasti. Voisi olla myös tuberkuloosi, ei hyvä sekään. Siltä tämä ei vaikuta, kallistun lymfosarkomiin. Mietin, miten muotoilen asian potilaalle.

Leskiparka, mitäpä minä voin tehdä. Hänellä ei ole varaa lähteä röntgenhoitolaan, vaikka tuskin sekään auttaisi. Tietenkään en kerro hänelle totuutta. En halua järkyttää häntä, kun mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä.

Kuulin kollegaltani juuri tapauksesta, jossa potilas syytti lääkäriään siitä ettei tämä kertonut potilaan sairastavan tuberkuloosia. Lääkärin pitää luonnollisesti varoa, mitä potilaalle sanoo. Tarttuvan taudin kohdalla valistus olisi kyllä paikallaan.

Selitän rouvalle epämääräisesti, että tällaisen sairauden laadusta ei voi olla varma. Suosittelen hänelle lepoa ja annan reseptin. Kirjoitan lääkesekoitukseen pitkän liudan mitäänsanomattomia ainesosia. Potilas vaikuttaa tyytyväiseltä.

Otan leskeltä hyvin pienen maksun ja lupaan tulla kotikäynnille myöhemmin. Voisin olla perimättä maksua, mutta hän saattaisi pitää sitä kiusallisena."

Kirjoitus on fiktiota, mutta perustuu sekä faktoihin että todennäköisiin faktoihin. Asiantuntija-apua ovat antaneet professori Olli-Pekka Ryynänen, tutkija Oona Ilmolahti, dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri Ilkka Kunnamo sekä tutkija Anna Alanko.