Päivystys ei tee ketään onnelliseksi. Lääkäriä tuleva päivystys ahdistaa, elettävä rasittaa ja mennyt väsyttää. Luulisin, ettei potilaskaan ole onnellinen joutuessaan turvautumaan päivystykseen. Ei ole hyvä olla niin sairas, ettei ilman lääkärin apua selviä seuraavaan päivään, eikä ole mukava odottaa epämääräistä aikaa terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Työnantajakaan ei pidä päivystyksestä, kun ne ovat niin kalliita tunteja. Eikä lähiesimies tai työkaveritkaan tykkää, kun päivystäjän levon takia toiset joutuvat tekemään seuraavana päivänä enemmän töitä.

Päivystyksen lähtökohta lienee äkillisesti sairastunut, välitöntä lääkärin apua tarvitseva potilas. Jo nyt toimiva perusterveydenhuolto omalääkärijärjestelmineen on vähentänyt potilaita päivystysajalta. Varsinainen, ainakin näennäinen, vähentyminen on tapahtunut, kun yöpäivystykset on keskitetty suurempiin yksiköihin. Sairaalassa ei oman tietoni mukaan päivystysrasitus ole kuitenkaan vähentynyt, erikoissairaanhoitolaki kun velvoittaa hoitamaan niin omat kuin vieraatkin. Kysissä vuonna 2000 raskaissa päivystyspisteessä tehtiin aktiivityötä 76 %, vuonna 2005 90 %. Keskimääräiset aktiivityön yötyökorvaukset ovat nousseet vastaavasti 73 prosentista 94 prosenttiin (sopimuksen mukainen vaihteluväli olisi 30-100 %). Nykyisin Kysissä kymmenestä aktiivipäivystyspisteestä 7:lle maksetaan 100 %:n ja lopuille kolmelle 80 %:n yötyökorvaus. Vuonna 2000 vain neljälle aktiivipisteelle maksettiin 100 %:n yötyökorvaus ja neljälle vain 45 %:n korvaus. Päivystyksen työmäärät ja korvaukset ovat siis lisääntyneet. Päivystyspisteiden karsiminen kuormittaa jäljelle jääviä, mutta loppujen lopuksi ilmeisesti rahallista säästöäkin tällä tavalla on joku saanut.

Mikä muu tekee päivystyksestä niin erikoisen, että lääkäri kokee sen raskaaksi? Useissa tieteellisissä julkaisuissa, myös Lääkärilehdessä (Suom Lääkäril 2002;57: 1791) on todettu päivystyksen ja yövalvomisen fyysiset ja psyykkiset lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutukset. Lyhytaikaisempana vaikutuksen on humalan kaltainen tila, joka lisää mm. tapaturma-alttiutta. Pitkäaikaisvaikutuksena on todettu sairastavuusriskin lisääntymistä ainakin sepelvaltimotaudin ja rintasyövän suhteen. Työn tauottaminen taasen parantaa työssä suoriutumista. Valvominen ja pitkien työrupeaminen tekeminen ei siis ole hyvä asia.

Entäpä potilaat? Osa kuolemaisillaan, pitäisi äkkiä tietää mistä on kyse ja mitä tehdä. Ystäväni, lastenlääkäri, kertoi hoitaneensa vastasyntynyttä lasta 14 tuntia tauotta saadakseen lapsen siihen kuntoon, että hän kesti siirron yliopistosairaalaan. Erittäin sairaita potilaita voi olla useita yhtä aikaa. Päivystystyö on stressaavaa koko päivystyksen ajan ja eroaa erittäin paljon päiväaikaisesta työstä erilaisista potilaista johtuen.

Mitä päivystykselle pitäisi tehdä, että se olisi kaikille hyvä asia? Voiko potilasmääriä vähentää? Saadaanko päiväaikainen toiminta sellaiseksi, että päivystysajalta voidaan potilaita siirtää päiväajalle? Voidaanko päivystyksessä tehtäviä toimenpiteitä vähentää ja/tai siirtää päiväajalle? Sallivatko uudet hoitosuositukset potilaan hoidon siirtämistä esim. 8-12 tuntia? Onko tilaa? Onko henkilökuntaa? Voidaanko päivystysrupeamia lyhentää?

Päivystyslistan tekijä on joskus vaikeuksissa, päivystäjää ei helpolla löydy. Mutta, lopulta he toteavat sen, mikä on totta. Jonkun on pakko päivystää!