Yksi jos toinenkin asia tässä maassa näyttää jäävän presidenttipelin jalkoihin. Edustuspresidentin merkitys lienee tulevaisuudessa symbolinen, mutta kansalaisen arkeen ja veromarkkojen käyttöön liittyvien aloitteiden julkisuus näyttää jäävän pintakuohun ja henkilöityvän mediakilpailun jalkoihin. Mahtaako oikeasti olla niin, että pintajulkkisten ryhmittyminen presidenttikandidaattien taakse maksettuina tai ilmaiseksi on tärkeämpää kuin potilaiden hoitoonpääsy? Olisiko terveydenhuollon jonoista ja ammattikunnan jaksamisesta palkattava puhumaan joku kyykkyviulunsoittaja?

Tämä narinan syy on ilmeinen. Potilailta ja poliitikoilta (joskus samoja henkilöitä) tulee kritiikkiä siitä, miksi lääkärikunta on niin hiljaa eikä puolusta potilaita ja vaadi lisää resursseja terveydenhuoltoon. Mielestäni olemme ääntä pitäneet ja aloitteita tehneet, mutta läpäisykynnys julkisuuteen on kova. Viime vuosina on kuitenkin Lääkärilehdessä ollut jatkuvasti kirjoituksia aiheesta, samoin on pidetty lehdistötilaisuuksia ja seminaareja ja Lääkäripäivilläkin asiaa koetettu pitää esillä. Tämän päivän media ei pidä numeroista, eikä perusteellisesta, viileästä argumentoinnista. Päästäkseen otsikoihin olisi rakennettava skandaali, lööppi, etsittävä joku riittävän säälittävä potilas asian mannekiiniksi tai sitten löydettävä julkkis, jolla on sopiva tauti. Terveydenhuollon resurssien riittämättömyyden ja jonojen pituuden luulisi oleva riittävä skandaali sinänsä niin kutsutussa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, mutta eipä vaan. Lääkärikunnan esittämään kritiikkiin, valitukseen ja vaatimuksiin on ilmeisesti jo niin totuttu, ettei teema enää ylitä uutiskynnystä, eihän krooninen vaiva pääse akuuttilistoille. Lääkäripäivillä Ruben Stiller herätteli meitä sanomalla, että semmoista asiaa ei Suomessa olekaan, jota ei ole julkisuudessa. Eli meidän on jokaisen jaksettava kotikunnassa, paikallislehdissä, työpaikalla ja politiikassa turhautumatta ja kyynistymättä kysyä veromarkkojemme perään ja puolustaa terveydenhuoltoa. Toivottavasti kollegoita löytyy myös tämän vuoden kunnallisvaaliehdokkaiksi, kuntien päätösvallassa on niin perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidonkin resursointi.

Neuvottelut etenevät

Metalliliiton päänavaus tuloneuvotteluissa oli odotusten mukainen, 3,1 %. Myös julkisen sektorin neuvottelut ovat toden teolla käynnistyneet. Kun tämä lehti ilmestyy, on mahdollista, että työnantajan tarjous on jo tiedossa. Kentältä tulleet viestit ovat olleet entisenlaisia ja varsin selkeitä. Sairaalalääkärien palkkatutkimus osoittaa, että meillä on työnantajia, joiden henkilöstöpolitiikka ja palkkapolitiikka on johdonmukaisen huonoa. Turkulaisten spesialistien ammattitaito kestää valtakunnallisen vertailun, mutta heidän palkkatasonsa ei. Virkaehtosopimusneuvotteluissa on ollut esillä harkinnanvaraisten elementtien lisääminen nk. automaattisten lisien (kokemuslisien) kustannuksella. Tätä lääkärikunta vastustaa, perusteluksi riittäköön Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin palkkatilasto. Mikäli harkinnanvaraisuutta vielä lisättäisiin, kasvaisi ero turkulaisten ja muiden spesialistien välillä vielä huomattavasti.

Päivystyksen epäkohdat ovat edelleen olleet esillä. Valtuuskunnan periaatepäätös on, että tällä kierroksella keskitytään peruspalkkojen korjaamiseen. Metkaa on, että liittokierroksesta huolimatta EMU-Suomessa yleinen sopimustaso näyttää kuitenkin määräytyvän varsin tiukasti. Vääntö jatkuu ja valtuuskunta kutsutaan koolle sopimuksesta päättämään.

Sain vielä luottamuslauseen liittomme valtuuskunnalta yhdeksi vuodeksi; kiitän lämpimästä palautteesta ja kannustuksesta tässä yhteisessä savotassa.