Opetusministeriö esittää lievennystä erikoislääkärikoulutuksen niin sanottuun fifty-fifty-sääntöön. Ehdotuksen mukaan yliopisto voi myöntää poikkeuksia yliopistosairaalan ulkopuolella suoritettavasta koulutusajasta, mikäli keskussairaalat tai muut sairaalat eivät kykene osoittamaan koulutuspaikkaa kohtuullisen ajan kuluessa.

Vuonna 1999 voimaan tullutta uutta asetusta erikoislääkärin tutkinnosta muutettiin vuoden 2003 alusta siten, että erikoistuvan lääkärin on suoritettava erikoisalan koulutuksesta vähintään puolet yliopistosairaalan ulkopuolella. Tähän aikaan sisältyy vähintään yhdeksän kuukautta terveyskeskuksessa. Säännös ei koskenut kymmentä erikseen mainittua erikoisalaa: foniatria, kliininen fysiatria ja isotooppilääketiede, kliininen kemia, kliininen mikrobiologia, kliininen neurofysiologia, neurokirurgia, oikeuslääketiede, perinnöllisyyslääketiede, suu- ja leukakirurgia ja syöpätaudit. Tämä ns. fifty-fifty-sääntö oli seurausta kansallisesta terveyshankkeesta. Perusteluina esitettiin, että koko erikoisalan piiriin kuuluvat potilasongelmat tulevat paremmin otetuiksi huomioon, kun koulutusta annetaan myös yliopistosairaaloiden ulkopuolella. Taustalla on ollut myös työvoimapolitiikka.

Uudessa tilanteessa eräillä erikoisaloilla ja alueilla yliopistosairaalan ulkopuolisen palvelun saaminen on muodostunut vaikeaksi, mikä on hidastanut erikoislääkäriksi valmistumista epätarkoituksenmukaisesti. Asiaan on kiinnitetty huomiota mm. sairaanhoitopiirien, yliopistojen ja Lääkäriliiton toimesta. Pitkällisten neuvottelujen ja selvitysten perusteella opetusministeriö on nyt esittämässä lievennystä tähän sääntöön. Lyhyellä varoitusajalla (20.9. mennessä) on pyydetty lausuntoja erikoislääkärin tutkinnosta annetun asetuksen 6 ja 8 §:ien muuttamisesta.

Ehdotuksen mukaan yliopisto voi (terveyskeskuksessa suoritettavaa koulutusaikaa lukuun ottamatta) myöntää poikkeuksia yliopistosairaalan ulkopuolella suoritettavasta koulutusajasta, mikäli erikoislääkärikoulutuksen alueellinen neuvottelukunta perustellusta syystä puoltaa poikkeuksen myöntämistä. Perustellulla syyllä tarkoitetaan sitä, että keskussairaalat tai muut sairaalat eivät kykene osoittamaan koulutuspaikkaa kohtuullisen ajan kuluessa ottaen huomioon erikoisalojen erilaisuuden. Alueellinen neuvottelukunta selvittää keskussairaaloiden ja muiden yliopistosairaaloiden ulkopuolisten sairaaloiden mahdollisuuden tarjota koulutuspaikka ennen kuin ilmoittavat kantansa yliopistolle. Kunkin viiden lääketieteellisen tiedekunnan yhteydessä toimii erikoislääkärikoulutuksen alueellinen neuvottelukunta, joissa ovat yliopistojen nimeämien jäsenten lisäksi edustettuina erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien ja perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon nimeämät jäsenet.

Asetusta ehdotetaan tulevaksi voimaan jo 1.10.2006. Muutettavan asetuksen säännöksiä voidaan soveltaa jo asetuksen voimaan tullessa erikoislääkärikoulutuksessa oleviin lääkäreihin.

Lääkärilehdessä raportoidaan myöhemmin asetuksen todennäköisestä hyväksymisestä. Tarkempia tietoja erikoistuvat lääkärit saavat erikoisalakohtaisesta tilanteesta sen yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta, johon ovat kirjoittautuneet erikoistumaan.