- Monet kollegat eivät ymmärrä lääkärikunnan yhtenäisyyden merkitystä. He katsovat asiaa vain oman erikoisalansa vinkkelistä. Meidän pitää löytää selkeät ja yhteiset VES-tavoitteet, tuumii Lääkäriliiton OYS:n paikallisosaston puheenjohtaja Johanna Tuukkanen.

Tällä hetkellä äitiyslomalla oleva Tuukkanen työskentelee Oulun yliopistollisen keskussairaalan anestesiaklinikalla. Hän on ollut Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen jo vuodesta 1989 lähtien.

Tuukkanen kertoi sairaalalääkärien tunnelmista neuvottelukierroksen alla. Esille nousi varsinkin päivystykseen liittyvät ongelmat, joihin olisi löydettävä ratkaisu.

- Paljon päivystävillä aloilla päivystysten raskaus on sellainen asia täällä OYS:ssa, joka puhuttaa lääkäreitä ja ottaa päähän. Sairaalalääkäreitä risoo yhä enemmän palkkauksen vinoutuneisuus. Olemme todella riippuvaisia päivystyskorvauksista, kun peruspalkka on sen verran pieni. Sekä peruspalkalle että päivystyksen ongelmille olisi nyt pakko tehdä jotain.

Hän muistuttaa kuitenkin siitä tosiasiasta, että osa lääkäreistä ei ole valmiita jakamaan mitään päivystyksiä.

- Parhaiten tietysti tiedän anestesiologien mielipiteet. Meidänkin klinikassa tiedän muutaman, jotka olisivat valmiita jopa maksamaan siitä, että saisivat olla vapaana päivystysrupeamaa edeltävän normaalin työpäivän. Ajatus raskaimpien päivystysten keventämisestä on peräisin Ruotsista ja Norjasta, mistä meidänkin kannattaisi kyllä ottaa oppia.

Tuukkanen muistuttaa, että näitä malleja ei voi kuitenkaan soveltaa joka sairaalaan.

- Esimerkiksi pienissä keskussairaaloissa, joissa on vaikka 6-8 erikoisalan edustajaa, on ihan mahdotonta ruveta pilkkomaan päivystyksiä. Tosin näissä sairaaloissa työn kuormittavuus ei yleensä ole ihan yhtä massiivistakaan kuin esimerkiksi täällä.

Hänellä on itsellään kolme pientä lasta.

- He ovat kyllä aivan huomattavasti vaikeuttaneet päivystyksen jälkeistä kotitoipumistani. Minulla itselläni alkaa olla sellainen olo, että en enää jaksa toipua jostain lauantain 24 tunnin työrupeamasta. Se alkaa olla aivan ylivoimaista. Aviomieheltäni, joka on erikoistumassa ortopediaan, meni tuossa vastikään oikeastaan koko seuraava viikko toipumiseen lauantain päivystämisen jälkeen. Yliopistosairaalan etupäivystyksen lähes koko työrupeamahan on yleensä aktiivityötä.

Tuukkanen korostaa, että asia on tärkeä työn laadun ja työsuojelun kannalta.

- Meidän on uskallettava tunnustaa tämä. Minä ainakaan en voi vakuuttaa, että työni olisi tasalaatuista työtä koko sen 24 tuntia. Kyllä siinä aamuneljän ja -viiden aikoihin alkaa vain laskea tunteja, jotta pääsisi pois töistä. Asia ei voi olla niin.

Hän tuo esille lääkärikunnan heterogeenisuuden.

- Joillakin aika kultaa muistoja. 20 vuoden kuluttua sitä ei tahdo enää muistaa, millaista jatkuva päivystäminen on ollut. Vanhemmat kollegat sanovat, että kyllähän mekin silloin ennen. Toisaalta työn luonne ja vaatimukset ovat muuttuneet valtavasti. Lisäksi on paljon sellaisia potilaita, joita nyt hoidetaan viimeisen päälle ja joille ennen ei pystytty tekemään mitään.

YHTENÄISYYS OLEELLISTA

Tuukkanen toteaa, että monet kollegat eivät ymmärrä lääkärikunnan yhtenäisyyden merkitystä.

- He katsovat asiaa vain oman erikoisalansa vinkkelistä. Esimerkiksi viimeistä edellisellä neuvottelukierroksella kollegat eivät ymmärtäneet sitä, kuinka hajanainen tausta-asetelma oli. Tiedän esimerkiksi joidenkin anestesialääkäreiden sanoneen, etteivät he lähde taistelemaan jonkun ihotautilääkärin peruspalkan puolesta. Tehtiin se virhe, että ruvettiin etukäteen jakamaan lopullista pottia. Silloin kävi ilmeiseksi, että on tulossa päivystyskorvausjärjestelmä, joka syö paljon päivystäviltä sen peruspalkkakorotuksen. Tämän takia pitää tällä kertaa olla todella tarkkana tavoiteasettelussa.

Hän ei enää itse asettunut ehdolle valtuuskunnan vaaleissa.

-Henkilökohtaisesti koin aivan äärimmäisen raskaana kolme vuotta sitten käydyn neuvottelukierroksen. Olin silloin lakkopäällikkönä Vaasassa, ja koin ristiriitaisuuden hyvin voimakkaana. Tiesin, että oli paljon lääkäreitä, jotka ehdottomasti halusivat lakkoon. Toisaalta oli myös paljon niitä, jotka eivät olleet ollenkaan valmiita lähtemään työtaisteluun. Itse äänestin valtuuskunnassa sopimuksen hyväksymisen puolesta ja lakkoa vastaan, mistä tuli sitten hirveä ryöpytys. Koin sen joillain tavalla aika traumaattisena. Ehkä jo silloin päätin, etten enää asetu ehdolle. Ja nyt on sitten perhekin kasvanut.

Tuukkanen kertoo pettyneensä lääkärikunnan epäyhtenäisyyteen, vaikka ymmärtääkin eri ihmisen näkökannat.

TAVOITTEET EIVÄT SAA SYÖDÄ TOISIAAN

Tuukkasen mielestä VES-tavoitteet tulisi sovittaa yhteen siten, että ne eivät söisi toinen toisiaan.

- Peruspalkan korottamisen on oltava selkeä tavoite, koska se koskettaa kaikkia lääkäreitä. Sehän heijastuu myös päivystyskorvauksiin. Peruspalkkaan kilpistyy moni asia. Sairaalapuolella on paljon sellaisia aloja, joilla ei ole päivystyksiä ollenkaan. Ne ovat puhtaasti peruspalkan varassa.

Tuukkanen nostaisi silti päivystysasiat myös peruspalkan korotustavoitteen rinnalle.

- Ne eivät välttämättä syö sitä peruspalkan korotusta. Ei lähdettäisi hakemaan tolkuttomasti lisää rahaa, vaan päivystyksen ongelmia hoidettaisiin muuta kautta. Esimerkiksi lyhennettäisiin aktiivipäivystystyöviikon työtuntimäärää, ja omaa vapaapäivää ei itse maksettaisi.

Lisäksi hän toivoo, että tulisi joitain velvoittavia jakosysteemejä pitkiin työrupeamiin kaikkein raskaimmissa pisteissä. Maksimipituus voisi olla esimerkiksi 17 tuntia.

- Tekisin itse yhden viikonlopun aikana mieluummin kaksi 12 tunnin jaksoa, joiden välillä olisi kunnon lepo kuin paahdan 24 tuntia, jonka jälkeen olen raatona seuraavan viikon. Tiedän, että tästä asiasta on kuitenkin eri mielipiteitä.

TURUN TAPAHTUVAT VOIVAT LEVITÄ

TYKS:n lääkärien liikehdintä on viime aikoina ollut paljon julkisuudessa.

- Myös OYS:n lääkäreistä on hirvittävän iso osa siellä alarajoilla palkkauksessa. Lisäksi meidän erikoislääkäreistä noin 60 prosenttia on viransijaisia. Käytännössä katsoen lähes kaikki sijaiset ovat palkkahaitarin alarajalla. Tämä on ihan selvä epäkohta.

Hän arvelee, että Turun tapahtumat voivat ihan hyvin levitä myös Ouluun.

- Voi sanoa, että vaikka OYS:n anestesiaklinikassa on teoriassa parempi miehitys verrattuna TYKS:iin, niin käytännössä työtä tehdään kuitenkin lähes päivittäin vajaalla porukalla.

Tuukkanen kertoo, että pohjoisessa näkee jokainen ympärillään, kuinka sairaalat tyhjenevät.

- Esimerkiksi Kajaanissa, Kemissä ja Rovaniemellä on hurja pula joistain erikoislääkäreitä. Eikä OYS:kaan voi ihan liikaa laskea sen varaan, että porukka pysyy täällä.