Päättämään kykeneviä vastuunkantajia tarvitaan
Lääkärilehdessä ja liiton nettisivuilla on kevään ja kesän ajan kehotettu kollegoja asettumaan kunnallisvaaliehdokkaaksi. Liitto tukee lääkäriehdokkaita ainakin antamalla heidän käyttöönsä tietoja ja materiaalia sekä mahdollisesti järjestämällä paikallisradioihin keskusteluja terveydenhuollon ongelmista ja edistämisestä eri puolilla maata. Joka tapauksessa terveydenhuolto tulee olemaan useilla paikkakunnilla yksi pääteemoista syksyn kuntavaaleissa. Uuden terveydenhuoltolain aiheuttamien organisaatiouudistusten toteuttamisessa tarvitaan lääkärien asiantuntemusta. Myös kuntien yhdistäminen aiheuttaa suuria muutoksia organisaatioissa. Vain olemalla mukana kunnallispolitiikassa voivat lääkäritkin päästä vaikuttamaan tulevaisuuden ratkaisuihin, sillä viime aikoina lääkärit on pyritty useissa kunnissa ja kaupungeissa pitämään poissa myös terveydenhuollon organisaatioiden suunnitteluryhmistä. Esimerkiksi kotikaupunkini Hämeenlinna yhdistyy ensi vuodenvaihteessa viiden ympäryskunnan kanssa. Uuden kaupungin organisaatiota suunniteltaessa lääkäreitä ei tarkoituksella otettu mukaan työryhmiin eikä suostuttu muutenkaan kuuntelemaan. Lopputulos oli sen mukainen, ja ennuste uuden organisaation toimivuudesta on erittäin huono. Asiasta kirjoitettiin tänä kesänä myös Lääkärilehdessä (SLL 23/2008, s. 2117).
Toinen ehdokkuuteen innostava asia kotikaupungissani on paikallisen valtalehden asiantuntematon kirjoittelu. Lehden kirjoitukset kuvastavat niitä perusteita, joiden pohjalta valtuutetut asioista päättävät. Tosiasiat jäävät liian usein näiden mielikuvien varjoon. Vastineiden tekeminen toimittajien kirjoitteluun on vaikeaa, koska ammattitoimittajan mielikuvat kyllä saadaan näyttämään paremmilta kuin harrastelijakirjoittajan kertomat tosiasiat. Kuntapäättäjät pitävät sairaanhoitopiiriä ulkopuolisena rahaa kuluttavana tekijänä eivätkä miellä sen tärkeyttä koko maakunnalle. He ajattelevat vain oman kunnan seuraavan vuoden talousarviota, eivätkä pysty suunnittelemaan asioita useiden vuosien päähän. Uusi terveydenhuoltolaki tosin pakottaa kunnat suunnittelemaan terveydenhuoltoaan ja sen rahoitusta nykyistä pidemmälle.
Valtuustoihin tarvitaan terveydenhuollon kokonaisnäkemystä, jota on vain terveydenhuollon piirissä työskentelevillä lääkäreillä. Vaikka halukkuutta ehdokkaaksi asettumiseen olisikin, niin ainakin minulla on esteenä sopivan puolueen puute. Kaikilla nykyisillä valtapuolueilla on yksi tai useampi kannanotto, jota en missään tapauksessa voisi tukea, ja siksi en myöskään voisi asettua näiden puolueiden ehdokkaaksi. Puolueiden ulkopuolisilla ehdokkailla ei kuitenkaan yleensä ole menestymisen mahdollisuuksia kaupungeissa. Luulen, että tämä on ehdokkaaksi asettumisen esteenä monilla lääkäreillä. Toivottavasti moni kollega kuitenkin tietää itselleen sopivan puolueen ja asettuu ehdokkaaksi.
Kunnanvaltuustoihin tarvitaan mahdollisimman useita asiantuntevia ja vastuuta kantamaan kykeneviä lääkäreitä.