Päivystyskiista on iso kysymys
Lääkärit eivät jääneet syyskuussa syntyneen laajan tuloratkaisun ulkopuolelle sen takia, että liitto olisi vaatinut enemmän kuin muut. Lääkäriliitto olisi ollut valmis hyväksymään kuntatyönantajan tarjouksen, mutta päivystyskorvauksia koskeva kiista esti liiton sitoutumisen sopimukseen ja sen edellyttämään työrauhaan. Päivystyskorvausten uudistaminen on ollut pitkään Lääkäriliiton keskeinen tavoite, josta saatiin viime tammikuussa jo aikaan sopimus, mutta jonka Kunnallinen työmarkkinalaitos kuitenkin kesällä antamillaan tulkintaohjeilla pilasi.
Pitkään tavoiteltu uudistus
Päivystysrasituksen keventäminen ja päivystyskorvausjärjestelmän uudistaminen ovat Lääkäriliiton keskeisiä tavoitteita, joita on aktiivisesti valmisteltu 1980-luvun lopulta alkaen. Pitkät päivystykset ja suuri työsidonnaisuus koettiin vaikeiksi ongelmiksi eikä päivystyskorvausten tason katsottu vastaavan päivystyksen raskautta.
Ongelmaa selvittämään asetettiin vuonna 1988 Lääkäriliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yhteinen työryhmä, jonka tekemä kysely osoitti lääkärien keskimääräisen työsidonnaisuuden olevan yli 50 tuntia viikossa. KT:n kanssa sovittiin, että päivystysjärjestelmää ryhdytään uudistamaan käyttämällä siihen osa lääkäreille kuuluvista järjestelyvaroista.
Uudistus kytkettiin päivystyksen rationalisointiin, jota valmisteltiin Lääkäriliiton, KT:n kuntien keskusjärjestöjen, Sairaalaliiton ja STM:n yhteisessä työryhmässä. Työryhmä laati suosituksen päivystyspisteiden vähentämisestä ja yhteispäivystyksen järjestämisestä sairaaloiden ja terveyskeskusten kesken. Uudistus johtikin päivystysvakanssien määrän vähenemiseen noin 90:llä, mikä merkitsi arviolta noin 40-60 miljoonan markan säästöä vuodessa. Uudistuksen yksi lähtökohta oli, että rationalisointihyöty käytetään ainakin osittain lääkärien uuden päivystyskorvausjärjestelmän rahoittamiseen.
Vuonna 1991 Lääkäriliitto ja KT pääsivät yksimielisyyteen päivystyskorvausjärjestelmän uudistamista koskevasta kokeilusopimuksesta. Uudessa kokeilusopimuksessa sairaaloiden päivystys jaettiin ensimmäistä kertaa aktiivityön määrän perusteella kolmeen luokkaan: kokonaan työajaksi luettavaan ns. aktiivipäivystykseen, muuhun työpaikkapäivystykseen ja vapaamuotoiseen päivystykseen.
Vaikka päivystystä oli rationalisoitu ja siitä oli koitunut huomattavia säästöjä, eivät sairaalat ottaneet uutta päivystyskorvausjärjestelmää käyttöön. Ne pitivät sitä liian kalliina, varsinkin kun talouden lama vaikeutti niiden tilannetta. Koska kyse oli kokeilusopimuksesta, ei kuntia ja kuntayhtymiä voitu velvoittaa uuden järjestelmän käyttöön.
Syksyn 1994 neuvotteluissa päivystyskorvausuudistuksen saaminen sitovaksi sopimukseksi oli yksi Lääkäriliiton keskeisistä tavoitteista. Monivaiheisen valmistelutyön jälkeen päästiin viimein yksimielisyyteen sitovasta järjestelmästä. Sen rakenne oli koko valmistelun ajan pysynyt samassa, alunperin KT:n esittämässä muodossa, mutta korvausten tasoa oli jouduttu hieman pudottamaan. Pitkään valmistellun päivystyskorvaussopimuksen saaminen viimeinkin käyttöön oli ratkaiseva syy siihen, että liitto hyväksyi tammikuussa 1995 uuden lääkärisopimuksen.
Sopimus päivystys-korvauksista
Tammikuussa tehdyn sopimuksen mukaan uudet päivystyskorvaukset oli määrä ottaa käyttöön 1.5.95 jälkeen niin pian kuin mahdollista kuitenkin viimeistään 1.9.95. Kokeilusopimuksen mukaisesti päivystys jaettiin aktiivipäivystykseen, muuhun työpaikkapäivystykseen ja vapaamuotoiseen päivystykseen. Aktiivipäivystyksen korvauksia noudatetaan sellaisissa työpisteissä, joissa aktiivityön määrä on keskimäärin vähintään 60 % päivystysajasta.
Sopimusta laadittaessa Lääkäriliitto ja KT olivat yksimielisiä siitä, että korvausten perusteena oleva työjakso on normaali 37 tunnin työviikko. Perustyöajan jälkeisen kolmen ensimmäisen tunnin aktiivipäivystyksen osalta viikossa oli määrä maksaa korottamaton tuntipalkka, seuraavan viiden tunnin ajalta 50 %:lla korotettu ja sen jälkeisiltä aktiivityötunneilta 100 %:lla korotettu tuntipalkka. Yli viikon mittaista työjaksoa ei sopimusta tehtäessä ollut Lääkäriliiton tai KT:n tiedon mukaan käytössä missään terveydenhuollon yksikössä.
Päivystyskorvausuudistuksen valmistelussa ja sen kustannuksia arvioitaessa Lääkäriliiton ja KT:n yhteinen lähtökohta oli, että järjestelmä toteutetaan tuolloin noudatettujen työjärjestelyjen pohjalta. Uudella sopimuksella ei ollut tarkoitus vaikuttaa työjaksojen pituuteen tai päivystyksen alkamisajankohtaan, jotka eivät edes kuulu työmarkkinaosapuolille, vaan ovat kunkin työnantajan määräysvallassa olevia asioita.
Sopimus velvoitti työnantajia antamaan ainakin osan päivystyskorvauksista vapaa-ajan muodossa. Raskaimmille erikoisaloille saatiin sopimuksessa turvatuksi vähintään yhdeksän vapaapäivää kalenterikuukaudessa.
Päivystysuudistuksen kustannukset
Jo ennen päivystysuudistuksen voimaantuloa lääkärikunta oli joutunut ostamaan sen useampaan kertaan. Vuoden 1991 palkankorotusvarasta osa varattiin päivystyskorvauksia koskevaan kokeiluvirkaehtosopimukseen. Tammikuussa 1995 tehdyssä sopimuksessa lääkärien koko palkkasummasta 1 % eli 21 miljoonaa markkaa käytettiin päivystyskorvausuudistukseen. Lääkäriliiton ja KT:n kesken oli sovittu myös siitä, että järjestelmää voidaan osittain rahoittaa aiempien vuosien rationalisointihyödyllä, vaikkei asiaa ollutkaan kirjattu virkaehtosopimukseen.
Lääkäriliiton ja KT:n yhteinen lähtökohta tammikuussa oli, että uusi päivystyskorvausjärjestelmä toteutetaan sovitussa muodossa riippumatta siitä, että laskelmat eräiltä osin perustuivat sopijaosapuolten yhteisiin olettamuksiin. Uudistuksen kustannukset oli määrä selvittää sopimuksen voimaantulon jälkeen niin, että mahdollisesti todetut epäkohdat voidaan korjata 29.2.1996 mennessä. Tätä varten on sopimukseen varattu erillinen 8,4 miljoonan markan määräraha.
KT:n yleiskirje
Kun päivystyskorvausjärjestelmää ryhdyttiin panemaan toimeen, KT sai sairaaloilta ja kunnilta viestejä siitä, että arvioidut kustannukset näyttävät ylittyvän. Paikallistasolla ei otettu huomioon, että osa lääkärien yleiskorotusosuudesta oli käytetty päivystyskorvausuudistuksen rahoittamiseen ja että korotukset kohdentuivat niihin sairaaloihin, joissa päivystettiin paljon ja päivystysvakansseja oli runsaasti. Uuden järjestelmän vaikutukset yliarvioitiin ehkä myös sen vuoksi, että päivystyskorvausten nousu saattoi joillekin yksittäisille lääkäreille olla huomattavakin.
Järjestelmän tuotto eri lääkäriryhmille vaihtelee suuresti sen mukaan, onko kysymyksessä aktiivipäivystäjä tai vapaamuotoisessa päivystyksessä oleva lääkäri. Myös päivystyksen määrä ja päivystystiheys vaikuttavat tuottoon. Sairaaloiden ja kuntien yhteyden-otot KT:hen eivät perustuneet yksityiskohtaisiin laskelmiin uuden järjestelmän kustannuksista, vaan hyvinkin summittaisiin arvioihin.
Paikallistason reaktioiden takia Kunnallinen työmarkkinalaitos antoi keskellä kesää lääkärisopimusta koskevan yksipuolisen tulkintaohjeen (yleiskirje A 50/ 14.7.1995), jossa se suositteli kuntien heikentävän päivystyksen aktiivityön korvausten progressiota siirtymällä normaalista viikon mittaisesta työjaksosta kolmen tai neljän viikon työjakson käyttöön. Kolmen viikon mittaisen työjakson noudattaminen merkitsi korotetun päivystyskorvauksen rajan siirtymistä 9 tuntiin ja neljän viikon työjaksoja noudatettaessa 12 tuntiin. Tällöin esimerkiksi kerran kuussa päivystävät lääkärit joutuisivat työskentelemään koko yön yksinkertaisella tuntipalkalla.
Lisäksi KT neuvoi kuntia siirtämään päivystyksen alkamisajankohtaa myöhemmäksi sekä kiisti raskaimmille erikoisaloille työsuojelusyistä turvattujen vapaapäivien palkallisuuden. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, jolloin KT antoi ohjeita lääkärisopimuksen tulkinnasta neuvottelematta asiasta ensin Lääkäriliiton kanssa.
KT:n yleiskirje vei pohjan monissa sairaanhoitopiireissä myönteisesti edistyneiltä neuvotteluilta, kun paikallinen työnantaja päättikin ottaa työmarkkinalaitoksen tarjoamat säästöniksit käyttöön. Päivystyssopimuksen vesittäminen herätti voimakasta paheksuntaa lääkärikunnassa. KT:n ohjeiden noudattaminen merkitsi päivystyssopimuksen tason selvää heikkenemistä ja monilla lääkäriryhmillä korvaukset laskivat vanhaan sopimukseen verrattuna.
Lääkäriliiton tavoitteet
Lääkäriliitto yritti saada päivystyssopimusta koskevat virheelliset tulkinnat korjatuiksi neuvottelemalla asiasta niin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kuin paikallisten työnantajienkin kanssa. Kiistaan ei tuonut ratkaisua myöskään valtakunnansovittelijan syyskuun alkupuolella esittämä välitysehdotus.
Lääkäriliiton keskeiset vaatimukset KT:lle olivat:
- Aktiivipäivystyksen korvauksia laskettaessa perusteena pidetään yhden viikon työjaksoa, ellei sairaalassa ole annetun määräyksen mukaan tosiasiallisesti noudatettu pidempää työjaksoa jo ennen virkaehtosopimuksen voimaantuloa.
- Päivystyksen alkamisajankohtaa ei muuteta.
- Raskaimmille erikoisaloille turvatut palkalliset vapaapäivät luetaan lääkärin perustyöaikaan.
- Aktiivipäivystystä seuraavan vapaapäivän työjärjestelyjä ei muuteta kustannusten rajoittamistarkoituksessa.
- Uuden päivystysjärjestelmän kustannukset selvitetään Lääkäriliiton ja KT:n yhteisessä työaikatyöryhmässä siten kuin Lääkärisopimuksessa on sovittu.
Lääkäriliitto tuloratkaisun ulkopuolelle
Alkusyksystä Lääkäriliitto joutui neuvottelemaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa myös valmisteilla olevan laajan talous- ja työmarkkinaratkaisun mukaisesta uudesta virkehtosopimuksesta. Lääkäriliiton hallitus asetti kuitenkin alusta alkaen ehdoksi, ettei liitto voi sitoutua työrauhaan, ennenkuin päivystyskiistassa on saavutettu lääkärikuntaa tyydyttävä tulos.
Uutta virkaehtosopimusta koskevat neuvottelut edistyivät sinänsä myönteisesti ja KT olisi ollut valmis tarjoamaan Lääkärikartellille tuloratkaisun tasoa vastaavan kaksivuotisen lääkärisopimuksen. Ainoa suuri ongelma tarjotussa lääkärisopimuksessa oli sen kytkeytyminen päivystyskiistaan: KT edellytti, että mikäli päivystysuudistuksen kustannukset ylittävät 21 miljoonaa markkaa vuodessa, ylitys katetaan lääkärien palkantarkistuksiin varatuista eristä 1.4.96 ja mahdollisesti vielä 1.10.96 lukien.
Lääkäriliiton valtuuskunta ilmoitti 28.9.95 Akavalle hyväksyvänsä uuden tulosopimuksen mukaisen kunnallisen virkaehtosopimuksen materiaalisen sisällön. Samalla kuitenkin todettiin, että liitto voi sitoutua uuden sopimuksen edellyttämään, tammikuun 1998 loppuun asti jatkuvaan työrauhaan vasta, kun edelliseen sopimukseen liittyvästä päivystysuudistuksen toteuttamisesta on saavutettu yksimielisyys. Käytännössä liiton ilmoitus johti lääkärien jäämiseen 29.9.95 syntyneen koko muuta työmarkkinakenttää koskevan tuloratkaisun ulkopuolelle.
Mitä nyt tapahtuu?
Koska uutta lääkärisopimusta ei syntynyt, ei kuntasektorilla toimiville lääkäreillä makseta tässä vaiheessa 1.11.95 alkaen tulevaa 1,8 %:n suuruista yleiskorotusta. Liiton lähtökohta neuvotteluissa on kuitenkin, että päivystyskiistan ratkaisun yhteydessä sovitaan myös siitä, että lääkärit saavat takautuvasti yleisen tuloratkaisun mukaisen virkaehtosopimuksen palkankorotuksineen.
Liitto on aloittanut uudelleen neuvottelut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa. Samanaikaisesti pyritään vaikuttamaan myös paikallisiin työnantajiin, jotta ne ottaisivat uudet päivystyskorvaukset sopimuksen edellyttämällä tavalla käyttöön. Päivystyskorvausjärjestelmän kustannuksia on ryhdytty selvittämään yhdessä KT:n kanssa nopealla aikataululla, jotta niistä saataisiin tuloksia marraskuun loppuun mennessä. Tavoitteena on, että päivystyssopimuksen tulkinnasta päästäisiin sopimukseen Lääkäriliiton valtuuskunnan syyskokoukseen 8.-9.12.95 mennessä.
Liitto on ryhtynyt neuvotteluihin rakentavassa hengessä ja pyrkii sopimukseen KT:n kanssa tämän syksyn aikana. Jos neuvottelut eivät edisty, lääkärit joutuvat varautumaan myös työtaistelun mahdollisuuteen nykyisen sopimuskauden päättyessä helmikuun -96 lopussa.
