Yksityishenkilö Raimo Sailas tuli viikonloppuna julkisuuteen kehottamalla työntekijäjärjestöjä nollalinjan palkankorotuksiin seuraavan kahden vuoden ajaksi. Korostetusti tuotiin uutisoinnissa esille se, että nollalinja on Sailaksen omaa ajattelua eikä edusta hänen työnantajansa valtionvarainministeriön linjaa. Tämä onkin helppo uskoa, koska en usko että valtionvarainministeri on, hänen puoluetaustansa huomioon ottaen, ensimmäisenä tukemassa palkansaajien nollalinjaa.

Nollalinja, verohelpotukset ja maltillinen ratkaisu ovat kaikki termejä, jotka ovat tulleet tutuiksi tupojen aikana. Nyt tuntuu siltä, että lukuun ottamatta työnantajasektoria koko yhteiskunta kaipaa takaisin tupojen aikaan. Talouden kokonaistilanne on hyvin epävakaa ja sen seuraukset voivat olla hyvinkin hankalat sekä palkansaajille että työnantajille. Sailaksen näkemys, jossa tupoaikaan palattaisiin yksinomaan palkansaajien nollalinjalla, tuntuu kuitenkin kohtuullisen kaukaa haetulta. Jo nyt olemme tilanteessa, jossa palkansaajien ostovoima laskee meneillään olevalla sopimuskaudella. Sailaksen ehdotus jatkaisi hyvin voimakkaasti tätä kehitystä, ellei siihen kytkettäisi vahvaa veroratkaisua. Nollalinja ja veroratkaisu olisivat käytännössä hyvin lähellä tupoa ja ilmeisesti sen takia Sailas ei ole julkitulossaan esiintuonut minkäänlaista veroratkaisun mahdollisuutta.

Lääkärien näkökulmasta on hyvin huolestuttavaa, jos jälleen kerran ollaan menossa kohti puhdasta raharatkaisua. Kaksi viimeistä neuvottelukierrosta ovat olleet puhtaita raharatkaisuja ja tämän takia olisi äärimmäisen tärkeää, että tulevalla kierroksella päästäisiin puhumaan myös työelämän sisällöllisestä kehittämisestä. Vahvat vaikuttajat ovat kuitenkin nyt lähteneet ajamaan ratkaisua kohti pelkkää palkkaratkaisua. Sisällöllinen kehittäminen uhkaa siis jälleen kerran jäädä jalkoihin, kun yritetään korjata yhteiskunnan taloutta ja yritysten kilpailukykyä.

Lääkäriliiton selkeä tavoite edelleen on ostovoiman kehityksen turvaaminen ja sopimuksen sisällöllinen kehittäminen. Toivonkin, että kuntatyönantajalla riittää rohkeutta hakea myös sisällöllisiä ratkaisuja tässä haastavassa taloudellisessa tilanteessa. Sisällön kehittämisen jäädessä taka-alalle on riskinä se, että työpaikoilla sopimuksen sisällön tuottamat ongelmat nousevat pinnalle. Mikäli sopimuksen sisältö ei seuraa mukana työelämän kehityksessä, niin esimerkiksi päivystyksen ongelmat voivat työpaikoilla aiheuttaa suuria hankaluuksia työpaikan houkuttelevuudelle ja henkilöstön rekrytoinnille.