Päättäminen on helppoa, erityisesti jos päätöksenteon tueksi on kartoitettu erilaisia vaihtoehtoja. Vastuu seurauksista jää päättäjälle, sekä hyvässä että pahassa. Jos vastuu on poliittinen, se mitataan vaaleissa. Jos vastuu on ammatillinen tai taloudellinen, se mitataan toimintaympäristössä.

Päättäjiä riittää. Päättäminen on vallankäytön korkein muoto. Vallan tavoittelu työyhteisöissä, yhdistyksissä, yhteiskunnissa saa tunnetusti aikaan monenlaista liikehdintää. Ihan viime aikoina olemme saaneet todistaa tietojen väärinkäyttöä, vakoilua, manipulointia, ja joskus jopa uskonnolliseen toimintaan verrattavissa olevaa hurmosta vallan liepeillä.

Analogia valtiollisen, kunnallisen ja Lääkäriliiton päätöksenteossa on ilmeinen. Valtapoliittisten intriigien mukaan jokainen ryhmä pyrkii toteuttamaan oman ryhmänsä politiikkaa. Valmistelutyötä tehdään lautakunnissa, valiokunnissa, työryhmissä, toimistoissa. Virkamiehet esittelevät ehdotuksia ja vastaavat usein niiden täytäntöönpanosta. Päätösehdotuksen esitteleminen tuo mukanaan useimmiten virkaan sidottua vastuuta eri vaihtoehtojen selvittelystä ja huomioon ottamisesta. Jäseniltään tai kansalta valtuutuksensa saaneet edustajat hyväksyvät toimintalinjat ja tekevät merkittävät päätökset.

Lääkärikunnassa politiikka on onneksi enemmän sivussa kuin keskiössä, eivätkä päälausunnonantajajärjestöjen edustajat saa urautua katsomaan yksisilmäisesti ainoastaan omaa etuaan. Ajan henkenä yhteiskunnassa on lähinnä se, että jokainen huolehtii itse itsestään. Tällöin vaaravyöhykkeeseen jäävät ne, jotka eivät kykene tai jaksa pitää huolta omista eduistaan.

Lääkäriliiton toiminnan sisäisenä uhkana on resurssien käyttäminen liikaa kuntasektorin edunvalvontaan. Liitto toimii myös monilla muilla tärkeillä osa-alueilla, kuten koulutus- ja terveyspolitiikka ja lääkärin etiikka. Liitto voi myös tarjota kanavan aktiivisille, aloitteellisille toimijoille.

Lääkäriliiton vahvuus syntyy erilaisista perustelluista mielipiteistä ja päätöksistä. On yleisesti helppo heittää lonkalta asiasta kuin asiasta perehtymättä taustoihin tarkemmin. Vasta-argumentit voivat olla kivuliaitakin kuulla. Parhaat päätökset on tehty liiton hallituksessa pitkien ja monipuolisten keskustelujen jälkeen. Puheenjohtajallamme on ollut erinomaisen hyvä taito kuunnella ja vetää keskustelujen anti yhteen päätösesityksiksi.

Paraskin päätös voi jäädä pelkäksi merkinnäksi pöytäkirjaan, jos sen toimeenpanoa ei ole suunniteltu eikä seurantaa ole järjestetty kunnolla. Toisaaltahan on mahdollista tehdä (kunnallisia) päätöksiä, joihin on vain sopeuduttava.

Kollega, valitse viisaita päättäjiä koko lääkärikunnan parhaaksi!