Puheenjohtajat tapaavat, osa II Edunvalvonnassa ongelma ei ole tahtotila, vaan raha

Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Ari-Matti Pyyhtiä kaataa mehua Hammaslääkäriliiton puheenjohtajalle Liisa Luukkoselle, Lääkäriliiton puheenjohtaja Heikki Pälve pistää suuhunsa viinirypäleen. Aamiaispöydän yllä leijailee kahvin tuoksu ja huoneen täyttää puhe. Mutta jokainen puhuu vuorollaan, vain vertaus Pampers-vaippoihin saa aikaan hälinän - ryöpsähdys sotkee hetkeksi vakavan keskustelun.

Pöytäkirjan ensimmäinen osa puheenjohtajien keskustelusta julkaistiin kaikkien kolmen liiton lehdessä huhtikuussa. Silloin teemana olivat lääkärien päivystykset ja yliopiston opettajien palkkaus. Tässä tallennuksen loppuosa, jossa käsitellään terveydenhuollon rahoitusta, ympäristöterveydenhuoltoa sekä lääkäreiden etiikkaa ja kollegiaalisuutta.

KAIKEN TAKANA ON RAHA

Heikki Pälve: - Lääkäriliitto on pohtinut terveydenhuollon rahoituksen järjestämistä jo 90-luvun alkupuolelta lähtien, ja nyt olemme siinä tilanteessa, että on suorastaan hurskastelua kuvitella, että nykyisen mallin mukaan voisimme selvitä 2010-luvun terveydenhuollon haasteista.

- Verorahoilla ei voida rahoittaa enää tulevaa palvelukysyntää.

Ovatko muut samaa mieltä?

Liisa Luukkonen: - Ajattelen samansuuntaisesti. Lisää rahaa tarvitaan, verorahat eivät riitä.

Ari-Matti Pyyhtiä: - Meidän sektorimme on terveydenhuollon rahoitusta arvioitaessa kovin pieni, emme heilauta omilla menoillamme valtion taloutta yhtään mihinkään, joten eläinlääkärit eivät ole lähteneet pohtimaan asiaa syvällisesti. Pohjimmiltaan kysymys on yhteiskunnallisesta arvokeskustelusta.

Puheenjohtajat arvioivat tulevaisuudessa kertyvien verorahojen määrää. Koska verorasitus on Suomessa jo nyt EU-maiden korkeimpia, sitä on vähennettävä. Myös valtion saamat välilliset tulot tulevat pienenemään (mm. autovero, alkoholivero). Samalla väestön ikääntyessä terveydenhuollon palvelujen kysyntä kasvaa ja terveydenhuollon kyky tarjota näitä palveluja paranee teknisen ja lääketieteellisen tietämisen edetessä.

Pälve: - Ristiriita on ilmeinen.

- Jos meillä eivät nyt riitä verorahat, niin millä ihmeellä ne voisivat riittää jatkossa? Poliitikot hurskastelevat sanoessaan, että voimme huoletta jatkaa samalla pohjalla ja että kaikki ongelmat ratkeavat, kunhan vain tehostamme ja hiomme palveluketjuja.

- Joten terveydenhuollon rahoituspohja täytyy ajatella kokonaan uudestaan: missä ja millä panoksella yhteiskunta on mukana. Ja miltä osin palvelu täytyy käyttäjän itse maksaa?

TARVITAAN AVOINTA AJATTELUA

Niissä seminaareissa, joissa Liisa Luukkonen on istunut, on puhuttu terveydenhuollon korista ja pohdittu korin sisältöä: mitä maksetaan yhteisistä varoista, miten taataan palvelujen laatu ja mihin jokaisen tulee itse panostaa.

Liisa Luukkonen: - Me ja meitä nuoremmat olemme asiakkaina erilaisia kuin vanhempamme, emme tyydy mihin vain. Olenkin sanonut, että minä en halua pirkka-vaippoja, haluan pampersit. Ja mieluummin vielä sävy sävyyn...

Heikki Pälve: - Jos annamme kaikille ilmaiseksi vaipat, niin todennäköisesti kaikki haluavat pampersit! Kysymys kuuluu onko yhteiskunnalla tähän varaa. Vai tulisiko meidän taata kaikille pirkka-vaipat ja jos joku haluaa pampersit, hän maksakoon eron. Oleellista nyt olisi löytää keinot, joilla yksityistä rahaa voitaisiin tuoda oikeudenmukaisesti julkiseen terveydenhuoltoon.

Ari-Matti Pyyhtiä miettii rahoitusta oman liittonsa kannalta: - Eläinlääkäreiden toimenkuva on kaksijakoinen. Ensinnäkin siihen kuuluvat varsinainen eläinten lääkintä ja terveydenhoito sekä tarttuvien tautien vastustus. Lisäksi tulevat muut ympäristöterveydenhuollon tehtävät, mikä usein unohtuu. Tarkoitan elintarvikevalvonnan ja terveydensuojelun tehtäviä eli osaa ennaltaehkäisevää kansanterveyden hoitoa, joka on pääsääntöisesti yhteiskunnan rahoittamaa.

Ovatko asiat kunnossa?

Pyyhtiä: - Kaikkea muuta! Ehkä olemme olleet huonoja puhumaan omista palkoistamme, varsinkin paikallisesti se tuntuu nololta. Työt on totuttu tekemään! Korvauksena on ehkä eniten arvioitu kokonaisansioita, ei niinkään sitä mitä eri tehtävistä maksetaan. Kun alipalkatut/palkattomat valvontatehtävät lisääntyvät koko ajan EU:n myötä - ja muutenkin - on monen virkaeläinlääkärin ansiokehitys pahasti pakkasella. Kun lääkärit lähtivät lakkoon, emme kuitenkaan olleet valmiit samaan.

Luukkonen: - Ensi vuosi on vaalivuosi, ja taas kuulemme paljon kauniita lupauksia, mutta eivät ne mitään ratkaise. Jos järjestelmään aiotaan liittää välimaksuja, pitäisi kansalaisille antaa aikaa varautua järjestämään omat asiansa.

- Vaikka lisämaksut tulisivatkin, en usko että kukaan meistä kolmesta olisi romuttamassa perusterveydenhuoltoa.

Pälve: - Kysymys ei todellakaan ole romuttamisesta vaan rakentamisesta. Jos raha ei riitä, silloin seurauksena on romuttuminen. Ydinkysymys on miten raha saadaan riittämään. Ja kun väitän, ettei raha riitä, jos jatketaan tällä tiellä ja tuudittaudutaan verorahoitteisuuden varaan, niin eikö ole ainoa oikea johtopäätös pyrkiä järjestämään asiat toisin.

- Tämän toteamiseen tarvitaan poliittista rohkeutta, muuten edessä on katastrofi.

TERVEYS VASTAAN MATKUSTAMINEN

Jotta raha riittäisi paremmin Pyyhtiä ottaa esille eläinlääkäreiden välisen yhteistyön lisäämisen ja isommat yksiköt. Hän puhuu kuntaportaasta eläinlääkäripalvelujen toteuttajana ja sanoo, että jatkossakin palvelujen tulee olla saatavilla läpi Suomen ja ympäri vuorokauden - tästä ei mikään kunta saa tinkiä.

Myös Pälve haluaa, että kunnat tekevät yhteistyötä: - Kuntapuoli olisi edelleen järjestämisvastuussa, mutta ei välttämättä tuotantovastuussa. Jos jokin muu taho kuin kunta tuottaa hoidon edullisemmin, se hankittakoon sieltä.

Luukkonen näkee, että julkisella puolella annettu hammashoito olisi rajattua ja toimisi perushoitona. Ja että potilaalla olisi mahdollisuus hakea lisäpalvelua ja -hoitoa yksityiseltä puolelta.

Hän toivoo, että kynnys julkisen puolen ja yksityisten palvelujen välillä madaltuisi.

Keskustelussa vilahtelevat sanat hoidon vaikuttavuus, hoidon laatu, kunnan hoitotakuu ja yhteiskunnan tukimaksu. Todetaan, että kotitaloudet käyttävät tuloistaan 3-4 prosenttia terveydenhuoltoon ja yli kolme kertaa enemmän matkustamiseen.

Kumpi on tärkeämpää? Puheenjohtajat yhtyvät Pälven ajatukseen, että keskustelu terveydenhuollon rahoituksesta olisi pitemmän porinan aihe.

YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLOSTA

Haluavatko puheenjohtajat käsitellä ympäristöterveydenhuoltoa?

Ari-Matti Pyyhtiä: - Haluan ehdottomasti! Se on osa eläinlääkärin toimenkuvaa. Meidän koulutukseemme kuuluvat elintarvike- ja ympäristöhygienia. Eläinlääkärit vastaavat mm. juomaveden ja elintarvikkeiden puhtaudesta, lisäksi asumiseen liittyvä terveys kuten homemittaukset kuuluvat ympäristöterveydenhuoltoon. Jos näillä sektoreilla ilmenee hankaluuksia, ne heijastuvat heti terveydenhuoltoon ja tulevat lääkäreiden vaivoiksi.

- Mitä paremmin saamme asiat hoidetuksi, sitä vähäisempää on sairastavuus. Tässä yhteistyö paikallisella tasolla lääkäreiden kanssa voisi olla nykyistä tiiviimpää. Jos lääkärit alkavat epäillä jotakin (vesi saastuu, ihmiset sairastuvat), he voisivat kääntyä meidän asiantuntemuksemme puoleen.

Liisa Luukkonen: - Hammaslääkärit kantavat vastuun ympäristöterveydenhuollosta lähinnä huolehtimalla vastaanoton jätehuollosta. Se on pieni lenkki, mutta tärkeä.

Pyyhtiä: - Myös me pyrimme suojaamaan ihmistä ympäristöstä tulevilta haitoilta. Ympäristönsuojelussa asia on päinvastoin: ympäristöä suojellaan ihmisen teoilta.

Pyyhtiä innostuu aiheesta ja ryhtyy suunnittelemaan ääneen yhteisiä koulutustilaisuuksia muiden alojen kanssa, kaikki kannattavat EU:n elintarvikeviraston paikaksi Suomea, jota Pälve kuvaa Euroopan biotieteiden suurvallaksi. Ympäristöterveydenhuoltoa Pälve sanoo lääkäreiden pohtivan hieman eri näkökulmasta kuin eläinlääkäreiden. Hänestä on tärkeätä, että lääkärit näkevät kokonaisuuksia. Esimerkiksi laki turvavöiden pakkokäytöstä, mopoilijoiden kypäräpakko ja uudet liikenneliittymät ovat tekoja, joilla kansanedustajat ovat pelastaneet enemmän ihmishenkiä kuin mitä yksittäinen lääkäri voi tehdä koko elinaikanaan. Seurauksena on vähemmän vammautuneita ja vähemmän kuolemia.

Pälve: - Mielenterveyden hoitamiseen kuuluu laajasti ajatelleen rakentaminen. Hemmetinmoiset bunkkerit ja kantti kertaa kantti kokoiset elementtitalot tulisi kieltää. Yleensäkään talojen katot eivät saisi nousta puunlatvojen yläpuolelle, onhan Suomessa tilaa.

Pyyhtiä: - No, nyt päästään siihen, mikä on kissan ja koiran yhteiskunnallinen merkitys. Otetaan vaikka vanhainkodit...

Luukkonen: - ...diapamin käyttö vähenee!

ETIIKASTA JA KOLLEGIAALISUUDESTA

Ari-Matti Pyyhtiä: - Vanha viisaus kuuluu: kollegiaalisuuden määrä on suoraan verrannollinen vastaanottojen välisen etäisyyden neliöön. Mielestäni suhtautumisessa kollegoihin on vuosien mittaan tapahtunut selvää edistymistä, yhteistyön edun ymmärretään jo melko hyvin.

Liisa Luukonen: - Minä käsitän lääkärien välisellä kollegiaalisuudella toisen työn ymmärtämistä. Työpäivän ja arjen. Se ei ole sitä, että puolustaa huonoa työtoveria, surkimusta. On selvää, että tekevälle sattuu, että voi tulla tahattomia epäonnistumisia tai komplikaatioita, mutta jos ei satu, ei myöskään tee mitään. Oikea kollegiaalisuus on henkistä työsuojelua, sitä että osataan puuttua asioihin ammattikunnan sisällä.

Heikki Pälve: - Olen samaa mieltä, ei ole mitään syytä lähteä puolustamaan sellaista kollegaa, joka toimii töykeästi tai karkean ammattitaidottomasti. Mielestäni näin ei ole toimittukaan. Potilas vain joskus kokee ihan aidosti, että on tapahtunut vääryys ja tekee valituksen. Kun sitten ruvetaan katsomaan papereita, arvioidaan tilannetta ja löydöksiä, tullaan usein siihen, että näinkin on voitu toimia, ja monta kertaa siihen, että näin on pitänytkin tehdä. - Ja kaikesta huolimatta hoidosta on ollut ei-toivottuja seurauksia. Kun todetaan, ettei mitään virhettä ole tapahtunut, potilaan on vaikea ymmärtää päätöstä. Hän syyttää meitä kollegiaalisuudesta, siitä että lääkärit haluavat pestä valkoiseksi sellaisen, minkä toinen on mustannut.

- Lähtökohta on kuitenkin se, että lääkäri yrittää aina parhaansa, eivät hammaslääkäritkään jätä reikää puhdistaessaan pohjalle pientä pesäkettä, jotta potilas tulisi pian takaisin...

Luukkonen: - ... siis rahareikää!

Pyyhtiä (leikkisän vakavana): - Olen ihmetellyt, miksi Hammaslääkäriliitto suosittelee fluorihammastahnoja. Mikä fluorissa ajaa liiton etua?

Pälve (jatkaa leikittelyä): - Ja miksi liitto puhuu hammasharjan käytön puolesta?

Luukkonen (sanoo sen, mihin kaikki tähtäävät): - Meillä on eettinen velvoite toiminnassamme.

Myös Pyyhtiä vakavoituu ja sanoo olevansa täsmälleen samaa mieltä muiden kanssa kollegiaalisuusasiassa.

Keskustelu kääntyy hoitovirheisiin, joista jokaisella puheenjohtajalla on esimerkkejä. Silloin kun on kysymys hoitoon pääsemisestä, ei heidän mielestään pitäisi syyttää lääkäreitä vaan poliitikkoja, jotka viime kädessä ratkaisevat mihin kunnan varat käytetään. Pyyhtiä sanoo, että eläinlääkärien on erotettava työssään potilas ja asiakas. Hän kertoo, että he ovat parhaillaan uudistamassa eettis-kollegiaalisia ohjeita: entinen kunnianeuvosto saa väistyä nykyaikaisemman ohjeiston ja ratkaisujen tieltä. Uutena veterinariaan on tulossa myös vahinkoarviolautakunta.

Lopuksi todetaan, että kaikkien lääkäreiden eettinen nuhteettomuus, hyvä maine, on toiminnan perusta. Näin on ammatissa ja ammattiliittojen toiminnassa.

Pälve: - On turha kuvitella, että me voimme ajaa jäsentemme etuja, jos yhteiskunta ei koe lääkäreiden toimintaa eettisesti oikeaksi. Jos meitä pidetään rosvojoukkona, joka ryövää sairaita ihmisiä ja eläinten omistajia, niin liittojen on turha tehdä yhtään mitään. Kaikki lähtee siitä, että kilpemme on puhdas, tämä on meidän kaikkien pidettävä mielessämme.

KOLME MUSKETTISOTURIA

Puheenjohtajat toteavat, että heidän on ollut helppo keskustella keskenään edunvalvonta-asioista. Hammaslääkäriliiton Liisa Luukkonen ja Eläinlääkäriliiton Ari-Matti Pyyhtiä pitävät tärkeänä isomman Lääkäriliiton tukea. Pahemmin ei ole keskenään riidelty, kuten Luukkonen muistuttaa puhuessaan lääkärisopimuksesta: lika barn leker best.

Kello on yksitoista, keskusteluun varatut kaksi tuntia ovat kuluneet nopeasti. Paljon olisi vielä puhuttavaa, joten päätetään jatkaa tapaamisia. Esityslistakin on valmis, sillä käsittelemättä jäivät yksityispraktikkojen edunvalvonta, omasta työstä puhuminen, järjestöjen välinen paikallistason yhteistyö ja yhteinen yrittäjäkoulutus.

Kun aamiaishuone tyhjenee, tuntuu kuin sieltä olisi juuri poistunut kolme muskettisoturia: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

ASIAKOKONAISUUS, JONKA TOIVON TOTEUTUVAN PUHEENJOHTAJAKAUDELLANI:

Liisa Luukkonen: Hammashoidon kokonaisuudistuksen hallittu käytännön toteutuminen niin terveyskeskuksissa kuin yksityissektorilla väestön parhaaksi. Molemmat tarvitaan hyvässä suomalaisessa mallissa.

Ari-Matti Pyyhtiä: Prosessit ovat pitkiä, kolmessa vuodessa isot kokonaisuudet eivät toteudu. Yleisesti: järkevän työnjaon ja yhteistyön kehittäminen eläinlääkäreiden kesken. Kunnat: päivystys, hygieniayhteistyö, Sijaisuusvirat. Kunnat/yksityiset: porrastettu hoito. Yksityiset: yhteistyö, selvät työmarkkinapelisäännöt.

Heikki Pälve: Työolosuhteiden (mm. päivystysten) nitkauttaminen parantamisen tielle, lääkäreiden työn siirtyminen lähemmäksi työtä ammatinharjoittajana, terveydenhuoltojärjestelmien lähteminen uudistuksen tielle, jossa lopputuloksena on potilaan oikeus valita hoitava lääkäri ja pääsy aiheelliseen tehokkaaseen hoitoon.