Lääkäriliitto on painottanut, että maaliskuun 2003 eduskuntavaalit ovat terveysvaalit. Oikeus Hyvään hoitoon tulisi kuulua kaikille. Tässä lääkärikunnalla on suomalaisten enemmistön tuki. Terveydenhuolto nousi Helsingin Sanomien teettämässä kyselyssä vaalien pääteemaksi väestön mielestä. Myös puolueet ovat laatineet terveysohjelmia vaaleja ja tulevia hallitusneuvotteluja silmällä pitäen.

Kymmenen vuotta sitten Lääkäriliitto nosti ensimmäisenä terveydenhuollon rahoitusmallin muuttamisen koko palvelujärjestelmämme tulevaisuuden avainkysymykseksi. Vuoden 1993 valtionosuusuudistus loi Suomeen maailman hajautetuimman terveyspalvelujen rahoitusjärjestelmän siirtäessään päätösvallan koko terveydenhuollon rahoituksesta yksittäisille kunnille, joita nyt on 448. Liitto julkaisi jo valtionosuusuudistusta seuraavana vuonna 1994 valtuuskunnan hyväksymät Terveydenhuollon teesit. Nuo 12 teesiä painottivat hyvin voimakkaasti terveyspalvelujen rahoitusmallin uudistamisen tarvetta.

Lääkärien näkemykset terveysrahoituksen muutostarpeista eivät aluksi saaneet juurikaan vastakaikua - olihan maassa juuri otettu käyttöön täysin uusi rahoitusmalli. Viime aikoina kuitenkin tarve löytää uusia ratkaisuja terveyspalvelujen rahoitukseen on noussut esille yhä useammalta taholta. Uudenlaisia rahoitusmalleja esiteltiin mm. Lääkäripäivillä 2003.

Lääkäriliiton teesien kannanotot terveydenhuollon rahoitukseen ja palvelujen tuottamiseen ovat edelleen ajankohtaisia, eikä liiton hallitus ole muuttanut kantaansa niihin. Terveydenhuollon teesien (1994) rahoitusta ja palvelutuotantoa koskevat linjaukset olivat seuraavat:

- Terveydenhuollon rahoituksen tulee perustua erilliseen, käyttötarkoitukseltaan sidottuun rahoitusjärjestelmään ja vakaa rahoituspohja on turvattava.

- Rahoitusjärjestelmä tulee rakentaa siten, että se tukee sekä yksilön että palvelujen tuottajan pyrkimyksiä terveyden ylläpitämiseen ja edistämiseen.

- Palveluntuottajat saavat tulonsa heiltä ostetuista palveluista; palvelun tilaaja ei voi samalla olla tuottaja; kaikilla terveyspalvelujen tuottajilla on oikeus kuulua samanveroisesti kansallisen rahoitusjärjestelmän piiriin.

- Omavastuuosuutta tulee kehittää palvelujen priorisoinnin ja porrastuksen ohjauskeinona.

- Palvelutuottajien tulee tarjota vain lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella tehokkaina pidettyjä tutkimuksia ja hoitoja.

- Jokaisella terveydenhuollon palveluntuottajalla tulee olla toimiva laadunvarmennusjärjestelmä.

Kaivoin esille liiton valtuuskunalle pitämäni terveydenhuollon teesien esittelypuheen vuodelta 1994. Jotta teesien ydinviesti hahmottuisi selvästi, olin rakentanut teesien rinnalle antiteesit, uhkakuvan siitä, miltä suomalainen terveydenhuolto näyttäisi, jos se toimisi juuri päinvastoin. Terveydenhuollon rahoituksen antiteesit olivat seuraavat:

- Terveydenhuolto tulee aina voida haluttaessa ajaa konkurssiin.

- Kansalaisten verovarojen kohdentaminen ratkaistaan vuosittain kuntakohtaisesti ja terveydenhuoltoa ei saa priorisoida.

- Rahoituksen avulla ei saa luoda kannustimia järkevään toimintaan terveyden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.

- Terveydenhuoltoa ei rahoiteta terveyden edistämiseksi, vaan terveydenhuollon nimissä tapahtuvan tuhlaamisen ja tehottoman hallinnon ylläpitämiseksi.

- Terveydenhuollon rahoitus ei saa perustua tuotettujen palvelujen määrään tai laatuun.

- Kunnallisten päättäjien tulee vapaasti voida hinnoitella itse itseltään ostamansa, verovaroin kustannetut palvelut.

- Terve kilpailu palvelujen laadun ja niiden tuottamisen tehokkuuden turvaamiseksi on kielletty.

- Kaiken tulee olla ilmaista, ja potilas ei saa itse päättää, haluaako hän sijoittaa omaan terveyteensä.

- Kaikenlaisia huuhaa-hoitoja tulee voida vapaasti kustantaa verovaroin terveydenhuollon palveluina.

- Laatu ei ratkaise, vaan tuotettujen palvelujen määrä.

Olemmeko edenneet terveydenhuollon teesien vai antiteesien suuntaan kuluneiden kahdeksan vuoden aikana?

Kehitys on seurannut liiton teesejä - hyvin hitaasti tosin - siinä, että nyt jo muutkin kuin Lääkäriliitto ovat alkaneet pitää epäkohtana sitä, että terveyspalvelujen rahoitus on hajautettu 448 kunnan vastuulle. Nyt on kulunut 10 vuotta vuoden 1993 valtionosuusuudistuksesta, ja kysymys terveyspalveluiden rahoituksesta näyttäisi olevan ensi kertaa myös merkittävä vaaliteema.

Muissa markkinatalousmaissa käydään kiivasta väittelyä samoista asioista. Saksassa 6 000 lääkäriä aloitti lakon tammikuussa 2003 vastustaakseen hallituksen suunnittelemia terveyskustannusten säästöjä. USA:ssa taas lakon ovat julistaneet potilaat - samasta syystä. General Electricin työntekijät olivat tammikuussa 2003 lakossa vastustaakseen terveyspalvelujen kustannusvastuun osittaista siirtoa työnantajalta työntekijöille. Presidentti Bushin odotettu Irak-puhe tammikuussa alkoi terveydenhuollon kehittämistä koskevalla osalla, jossa hän lupasi lisää liittovaltion rahaa terveydenhuoltoon kannustimena sille, että eläkeläiset ottaisivat useammin yksityisiä terveysvakuutuksia.

Se, miten terveydenhuollon julkista rahoitusta ohjataan vaikuttaa ratkaisevasti potilaiden hoitoon, palvelujen priorisoitumiseen ja lääkärien työsuhteiden ja työolojen laatuun. Onko valittava suunta teesien vai antiteesien mukainen? Valtioneuvosto on periaatepäätöksessään 2002 sitoutunut ottamaan käyttöön yleisen hoitotakuun Suomessa vuonna 2005. Millaisessa terveydenhuollon ympäristössä se tullaan toteuttamaan?

Muissa Pohjoismaissa on tapahtunut varsin nopeassa tahdissa merkittäviä terveydenhuollon rahoituksen muutoksia. Uusi tuuli - joka puhaltaa muualla Pohjolassa, mutta ei Suomessa - on potilaan lisääntynyt valinnanvapaus. Kuntien ja kuntayhtymien rajoja vastaavat hallinnolliset hoitoon hakeutumisen raja-aidat ovat kaatuneet sekä Tanskassa että Norjassa ja viimeksi vuoden 2002 syksyllä Ruotsissa.

Valinnanvapauden lisääntyminen merkitsee periaatteessa sitä, että raha seuraa potilasta. Suljetussa ympäristössä näin ei tapahdu, vaan budjetit liikkuvat potilaista riippumatta. Saadut kokemukset Pohjoismaissa viittaavat siihen, että potilaat edelleen mieluiten hakeutuvat oman kotipaikan mukaiseen sairaalaansa. Lisääntynyt vapaus on kuitenkin muuttanut merkittävästi toiminnan ilmapiiriä. Ihmiset eivät koe suuremman liikkumavapauden ympäristössä enää itseään toivottomien jonojen uhreiksi, luottamus on parantunut ja myös terveydenhuollon yksiköiden toiminta tehostunut.

Meillä Suomessa puhuminen terveydenhuollon rahoituksesta on ollut teema, jota on vältelty. Nyt olemme tilanteessa, jossa panostamme terveyteen vähiten Euroopan kehittyneistä markkinatalousmaista. Seuraava hallitusohjelma joutuu vääjäämättä ottamaan kantaa myös siihen, miten terveyskustannusten rahoitusta ja sen ohjaamista tulee jatkossa kehittää, jotta luvatulla hoitotakuulla olisi myös hoidon saatavuutta parantavaa käytännön merkitystä.